Muistaminen, parannuksenteko ja muuttuminen

Kuva

Olen kiitollinen Vapahtajastamme ja kutsusta, jonka me kaikki olemme saaneet tulla Kristuksen luokse ja tulla täydellisiksi Hänessä.¹ Toivon voivani ilmaista teille joitakin ajatuksiani ja tunteitani Hänen muistamisestaan, parannuksenteosta ja muuttumisesta. Luulen, että voin parhaiten ilmaista sen, mitä sydämessäni on, kertomalla teille kolmesta naisesta ja sitten tarkastelemalla joitakin heidän kertomuksistaan saamiani opetuksia.

Aloitan Ruth May Foxista, joka oli monia vuosia sitten Nuorten Naisten ylijohtaja. Hän palveli tuossa tehtävässä 84-vuotiaaksi asti. Sisar Fox syntyi Englannissa, ja ollessaan 13-vuotias hän kulki pioneeriryhmän mukana lähes koko matkan jalan Suolajärven laaksoon. Hänen äitinsä kuoli, kun hän oli pienokainen. joten hän eli elämänsä ensimmäiset kaksitoista vuotta useiden eri perheiden huomassa. Hän on varmaankin ollut hankalasti käsiteltävä lapsi, sillä hänen isoäitinsä kutsui häntä tuhmaksi tytöksi ja kieltäytyi ottamasta häntä hoiviinsa.²

Lopulta Ruth solmi avioliiton ja sai 12 lasta. Hän kertoi lapsilleen horjumattomasta todistuksestaan ja opetti evankeliumin oppeja tehdessään työtä heidän rinnallaan, mutta myönsi, että toisinaan hänen vanhimmat lapsensa saivat osakseen kovaa kuria, sillä hän oli äkkipikainen eikä ärsyyntyessään aina ”laskenut kymmeneen”³. Hän teki lujasti työtä voittaakseen tämän heikkouden, ja hänet tultiin tuntemaan hellästä sydämestä ja lähimmäisten palvelusta.

Sisar Fox eli 104-vuotiaaksi. Pitkän elämänsä aikana hän sai kokea suuria iloja ja raskaita koettelemuksia, ja hän opetti, että ”elämä antaa kovia opetuksia. Vahvimpia kasveja ei kasvateta suojassa lasin alla, eikä luonteenlujuutta saada vaikeuksia kaihtamalla.”⁴

Viime vuonna kiipesin Wyomingissa sijaitsevalle Independence Rockille nähdäkseni paikan, mihin sisar Fox oli 13-vuotiaana hakannut nimensä ollessaan matkalla Suolajärven laaksoon. Sään vaikutukset kuluneiden 140 vuoden aikana olivat miltei hävittäneet sen, mutta erotin juuri ja juuri ”Ruth May 1867”. Halusin tietää enemmän tästä suurenmoisesta johtajasta ja Jeesuksen Kristuksen opetuslapsesta, joka teki työtä koko elinaikansa kehittyäkseen ja jonka tunnuslauseena oli ”Jumalan valtakunta tai ei mitään!”⁵

Seuraava kertomukseni on naisesta, jota kutsun Maryksi. Hän oli uskollisten pioneerivanhempien tytär, ja hänen vanhempansa olivat uhranneet paljon evankeliumin vuoksi. Mary oli solminut avioliiton temppelissä ja oli kymmenen lapsen äiti. Hän oli lahjakas nainen, joka opetti lapsensa rukoilemaan, tekemään ahkerasti työtä ja rakastamaan toinen toistaan. Hän maksoi kymmenyksensä, ja perhe ajoi yhdessä kirkkoon sunnuntaisin vankkureillaan.

Vaikka Mary tiesi sen olevan vastoin viisauden sanaa, hän otti tavakseen juoda kahvia ja piti kahvipannua lieden reunalla. Hän vakuutteli, ettei ”Herra estä minua pääsemästä taivaaseen kahvikupposen takia”. Mutta tuon kahvikupposen takia hän ei ollut kelvollinen saamaan temppelisuositusta samoin kuin eivät ne hänen lapsistaan, jotka joivat kahvia hänen kanssaan. Vaikka hän eli korkeaan ikään ja tuli lopulta kelvolliseksi astumaan jälleen temppeliin ja palvelemaan siellä, niin vain yksi hänen kymmenestä lapsestaan solmi kunnioitettavan temppeliavioliiton ja suuri osa hänen jälkeläisistään, joita on nyt viidettä polvea, elää vailla tämän palautetun evankeliumin siunauksia, johon hän uskoi ja jonka vuoksi hänen esi-isänsä uhrasivat niin paljon.

