Pyhän Raamatun ihme

Veljeni ja sisareni, Pyhä Raamattu on ihme! On ihme, että profeetat, apostolit ja innoitetut kirkonmiehet merkitsivät muistiin ja säilyttivät Raamatun nelituhatvuotisen hengellisen ja maallisen historian.

On ihme, että meillä on Raamatun voimalliset opetukset, periaatteet, runous ja kertomukset. Ennen kaikkea on kuitenkin verraton ihme, että meillä on se kertomus Jeesuksen elämästä, palvelutyöstä ja sanoista, jota varjeltiin pimeällä keskiajalla ja lukemattomien sukupolvien taisteluissa, niin että meillä voi olla se tänä päivänä.

On ihme, että Raamatun sivut kirjaimellisesti sisältävät Kristuksen käännyttävän, parantavan Hengen, joka vuosisatojen ajan on saanut ihmissydämet kääntymään ja johdattanut heidät rukoilemaan, valitsemaan oikean tien ja etsimään löytääkseen Vapahtajansa.

Pyhä Raamattu on hyvin nimetty. Se on pyhä, koska se opettaa totuutta, pyhä, koska sen henki lämmittää meitä, pyhä, koska se opettaa meitä tuntemaan Jumalan ja ymmärtämään Hänen kanssakäymisiään ihmisten kanssa, ja pyhä, koska sen sivut todistavat kauttaaltaan Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta.

Abraham Lincoln sanoi Raamatusta: ”Tämä suurenmoinen kirja – – on paras Jumalan ihmiselle antama lahja. Kaikki Vapahtajan maailmalle lahjoittama hyvä on tuotu julki tässä kirjassa. Ilman sitä emme voisi erottaa oikeaa väärästä.” (Speeches and Writings, 1859–1865, 1989, s. 628.)

Se, että meillä on tänä päivänä Raamattu, ei ole sattumaa. Henki johdatti vanhurskaita ihmisiä merkitsemään muistiin sekä hengelliset asiat, jotka he näkivät, että innoitetut sanat, jotka he kuulivat ja lausuivat. Toisia uskollisia ihmisiä innoitettiin varjelemaan ja säilyttämään nämä muistiinpanot. Sellaiset miehet kuin John Wycliff, rohkea William Tyndale ja Johannes Gutenberg saivat innoitusta kääntää suuresta vastustuksesta huolimatta Raamatun kielelle, jota ihmiset voivat ymmärtää, ja julkaista sen kirjana, jota ihmiset pystyivät lukemaan. Uskon, että jopa kuningas Jaakon oppineet saivat käännöstyössään hengellistä ohjausta.

Pimeä keskiaika oli pimeä sen vuoksi, ettei ihmisillä ollut evankeliumin valoa. Heillä ei ollut apostoleja tai profeettoja, eikä heidän saatavillaan ollut Raamattua. Papit pitivät pyhät kirjoitukset ihmisiltä salassa ja heidän ulottumattomissaan. Olemme suuresti velkaa monille rohkeille marttyyreille ja uskonpuhdistajille, kuten Martti Luther, Johannes Calvin ja Jan Hus, jotka vaativat vapautta palvella Jumalaa ja pyhien kirjojen saamista kaikkien ulottuville.

William Tyndale antoi henkensä sen vuoksi, että uskoi niin vakaasti Raamatun voimaan. Hän sanoi: ”Jumalan sanan luonne on sellainen, että kuka tahansa sitä lukee tai kuulee selkeästi esitettynä ja punnittuna tykönänsä, se alkaa välittömästi tehdä hänestä päivä päivältä yhä paremman, kunnes hänestä tulee täydellinen ihminen.” (Julkaisussa S. Michael Wilcox, Fire in the Bones: William Tyndale – Martyr, Father of the English Bible, 2004, s. xv; ks. myös Robert D. Hales, ”Valmistautumista palautusta ja toista tulemista varten: ’Minun käteni on sinun päälläsi’”, Liahona, marraskuu 2005, s. 90.)

Vilpitön, ahkera Raamatun tutkiminen tekee meistä yhä parempia, ja meidän tulee aina muistaa ne lukemattomat marttyyrit, jotka tunsivat sen voiman ja antoivat henkensä, jotta me voimme löytää sen sanojen kautta polun taivaallisen Isämme valtakunnan iankaikkiseen onneen ja rauhaan.

Vaikka nämä varhaiset kristityt uskonpuhdistajat olivat yhtä mieltä monista asioista, heidän välillään oli viime kädessä eripuraa monista opinkohdista. Sen seurauksena perustettiin useita kristillisiä kirkkokuntia. Roger Williams, varhainen uskonvapauden esitaistelija, kirjoitti lopuksi, ettei maan päällä ollut mitään säännönmukaisesti perustettua Kristuksen kirkkoa eikä ketään henkilöä, jolla olisi valtuus suorittaa mitään kirkollisia toimituksia, eikä voisikaan olla, ennen kuin kirkon suuri pää, jonka tulemista hän odottaisi, lähettäisi uusia apostoleja (ks. Picturesque America; or, the Land We Live In, toim. William Cullen Bryant, 2 osaa, 1872–1874, osa 1, s. 502).

