Kootkaa varastoon

Rakkaat veljeni, kuinka siunattuja olemmekaan saadessamme olla koolla yhdessä ensimmäisen presidenttikunnan ja kahdentoista apostolin kanssa. Jokainen pappeudenhaltija, olipa hän 12- tai 112-vuotias, voi Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen ansiosta periä elämän selestisen järjestyksen ”noudattamalla evankeliumin lakeja ja toimituksia”.¹ Sitä on suurenmoista mietiskellä, ja minä tiedän, että se on totta. Te olette vastuussa maailmastanne!

Tämä tulevaisuudennäkymä edessämme pohtikaamme seuraavaa kertomusta. Nuori mies, täynnä kunnianhimoa ja tarmoa, aloitti opiskelut erinomaisessa yliopistossa. Tuohon aikaan hän oli pappi Aaronin pappeudessa. Hänen tavoitteensa oli korkealla – hän halusi tulla lääkäriksi. Hänen päämääränsä oli kunnianhimoinen – hän halusi olla rikas. Hän halusi pelata amerikkalaista jalkapalloa, joten hän etsi käsiinsä valmentajat ja pääsi lopulta joukkueeseen. Nyt hän saattoi saada tunnustusta ja oikeuden rehentelyyn, jollaista on vain yliopistourheilun maailmassa.

Sellaisia ajatuksia hänen päässään oli. Hän ei ollut kuitenkaan uhrannut juuri ajatustakaan sille, mikä lopulta tuhoaisi hänen kunnianhimoiset ja turhamaiset pyrkimyksensä – hän oli unohtanut koota varastoon. Hän ei ollut välittänyt riittävän valmistautumisen tärkeydestä eikä säännöllisen osallistumisen, kurinalaisen opiskelun ja yliopiston kemian kurssin vaatimuksista. Seuraukset olivat pikaiset ja armottomat. Ne ilmenivät vajaassa kolmessa kuukaudessa. Näin se tapahtui:

Sinä päivänä, jona hän oli 185-senttisine ja 77-kiloisine olemuksineen aloituslinjalla vastapäätä yliopistojoukkueen jättikokoista linjamiestä, hän tiesi valinneensa väärän urheilulajin.

Koska hän ei ollut tottunut opiskelemaan ahkerasti, hänen silmänsä ja ajatuksensa kieltäytyivät toimimasta hänen oltuaan hetkisen kirjojen parissa.

Tappion niittinä oli viimeinen kemian tentti. Riittänee kun sanon, että hänen umpimähkäiset vastauksensa monivalintakysymyksiin eivät olleet lähelläkään keskiarvojen lakia. Hän epäonnistui surkeasti.

Uuttera työ, lähetystyö, joka herätti hänessä oikean näkemyksen elämän tarkoituksesta, sekä peräänantamaton valmentautuminen saivat lopulta voiton tämän lyhyen järjettömyyden vaiheen seurauksista. Mutta vielä tänäkin päivänä näen yhä painajaisunia siitä kemian kurssista.

Onneksi Herra on osoittanut meille, kuinka välttää samankaltainen järjettömyys. Hän on sanonut:

”Kuule, oi sinä minun kirkkoni kansa – –. Kuulkaa, te kaukaiset kansat, ja te, jotka olette meren saarilla, kuunnelkaa yhdessä. – –

Valmistautukaa, valmistautukaa siihen, mikä on tuleva, sillä Herra on lähellä.”²

Oppi Messiaan toisesta tulemisesta tarjoaa yhden suurimmista kannustimista valmistautua ja elää oikein. Taivaallinen Isä tietää, että luvatut palkinnot kannustavat Hänen lapsiaan tekemään vanhurskauden tekoja ja luvatut rangaistukset herättävät pahanteon pelkoa. Sellaisia ovat Herramme toista tulemista koskevat ilmoitukset.³

Näissä ilmoituksissa puhutaan merkeistä ja ihmeistä maan päällä ja taivaissa. Ne viittaavat vaikeisiin aikoihin ja tulossa oleviin tapahtumiin, jotka ovat laajuudeltaan ja kestoltaan suunnattomia. Ja mikä tärkeintä, me saamme nämä taivaalliset lupaukset:

”Herralla on valta pyhiinsä, ja hän hallitsee heidän keskuudessaan.”⁴

”Minun sallimukseni kautta, huolimatta ahdingosta, joka laskeutuu teidän päällenne, kirkko voi pysyä riippumattomana kaikista muista luoduista selestisen maailman alapuolella.”⁵

Ja: ”Jos te olette valmiita, te ette pelkää.”⁶

Nämä lupaukset johtavat pappeudenhaltijoita valmistautumaan itse ja valmistamaan perhettään Herran tulemiseen.⁷ Ei ole mitään tarvetta olla levoton tapahtumista, jotka johtavat toiseen tulemiseen. Olkaamme sen sijaan täynnä kiitollisuutta siitä, että ymmärrämme, mitä on edessäpäin. Arvostakaamme sitä, että me olemme vastuussa omasta maailmastamme olemalla Herran asiamiehiä siinä, mitä Hän on uskonut meille.⁸ Kaava on yksinkertainen: Olkaa uskollisia. Poistakaa rasitteet elämästänne. Kootkaa varastoon.

Olkaa uskollisia. Me pappeudenhaltijat ylläpidämme hyväntahtoista asennetta ja käytämme ystävällisiä sanoja. Me olemme miehiä, jotka rukoilevat, pyhittävät lepopäivän ja tuntevat Jumalan sanan. Me maksamme kymmenykset, paastoamme ja annamme runsaan paastouhrin. Me pidämme liittomme ja pyhitämme elämämme Jumalan valtakunnan vahvistamiseen.

Ja veljet, me kokoamme varastoon! Kun toimimme näin, ”Herralla on valta pyhiinsä, ja hän hallitsee [meidän keskuudessamme]”⁹.

Poistakaa rasitteet elämästänne. Me Jumalan miehet käännymme kohtuuttomuudesta siihen, mikä rakentaa, sillä ”se, mikä ei rakenna, ei ole Jumalasta”¹⁰. Jos työasiat tai muut tekemiset tai harrastukset tai aikataulut estävät asettamasta Jumalaa ensimmäiseksi, meidän täytyy keventää ohjelmaamme ja poistaa rasitteet elämästämme.¹¹ Jos meillä on velkoja, me maksamme ne ja elämme mahdollisimman velattomina.

Ja veljet, me kokoamme varastoon! Silloin ”[Herran sallimuksen] kautta, huolimatta ahdingosta, – – kirkko [ja sen jäsenet] voi pysyä riippumattomana”¹².

Kootkaa varastoon. Vaimo on tärkeä tässä työssä, mutta hän tarvitsee aviomiehen, joka on johtaja perheen valmiudessa. Lapset tarvitsevat vanhempia, jotka juurruttavat heihin tämän vanhurskaan perinteen. Silloin he tekevät samoin omien lastensa kanssa, eivätkä heidän varastonsa tyhjene.

Evankeliumin yksi pääperiaate on valmistautua puutteen päivän varalle. Työ, ahkeruus ja säästäväisyys ovat suurenmoinen elämäntapa. Muistakaa nämä Paavalin sanat: ”Se, joka ei huolehdi omaisistaan ja kaikkein lähimmistään, on kieltänyt uskonsa ja on epäuskoista pahempi.”¹³

Edessämme istuu kolme johtavaa ylipappia, jotka muodostavat kirkon ensimmäisen presidenttikunnan.

Presidentti James E. Faust, toinen neuvonantaja, on sanonut: ”Jokainen isä ja äiti on perheen varastonhoitaja. Heidän tulee varastoida kaikkea sellaista, mitä heidän perheensä tarvitsisi hätätilanteessa – – [niin] Jumala tukee meitä koettelemuksissamme.”¹⁴

Presidentti Thomas S. Monson, ensimmäinen neuvonantaja, on sanonut: ”Paljon useammat ihmiset voisivat selvitä taloudellisesti vaikeista ajoista elämässään, jos heillä olisi vuoden ruokavarasto – – ja jos he olisivat velattomia. Nykyään huomaamme monien seuranneen tätä neuvoa takaperoisesti: Heillä on ainakin vuoden varasto velkaa eikä lainkaan ruokaa.”¹⁵

Presidentti Gordon B. Hinckley, Herran profeetta, on sanonut:

”Paras paikka varastoida ruokaa on omissa kodeissamme. – –

Voimme aloittaa aivan vaatimattomasti. Voimme aloittaa viikon ruokavarastolla ja kasvattaa sitä vähitellen kuukauden, sitten kolmen kuukauden varastoksi. – – Pelkään, että kovin monien mielestä pitkäaikainen ruokavarasto on heidän toteutettavakseen niin mahdoton, etteivät he edes yritä.