Viimeinen kertomus on Christinasta (ei hänen oikea nimensä), joka oli kastettu ja sinetöity perheeseensä, kun hän oli nuori tyttö, mutta jossakin vaiheessa perhe lakkasi elämästä evankeliumin mukaan. Nyt hän oli myöhäisteini-iässä, ja hän oli tehnyt joitakin vääriä valintoja ja oli hyvin onneton.

Eräänä päivänä annoin Christinalle Edistyminen-kirjasen ja sanoin: ”Tämä kirjanen auttaa sinua saamaan elämääsi Kristuksen ominaisuuksia, niin että kykenet tekemään haluamasi muutokset. Pyydän sinua ryhtymään työhön kirjan parissa tänään ja tuomaan sen sitten mukanasi tämäniltaiseen nuorten takkavalkeailtaan, niin että voit kertoa minulle, mitä olet oppinut.” Sinä iltana hän sanoi kyyneleet silmissään: ”Aloitin tänään oman edistymiseni.” Sen päivän jälkeen hän on kirjoittanut minulle muutaman kerran. Hän alkoi jälleen käydä sunnuntaikokouksissa, toimintailloissa ja seminaarissa. Muutaman viikon kuluttua hänen sisarensa ja äitinsä menivät hänen kanssaan kirkkoon. Myöhemmin isä meni heidän kanssaan, ja nyt koko perhe on mennyt taas yhdessä temppeliin.

Mitä siis opin näiden kertomusten kautta muistamisesta, parannuksenteosta ja muuttumisesta?

Ensimmäinen opetus on, että jokainen tekee virheitä.⁶ Tässä jokin aika sitten olin erään 8-vuotiaan tytön kanssa hänen kastepäivänään. Päivän päättyessä hän sanoi täysin luottavaisena: ”Olen ollut kastettuna koko päivän enkä ole tehnyt ainuttakaan syntiä!” Mutta hänen täydellinen päivänsä ei kestänyt ikuisesti, ja olen varma, että nyt hän jo oppii, kuten me kaikki opimme, että yritimmepä miten kovasti tahansa, niin emme aina onnistu välttämään jokaista pahaa tilannetta, jokaista väärää valintaa tai hillitsemään itseämme kuten meidän pitäisi. Kuulen usein puhuttavan tämän taloudenhoitokauden valitusta, kuninkaallisesta suvusta, mutten ole koskaan kuullut sitä kutsuttavan täydelliseksi suvuksi. Teini-ikäiset ovat erityisen haavoittuvaisia, sillä Saatanan voima on todellinen, ja he tekevät ensimmäisiä suuria itsenäisiä valintojaan. Näin ollen he tekevät myös ensimmäisiä suuria virheitään.

Näin tapahtui Koriantonille Mormonin kirjassa. Koriantonin oletettiin palvelevan uskollisesti lähetystyössä, mutta hän luuli olevansa kyllin vahva ja etevä käsittelemään vaarallisia tilanteita ja huonoa seuraa, ja hän ajautui suuriin vaikeuksiin ja suureen syntiin, kun hän alkoi käydä väärissä paikoissa väärien ihmisten kanssa tehden vääriä asioita.⁷

Seuraava opetukseni on, että parannuksenteko ei ole valinnaista. Meitä on käsketty tekemään parannus.⁸ Vapahtaja opetti, että ellemme me tee parannusta ja tule ”pienen lapsen kaltaisiksi, [me emme] mitenkään voi periä Jumalan valtakuntaa”.⁹ Meidän ei pidä antaa yhden kahvikupposen, yhden huonon tavan, yhden huonon valinnan, yhden väärän päätöksen suistaa meitä polulta eliniäksi.

Toisinaan ihmiset käyvät välinpitämättömiksi parannuksenteossa. Olen kuullut joidenkuiden sanovan, että parannuksenteko on liian vaikeaa. Toiset sanovat, että he ovat kyllästyneet tuntemaan syyllisyyttä tai että johtaja, joka auttoi heitä tekemään parannusta, on loukannut heitä. Joskus ihmiset antavat periksi tehtyään virheitä ja alkavat uskoa, ettei heidän kohdallaan ole toivoa. Jotkut kuvittelevat tuntevansa olonsa paremmaksi, jos he vain jättävät palautetun evankeliumin ja lähtevät pois.

Saatana laittaa virheitä tehneiden sydämeen toivottomia ajatuksia. Herra Jeesus Kristus antaa meille aina toivoa. Hän sanoo:

”Sinut valittiin tekemään Herran työtä, mutta sinä lankeat rikkomuksen tähden, ellet ole varuillasi.