Kymmenet miljoonat ihmiset ovat löytäneet uskon Jumalaan ja Jeesukseen Kristukseen etsimällä totuutta Pyhästä Raamatusta. Lukemattomilla heistä ei ollut uskonsa ravitsijana ja ohjaajana mitään muuta kuin Raamattu.

Uskonpuhdistajien ponnistelujen ansiosta ”Raamatusta tuli kotien omaisuutta. Jumalan sanaa luettiin yhtä lailla köyhien perheiden takkavalkean ääressä kuin ylhäisten saleissa.” (John A. Widtsoe, julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1939, s. 20.)

Pyrkimys löytää Jeesuksen Kristuksen kirkko Raamattua tutkimalla on tuonut miljooniin perheisiin ykseyttä. Yksi näistä perheistä oli 1800-luvun alkupuolella New Yorkin osavaltion pohjoisosassa Joseph Smith vanhemman perhe. Yksi hänen pojistaan oli Joseph Smith nuorempi, joka tutki Raamattua yrittäessään saada selville, mikä monista kirkkokunnista oli sama kirkko kuin se, jonka Jeesus Kristus oli perustanut. Raamatun sanat innoittivat häntä rukoilemaan lisää hengellistä valoa ja tietoa Jumalalta. Lujasti päättäneenä etsiä Raamatun lupaamaa viisautta Joseph polvistui nöyrään rukoukseen varhain keväällä 1820. Mikä ihmeellinen valo ja totuus vuodatettiinkaan hänen ylleen tuona päivänä, kun hän näki loistavassa näyssä Isän Jumalan ja Herran Jeesuksen Kristuksen! Jumala kutsui jälleen profeetan kuten Nooan, Abrahamin ja Mooseksen päivinä.

Kuinka kiitollisia meidän tulisikaan olla Pyhästä Raamatusta. Kristuksen elämän, opetusten ja oppien lisäksi me opimme sen avulla Hänen kirkostaan ja Hänen pappeudestaan sekä järjestöstä, jonka Hän perusti ja jolle Hän antoi nimen Jeesuksen Kristuksen kirkko niinä entisaikoina. Me uskomme siihen kirkkoon, ja me uskomme, että Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko on sama kirkko palautettuna maan päälle, että se on täydellinen ja että siinä on sama organisaatio ja sama pappeus.

Ilman Raamattua me emme tietäisi Hänen kirkostaan tuona aikana eikä meillä olisi nyt Hänen evankeliuminsa täyteyttä.

Minä rakastan Raamattua, sen opetuksia, sen neuvoja ja sen henkeä. Rakastan Vanhan testamentin kunnioitusta herättäviä, syvällisiä kertomuksia ja sen suuria profeettoja, jotka todistivat Kristuksen tulemisesta. Rakastan Uuden testamentin apostolien matkoja ja ihmetekoja sekä Paavalin kirjeitä. Kaikkein eniten rakastan sen silminnäkijöiden kertomuksia Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen sanoista, esimerkistä ja sovituksesta. Rakastan Raamatun lukemisen antamaa näkökulmaa ja rauhaa.

Veljet ja sisaret, olen varma, että monet teistä ovat kuulleet ihmisten sanovan, että ”mormonit eivät ole kristittyjä, koska heillä on oma Raamattunsa, Mormonin kirja”. Sanomme jokaiselle, joka pitää kiinni tästä väärinkäsityksestä, että me uskomme Herraan Jeesukseen Kristukseen Vapahtajanamme ja pelastuksemme aikaansaajana ja että me uskomme Pyhään Raamattuun ja arvostamme ja rakastamme sitä. Meillä on lisäksi muita pyhiä kirjoituksia, mukaan lukien Mormonin kirja, mutta se tukee Raamattua eikä koskaan korvaa sitä.

Jeesus opetti, että meidän pitäisi tutkia ”kirjoituksia, koska – – nehän juuri todistavat minusta” (Joh. 5:39). Nämä sanat antavat ymmärrystä ja innoitusta kaikille, jotka vilpittömästi etsivät voidakseen tuntea ja ymmärtää totuuden Jeesuksesta Kristuksesta. Pyhissä kirjoituksissa on runsaasti historiaa, oppia, kertomuksia, saarnoja ja todistuksia, jotka kaikki keskittyvät viime kädessä iankaikkiseen Kristukseen ja Hänen fyysiseen ja hengelliseen tehtäväänsä taivaallisen Isän lapsia kohtaan.

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenet uskovat, että ”jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi” (2. Tim. 3:16). Me rakastamme Raamattua ja muita pyhiä kirjoituksia. Se saattaa olla yllättävää joidenkuiden mielestä, jotka eivät ehkä ole selvillä uskostamme Raamattuun Jumalan ilmoitettuna sanana. Se on yksi uskontomme tukipylväistä, voimallinen todistus Vapahtajasta ja Kristuksen jatkuvasta vaikutuksesta niiden elämään, jotka palvelevat ja seuraavat Häntä. Mitä enemmän me luemme ja tutkimme Raamattua ja sen opetuksia, sitä selvemmin näemme Jeesuksen Kristuksen palautetun evankeliumin opillisen perustan. Rakastamme yleensä niitä pyhiä kirjoituksia, joiden tutkimiseen me käytämme aikaa. Meidän saattaa olla tarpeen tasapainottaa tutkimistamme voidaksemme rakastaa ja ymmärtää kaikkia pyhiä kirjoituksia.

