Pysytelkää polulla

Kuva

Yhdellä kotini lähellä sijaitsevan kanjonin poluista on kyltti, jossa sanotaan: Pysytelkää polulla. Kun lähtee tuolle polulle, käy pian hyvin selväksi, että neuvo on järkevä. Maastossa on mäkiä ja mutkia ja jyrkkiä pudotuksia. Paikoitellen polun varrella oleva maasto on epätasaista, ja tiettyinä vuodenaikoina siellä näkyy joskus kalkkarokäärmeitä. Sanomani jokaiselle teistä tänä iltana on sama kuin tuon kyltin sanoma – pysytelkää polulla.

Useita vuosia sitten kävin patikkaretkellä Tetonvuorilla Wyomingissa erään nuorten naisten ryhmän kanssa. Patikointi oli vaikeaa, ja toisena päivänä saavuimme retken vaarallisimmalle osuudelle. Aikomuksenamme oli patikoida Hurricane Passin [Hurrikaanisolan] kautta, joka on saanut osuvan nimensä siellä lähes aina puhaltavista voimakkaista tuulista. Metsänvartija neuvoi meitä pysyttelemään keskellä polkua, pysyttelemään mahdollisimman matalana sen osan matkasta, joka oli alttiina tuulille, kiinnittämään kaiken tukevasti rinkkoihimme ja etenemään reipasta vauhtia. Se paikka ei ollut valokuvaamista eikä vitkastelua varten. Olin hyvin helpottunut ja onnellinen, kun jokainen nuorista naisista oli onnistuneesti selviytynyt tuosta kohdasta. Ja tiedättekö mitä? Yksikään heistä ei kysynyt, kuinka lähelle jyrkänteen reunaa he voisivat mennä!

Joskus kulkiessamme elämän polkuja me haluamme maleksia vaarallisissa paikoissa ajatellen, että se on hauskaa ja jännittävää ja että tilanne on hallinnassamme. Joskus ajattelemme, että voimme elää synnin partaalla ja silti säilyttää hyveellisyytemme. Sellaisella alueella oleskelu on kuitenkin vaarallista. Kuten profeetta Joseph Smith on meille sanonut: ”Onni on olemassaolomme päämäärä ja tarkoitus, ja se tulee olemaan sen päätöksenä, jos kuljemme siihen johtavaa polkua” (Profeetta Joseph Smithin opetuksia, toim. Joseph Fielding Smith, 1985, s. 254).

Herran neuvo Emma Smithille Opin ja liittojen luvussa 25 on Hänen neuvonsa kaikille Hänen kallisarvoisille tyttärilleen. Siinä meille annetaan käyttäytymissääntö ja neuvotaan vaeltamaan ”hyveen polkuja” (jae 2). Hyveellisyys ”on korkeisiin moraalin tasovaatimuksiin perustuva ajattelu- ja käyttäytymismalli” (Saarnatkaa minun evankeliumiani, 2005, s. 123). Mitä siis ovat ne korkeat moraalin tasovaatimukset, jotka auttavat meitä olemaan hyveellisiä?

Hyveellisyys sisältää säädyllisyyden – ajatuksissa, kielenkäytössä, pukeutumisessa ja käyttäytymisessä. Ja säädyllisyys on siveellisyyden peruskivi. Aivan kuten kukaan ei kulje paljasjaloin poluilla, joilla on kalkkarokäärmeitä, niin yhtä välttämätöntä on oman turvallisuutemme kannalta nykypäivän maailmassa olla säädyllinen. Kun me olemme säädyllisiä, me osoitamme muille ymmärtävämme suhteemme taivaalliseen Isäämme Hänen tyttärinään. Me osoitamme rakastavamme Häntä ja olevamme Hänen todistajiaan kaikessa. Olemalla säädyllisiä me kerromme muille, että sydämemme on puhdas (ks. ”Lapset Herran”, MAP-lauluja, 49). Säädyllisyydessä ei ole kyse siitä, että on ”trendikäs”. Kyse on sydämestä ja pyhyydestä. Kyse ei ole muodikkuudesta. Kyse on uskollisuudesta. Kyse ei ole tyylikkyydestä. Kyse on siveellisyydestä ja liittojen pitämisestä. Kyse ei ole siitä, että on suosittu, vaan siitä, että on siveellisesti puhdas. Säädyllisyys on nimenomaan sitä, että pidämme jalkamme turvallisesti siveyden ja hyveen polulla. On selvää, että hyve on vaatimus korotukselle. Mormon auttaa meitä ymmärtämään, että niin hyve kuin siveyskin ovat ”kaikkea muuta kalliimpaa ja arvokkaampaa” (Moroni 9:9). Meillä ei yksinkertaisesti ole varaa olla välinpitämättömiä tai mennä liian lähelle jyrkänteen reunaa. Sellaisella alueella on kenen tahansa Jumalan tyttären vaarallista kulkea.

Opin ja liittojen luvussa 25 meille annetaan neuvo, että meidän on pysyttävä liitoissa, jotka olemme tehneet (ks. jae 13). Pysyminen tarkoittaa minulle sitä, että pysymme lupauksissa, jotka teemme Herralle, noudatamme niitä ja pidämme niistä todella tiukasti kiinni. Liittomme vahvistavat meitä vastustamaan kiusausta. Liittojemme pitäminen pitää meidät vakaasti hyveellisyyden polulla. Kun me pidämme liittomme, jotka olemme tehneet kasteessa, me pysyttelemme keskellä polkua. Vanhin Jeffrey R. Holland muistuttaa meitä:

”Kasteestamme alkaen me teemme liittoja kulkiessamme tätä tietä iankaikkiseen elämään, ja me pysymme tiellä pitämällä kyseiset liitot. – –

Pyhän Hengen kuiskaukset riittävät aina tarpeisiimme, jos pysymme liiton tiellä. Tiemme on useimpina päivinä ylämäkeä, mutta kiipeämiseen saamamme apu on kirjaimellisesti jumalallista. Tekemiemme liittojen ansiosta apunamme on kolme jumaluuden jäsentä – Isä, Poika ja Pyhä Henki.