Mutta muista, että Jumala on armollinen. Tee siis parannus siitä, mitä olet tehnyt, mikä on vastoin sitä käskyä, jonka minä sinulle annoin, niin olet yhä valittu ja sinut on kutsuttu jälleen työhön.”¹⁰

Helpoin, nopein polku onneen ja rauhaan on tehdä parannus ja muuttua niin joutuin kuin pystymme.

Kolmas opetus on, että me emme tee sitä yksin. Meidän ei ole mahdollista aikaansaada todellista muutosta aivan yksin. Oma tahdonvoimamme ja omat hyvät aikeemme eivät riitä. Kun teemme virheitä tai valitsemme kehnosti, meillä täytyy olla Vapahtajamme apu päästäksemme takaisin polulle. Me nautimme sakramentin viikko toisensa jälkeen osoittaaksemme uskomme Hänen voimaansa muuttaa meidät. Me tunnustamme syntimme ja lupaamme hylätä ne.¹¹

Kun parhaat yrityksemmekään eivät aivan riitä, Hänen armonsa ansiosta me saamme voiman jatkaa yrittämistä.¹² Herra sanoo: ”Ja jos ihmiset tulevat minun luokseni, minä näytän heille heidän heikkoutensa. Minä annan ihmisille heikkoutta, jotta he olisivat nöyriä, ja minun armoni riittää kaikille ihmisille, jotka nöyrtyvät minun edessäni; sillä jos he nöyrtyvät minun edessäni ja uskovat minuun, niin minä teen sen, mikä on heikkoa, heissä vahvaksi.”¹³

Kun me etsimme Herran apua muuttaaksemme itseämme, meillä on silloin tämä lupaus: ”Se, joka on tehnyt parannuksen synneistään, se saa anteeksi, enkä minä, Herra, muista niitä enää.”¹⁴ Herra ei menetä toivoaan meidän suhteemme. Hän sanoo: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.”¹⁵ Se ilo ja rauha, jonka me saamme tietäessämme, että olemme saaneet anteeksi, on taivaallinen siunaus. Tuo rauha tulee Herran säätämänä aikana ja Hänen tavallaan, mutta se tulee.

Viimeinen opetukseni on, että me voimme muuttua. Jokainen päivä on uusi mahdollisuus muistaa Vapahtajaamme ja seurata Hänen esimerkkiään. Ilman parannuksentekoa me emme voi edistyä.¹⁶ Siksi parannus on evankeliumin toinen periaate.¹⁷

Sen sijaan että selittelisimme puutteitamme, me teemme joka päivä työtä omaksuaksemme hyviä tapoja ja Kristuksen kaltaisia ominaisuuksia. Presidentti Spencer W. Kimball on sanonut: ”Kristuksen kaltaisten ominaisuuksien kehittäminen on vaativa ja loputon tehtävä; se ei ole niitä varten, jotka yrittävät vain silloin tällöin, tai niitä, jotka eivät ponnistele kaikin voimin yhä uudelleen ja uudelleen.”¹⁸ Opin Christinalta, että Kristuksen kaltaisten ominaisuuksien ilmeneminen elämässämme on merkki siitä, että me olemme muuttumassa.

Koska me kaikki olemme kuolevaisia, me kaikki teemme virheitä. Parannuksenteko ei ole valinnaista, mutta me emme tee sitä yksin. Vapahtaja auttaa meitä tekemään parannuksen. Omaksumalla elämäämme Hänen ominaisuuksiaan me tiedämme saavamme aikaan muutoksia, jotka auttavat meitä pääsemään lähemmäksi Häntä.

Sisar Fox sanoi, että evankeliumi oli hänen suojeluksen viittansa kiusauksia vastaan, hänen lohdutuksensa murheessa, hänen ilonsa ja kunniansa kaikkina hänen päivinään ja hänen iankaikkisen elämän toivonsa.¹⁹ Hän otti tunnuslauseekseen ”Jumalan valtakunta tai ei mitään”, sillä hän tiesi, että elämällä koko sydämestään evankeliumin mukaan hän voisi saada Vapahtajan meille kaikille antaman lupauksen: ”Jokainen, joka tekee parannuksen ja ottaa kasteen minun nimeeni, täytetään; ja jos hän kestää loppuun asti, katso, häntä minä pidän syyttömänä Isäni edessä sinä päivänä, jona minä seison tuomitsemassa maailmaa.”²⁰

Parannuksenteon kautta olen tullut tuntemaan Vapahtajan, ja kun etsin Hänen apuaan muuttuakseni, uskoni ja luottamukseni Häneen lisääntyvät. Todistan Hänen todellisuudestaan ja voimastaan Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.