Erityisesti te nuoret, älkää väheksykö tai aliarvioiko Pyhää Raamattua. Se on pyhä aikakirja Herran elämästä. Raamatussa on satoja sivuja enemmän kuin kaikissa muissa pyhissä kirjoituksissamme yhteensä. Se on koko kristinuskon perusta. Me emme arvostele emmekä halveksi kenenkään uskonkäsityksiä. Suuri velvollisuutemme kristittyinä on kertoa kaikesta, minkä Jumala on ilmoittanut, kaikille Hänen pojilleen ja tyttärilleen.

Ne, jotka liittyvät tähän kirkkoon, eivät luovu uskostaan Raamattuun – he lujittavat sitä. Mormonin kirja ei heikennä eikä halvenna Raamattua eikä vie siltä huomiota. Päinvastoin se avartaa, laajentaa ja vahvistaa sitä. Mormonin kirja todistaa Raamatusta, ja molemmat todistavat Kristuksesta.

Ensimmäinen todistus Kristuksesta on Raamatun Vanha testamentti, joka ennusti ja profetoi Vapahtajan tulemisesta, Hänen ihmeellisestä elämästään ja Hänen vapauttavasta sovituksestaan.

Toinen Raamatun todistus Kristuksesta on Uusi testamentti, joka kertoo Hänen syntymästään, Hänen elämästään, Hänen palvelutehtävästään, Hänen evankeliumistaan, Hänen kirkostaan, Hänen sovituksestaan ja Hänen ylösnousemuksestaan kuten myös Hänen apostoliensa todistuksesta.

Kolmas todistus Kristuksesta on Mormonin kirja, joka sekin ennustaa Kristuksen tulemisen, vahvistaa Raamatun kertomuksen Hänen pelastavasta sovituksestaan ja kertoo sitten ylösnousseen Herran käynnistä läntisellä pallonpuoliskolla. Mormonin kirjan alaotsikko, joka on painettu jokaisen kirjan kanteen, ilmaisee kirjan tarkoituksen: ”toinen todistus Jeesuksesta Kristuksesta”.

Kukin näistä kolmesta todistuksesta on osa suurta, Herran lapsilleen ilmoittaman sanan kokonaisuutta, jota on mahdoton jakaa. Ne sisältävät Kristuksen sanat, joilla meitä on kehotettu kestitsemään itseämme, jotta meistä voi tulla kelvollisia iankaikkiseen elämään (ks. 2. Nefi 31:20). Ne, jotka ajattelevat, että yksi osa on tärkeämpi tai todempi kuin muut, eivät ymmärrä muinaisten pyhien kirjoitusten kaanonin kauneutta ja täydellisyyttä.

Ja niiden, jotka ajattelevat, etteivät Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenet usko Jeesukseen Kristukseen tai Raamattuun, tulisi varata aikaa saadakseen käsityksen kirkosta, sen nimen merkityksestä ja sen sanoman voimasta.

Ihmettelen kaikkia niitä, jotka haluavat asettaa kyseenalaiseksi tämän kirkon uskon Raamattuun ja asemamme kristittyinä. Kirkon nimi on Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko. Viime yleiskonferenssissamme tässä rakennuksessa kirkkomme johtajat lainasivat kohtia Raamatusta lähes 200 kertaa. Tämä kirkko on järjestetty ja toimii samalla tavoin kuin se kirkko, jonka Kristus ja Hänen apostolinsa perustivat Uudessa testamentissa. Korokkeella istuvat tänään Herran Jeesuksen Kristuksen profeetta ja apostolit.

Todistan juhlallisesti, että me uskomme vilpittömästi ja täysin Herraan Jeesukseen Kristukseen sekä Hänen sanaansa, joka on ilmoitettu Pyhän Raamatun kautta. Me emme ainoastaan usko Raamattuun – me pyrimme seuraamaan sen ohjeita ja opettamaan sen sanomaa. Lähetyssaarnaajiemme sanoma on Kristus ja Hänen evankeliuminsa sekä Hänen sovituksensa, ja pyhät kirjoitukset ovat tämän sanoman perusta. Me sanomme kaikille ihmisille: ”Me rakastamme teitä. Ottakaamme yhdessä vastaan kaikki, minkä Jumala on ilmoittanut.”

Veljeni ja sisareni, meidän tulee auttaa kaikkia ihmisiä, mukaan lukien omia jäseniämme, ymmärtämään Pyhän Raamatun voima ja merkitys. Raamattu on pyhä kirja, joka ohjaa meidät ja koko ihmiskunnan ottamaan Jeesuksen Kristuksen vastaan Vapahtajanamme. Suokoon Jumala meille halun ja kyvyn ottaa vastaan Hänen opetuksensa ja elää niiden mukaan. Tämä on nöyrä rukoukseni Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.