Suolajärven tabernaakkelin uudelleen- vihkiminen

Kuva

On suuri kunnia ja etuoikeus olla mukana tässä tilaisuudessa, jossa tämä suurenmoinen rakennus, Suolajärven temppelin länsipuolella kohoava Suolajärven tabernaakkeli, vihitään uudelleen. Lausumme kiitoksemme jokaiselle ja kaikille, jotka ovat olleet tavalla tai toisella mukana tässä rakennuksessa tehdyssä suuressa työssä. Kiitämme erityisesti johtavaa piispakuntaa – piispa H. David Burtonia, piispa Richard C. Edgleyä ja piispa Keith B. McMullinia – heidän erinomaisesta johtamisestaan Suolajärven tabernaakkelin ajanmukaistamisen ja restauroinnin valvonnassa.

Minulla on rakkaita muistoja siitä, kun kävin poikasena tässä tabernaakkelissa. Minut on kastettu täällä. Kun minusta tuli diakoni, isäni toi minut tänne yleiseen pappeuskokoukseen. Tulimme 15 minuuttia ennen kokouksen alkua ja löysimme helposti istumapaikan lehteriltä.

Kirkon alkuaikoina ainoat kaksi rakennusta, jotka oli rakennettu nimenomaan jumalanpalvelusta varten, olivat Kirtlandin ja Nauvoon temppelit. Molemmat oli rakennettu ilmoituksen mukaan. Ensimmäistä kokouspaikaksi tarkoitettua kirkon pystyttämää rakennusta, josta on olemassa tietoja, oli tarkoitus käyttää myös koulurakennuksena. Se rakennettiin hirsistä Missourissa vuonna 1831.¹

Silloin kun Kirtlandin temppeli vihittiin vuonna 1836, se oli jo liian pieni, jotta kaikki pyhät, jotka halusivat osallistua temppelin vihkimiseen, olisivat mahtuneet sinne. Profeetta Joseph Smith kirjoitti pahoitellen muistiin, että rakennukseen ei mahtunut enempää.² Kun väkivalta pyhiä ja heidän johtajiaan kohtaan kuitenkin kiihtyi Kirtlandissa, valtaosa kirkon jäsenistä muutti vuonna 1838 Missouriin ja jätti taakseen tuon kallisarvoisen rakennuksen.

Nauvoon temppeli noudatti ensimmäisen ja toisen kerroksen kokoussalien osalta samaa kaavaa kuin Kirtlandin temppeli. Ennen Nauvoon temppelin valmistumista vuonna 1846 pyhät kokoontuivat kuitenkin ulkosalla, usein lähellä temppeliä, kuulemaan Josephin ja muiden kirkon johtajien puheita. Joskus noissa kokouksissa oli tuhansia osanottajia.

Kuten George A. Smith humoristisella tavallaan totesi, ”profeetta Josephin aikoina mormonismi menestyi parhaiten ulkoilmassa”. Se johtui siitä, että ”emme onnistuneet ennen profeetan kuolemaa rakentamaan niin suurta rakennusta, että pyhät olisivat mahtuneet siihen”.³

Toisinaan noita ulkoilmakokouksia häiritsi huono sää, ja sekä puhujilla että yleisöllä oli epämukavaa. Presidentti Joseph F. Smith, joka muisti hyvin noiden Nauvoon temppelin lähistöllä pidettyjen ulkoilmakokousten epämukavuudet, on kertonut:

”Ensimmäinen muistikuvani jumalanpalveluspaikasta on Nauvoosta. Se oli pieni metsikkö temppelitontin lähellä. Kuuntelin äitini seurassa siellä sellaisia miehiä kuin Brigham Young, Heber C. Kimball, Orson Hyde, Parley P. Pratt, Orson Pratt, profeetta Joseph ja patriarkka Hyrum. Muistan ihan hyvin olleeni tässä lehdossa eräässä kokouksessa, jossa yleisön eteen oli vedetty vaunut ja profeetta Joseph seisoi niissä puhumassa, kun alkoi sataa. Yksi tai kaksi ihmistä nousi sinne ja piteli sateenvarjoa hänen päänsä päällä suojaten häntä kastumiselta. Monilla ihmisillä ei ollut sateenvarjoa, ja siellä oli hyvin ärsyttävää ja kurjaa istua, mutta muistan oikein hyvin, vaikka olin vasta pieni poika, että kukaan ei poistunut paikalta hänen puhuessaan.”⁴