Aloittakaa pienestä – – ja kasvattakaa sitä vähitellen kohti järkevää tavoitetta.”¹⁶

Innoitetun valmistautumisen perustana on usko Jeesukseen Kristukseen, kuuliaisuus ja kaukonäköinen elämäntapa. Jäsenten ei pitäisi mennä äärimmäisyyksiin, mutta heidän pitäisi aloittaa.

Me kutsumme pappeusjohtajia varastoimaan riittävästi, jotta te ja perheenne voitte kestää odottamattomat muutokset elämässä. Huolehtikaa siitä, että huolenpitoonne uskotut saavat nämä kaksi lehtistä, joiden otsikkona on Valmistakaa kaikki tarpeellinen. Kehottakaa heitä valmistautumaan nyt edessä olevien pahojen päivien varalle.

Pappeusjohtajat, ottakaa Apuyhdistys mukaan perheen valmiuden ja kodinhoidon edistämiseen. Kirkon naiset tarvitsevat tukeanne ja noudattavat teidän neuvojanne.

Kannustakaa jäseniämme lisäämään säännöllisesti kotivaraansa joitakin terveellisiä peruselintarvikkeita ja jonkin verran juomakelpoista vettä. Heidän pitäisi säästää vähän rahaa, vaikka vain muutama kolikko joka viikko. Tämä vaatimaton tapa takaa pian heille muutaman kuukauden varaston. Aikanaan he voivat laajentaa nämä vaatimattomat ponnistuksensa pidempiaikaiseksi varastoksi lisäämällä sellaisia välttämättömiä elintarvikkeita kuin viljaa, palkokasveja ja muita peruselintarvikkeita, joiden avulla he pysyvät hengissä, mikäli heillä ei ole mitään muuta syötävää.¹⁷

Kun me teemme aivan parhaamme, voimme luottaa siihen, ettei ”tyhjene jauhoruukku eikä ehdy öljypullo”¹⁸. Saamme enemmän viisautta, turvallisuutta, mielenrauhaa ja henkilökohtaista hyvinvointia. Meidän tulee valmistautua, ja koska me olemme valmiita, me emme pelkää.¹⁹

Lopuksi tutustutan teidät Luca ja Patrizia Vaccaronon perheeseen. He asuvat Italiassa Rooman lähellä olevassa pikkukaupungissa. Äskettäisessä kirjeessä he kirjoittivat:

”Me päätimme muutamien kokemusten jälkeen, että on tärkeää varastoida käyttämiämme tarvikkeita. Joskus meidän täytyy muuttaa tapojamme syödä tietynlaisia ruokia. – –

Rauhan tunne ja halu olla uskollinen käskylle, jonka Herra on antanut nykyajan profeetan kautta, auttaa meitä tuntemaan Pyhän Hengen, – – olemaan vailla pelkoa ja näkemään, että merkit Herran toisen tulemisen ajasta ovat siunaus eivätkä jotakin, mitä pitää pelätä. Me riemuitsemme siitä – –. Se antaa meille motivaatiota olla uskollisia, kestää loppuun asti, pelastua ja saada iankaikkinen elämä.”²⁰

Viimeisenä ajatuksenaan veli Vaccarono kirjoittaa: ”Pahoittelen huonoa englantiani. Toivon, että ymmärrätte, mitä yritin selittää teille.” Veli ja sisar Vaccarono, me ymmärrämme, sillä pyhiin kirjoituksiin on kirjoitettu: ”Älä jätä elämääsi oman ymmärryksesi varaan, vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan. Missä kuljetkin, pidä hänet mielessäsi, hän viitoittaa sinulle oikean tien.”²¹ Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.