Ennen kuolemaansa profeetta Joseph määräsi rakennettavaksi purjekankaisen tabernaakkelin pyhien suojaksi suurissa kokouksissa. Vuonna 1854, kun temppeli oli valmistumassa, vanhin Orson Hyde kahdentoista koorumista lähetettiin takaisin itään keräämään varoja ja ostamaan ”nelisentuhatta jaardia” purjekangasta, jotta voitiin pystyttää rakennelma, jota Brigham Young kutsui ”Siionin seurakunnan tabernaakkeliksi”⁵.

Veli Orson Pratt kuvaili purjekangastabernaakkelin ehdotettua sijaintia ja piirustuksia 30. elokuuta 1845 kirjoittamassaan kirjeessä:

”On suunnitteilla pystyttää temppelin eteen ja länsipuolelta siihen kiinni purjekankainen tabernaakkeli. Tabernaakkelista tulee ellipsin muotoinen. – – Sen pohjan pinta-alasta tulee kooltaan sellainen, että sinne mahtuu kahdeksan- tai kymmenentuhatta ihmistä. Sen penkkirivit nousevat asteittain toinen toistaan korkeammalle amfiteatterin muodossa.”⁶

Veljet alkoivat seuraavana päivänä raivata maata purjekangastabernaakkelin rakentamista varten. Pyhät joutuivat kuitenkin vihamiestensä ankaran vainon takia lähtemään Nauvoosta, joten purjekangastabernaakkelia ei koskaan rakennettu. Niinpä Orson Hyde ”lastasi purjekankaan vankkureihin vuonna 1846 ja lähti se mukanaan kohti länttä”⁷. Jotkut ovat arvelleet, että ”purjekangas tuli hyvään tarpeeseen teltoiksi, katoksiksi ja vankkurien katteiksi” pyhille matkalla Suolajärven laaksoon.⁸

Salt Lake Cityn temppeliaukiolle nousseen tabernaakkelin mitat ovat suurin piirtein samat kuin Nauvooseen suunnitellun purjekankaisen tabernaakkelin, ja Nauvooseen ehdotetun tabernaakkelin tavoin sekin sijoitettiin heti temppelin länsipuolelle. Samoin kuin jotkin muutkin asiat – kuten suuri länteen muutto – Joseph Smith visioi suuren tabernaakkelin ja Brigham Young toteutti sen.

Niinpä Nauvooseen suunniteltu tabernaakkeli, vaikka sitä ei koskaan rakennettukaan, oli tämän historiallisen rakennuksen prototyyppi. Kun minä olin pieni, me kuuntelimme yleiskonferenssia radiosta. Nyt lähetämme sen kattaen kokonaisia maita satelliittien ja nykyaikaisten elektronisten laitteiden avulla Salt Lake Citystä samanaikaisesti – kuten nyt teemme – vastaanottolaitteisiin eri rakennuksissa kaikkialla maailmassa. Näin on tapahtunut sen innoituksen ansiosta, jota johtavat veljet ovat saaneet meidän aikamme ihmisten tarpeiden tyydyttämiseksi. Tämä on hyvä esimerkki siitä, kuinka Herra tekee mahdolliseksi kirkon jäsenten tarpeiden täyttämisen. Todistan, että Herra ilmoittaa jatkuvasti profeettansa, Gordon B. Hinckleyn, kautta ne tavat ja keinot, joilla täyttää alati kasvavan kirkon kaikkien jäsenten tarpeet.

Olen kiitollinen siitä, että tätä uljasta rakennusta on vahvistettu ja ajanmukaistettu niin, että sitä voidaan edelleen käyttää Jumalan lasten opettamiseen ja valistamiseen. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.