Muistuttaaksemme itseämme noista liitoista me nautimme joka viikko sakramentin. Leivän siunausrukouksessa me todistamme ’sinulle, oi Jumala, iankaikkinen Isä, että [me olemme] halukkaita ottamaan Poikasi nimen [päällemme] ja muistamaan hänet aina ja pitämään hänen käskynsä, jotka hän on antanut [meille], jotta hänen Henkensä aina olisi [meidän kanssamme]’ [OL 20:77].” (”Mitä toivon jokaisen uuden jäsenen tietävän – ja jokaisen pitkäaikaisen jäsenen muistavan”, Liahona, lokakuu 2006, s. 11–12.)

Hänen Henkensä johdattamina te olette luottavaisia ja onnellisia ja hyve kaunistaa ajatuksianne lakkaamatta. Mormonin kirjassa kuvataan, mitä tapahtuu, kun koko yhteiskunta piti liittonsa ja eli puhdasta ja hyveellistä elämää: ”Eikä totisesti voinut olla onnellisempaa kansaa kaikkien niiden kansojen joukossa, jotka Jumalan käsi oli luonut” (4. Nefi 16). Pyhän Hengen johdattamina teillä on vanhurskas vaikutus myös muihin.

Minulla on toimistossani kuvia eri sukupolvien naisista suvussani – isoäitini äidistä, isoäidistäni ja äidistäni ja tyttärestäni Emistä. Heidän sitoutumista ja uskoa osoittava elämänsä evankeliumin suunnitelmassa on auttanut minua kiipeämään korkeammalle ja kulkemaan kauemmas. Kun katselen tuota kuvaa nyt, voin nähdä hyvin selvästi, miten tärkeää on elää hyveellistä elämää. Tällä hetkellä minulla on paitsi yksi tytär myös viisi miniää ja viisi pientä tyttären- ja pojantytärtä lisättävänä tuohon kuvaan. Tunnen syvällistä vastuuta elää heidän edessään hyveen ja pyhyyden esimerkillistä elämää. Vaikka olisitte ensimmäinen tulevien sukupolvien ketjussa, teilläkin on vastuu niitä kohtaan, jotka tulevat jälkeenne.

Patikoin jokin aika sitten Tetonvuorilla samaa polkua, josta puhuin aiemmin, mutta tällä kertaa aviomieheni ja ystäväjoukon kanssa, jotka olivat samanikäisiä kuin me. Lähtiessämme matkaan patikointi oli jännittävää ja helppoa, mutta ennen kuin saavuimme määränpäähämme, olimme uuvuksissa, ja minä tiesin olevani vaikeuksissa. En ollut fyysisesti yhtä valmistautunut patikointiin kuin olin ollut silloin kun patikoin vuosia aiemmin nuorten naisten kanssa – ja olin pakannut tavarani huolettomasti ja ottanut niitä liikaa. Rinkkani paino alkoi uuvuttaa minua, ja olin valmis luovuttamaan. Muutkin tunsivat korkean ilmanalan, jyrkän maaston ja raskaiden kantamusten rasitukset. Mieheni vaistosi sen ja kiiruhti edelle. Tunsin itseni hylätyksi. Noin tuntia myöhemmin saatoin kuitenkin nähdä mieheni laskeutuvan polkua laakson toiselta puolen. Hän juoksi minua kohti. Kun hän ehti luokseni, hän otti rinkkani, kuivasi kyyneleeni ja johdatti minut määränpäähän – korkeiden mäntyjen ympäröimälle kristallinkirkkaalle järvelle. Sitten hän kääntyi ympäri, palasi takaisin polulle ja teki saman vielä neljä kertaa muiden patikoijien avuksi. Katsellessani häntä surin sitä, että olin valmistautunut niin huonosti, ja vielä enemmän sitä, että rinkassani oli niin paljon ylimääräistä, mikä oli lisännyt painoa, joka hänen oli kannettava puolestani. Olin kuitenkin hyvin kiitollinen hänen voimastaan, hänen epäitsekkyydestään, hänen valmistautumisestaan ja hänen rakkaudestaan.

Kun kiipeätte elämän vuoria, pysytelkää hyveen polulla. Teitä auttamassa on muita – vanhempanne, perheenne jäsenet, piispat, neuvojat ja kaikenikäiset vanhurskaat ystävät. Ja jos olette uuvuksissa tai käännytte väärään suuntaan, niin vaihtakaa suuntaanne ja palatkaa hyveen polulle. Muistakaa aina, että Vapahtaja on valmis auttamaan. Hän antaa teille oikeuden tehdä parannuksen, Hän vahvistaa teitä, keventää kuormanne, kuivaa kyyneleenne, lohduttaa teitä ja auttaa teitä edelleen pysyttelemään polulla.

Vapahtaja on täydellinen esimerkki hyveellisyydestä. Kulkiessaan Pyhän maan teitä Jeesus ”kulki ympäri maata, teki hyvää” (Ap. t. 10:38). Hän paransi sairaat ja sai sokeat näkemään ja herätti kuolleet. Hän opetti iankaikkisuuden totuuksia, kuolevaisuutta edeltävän olemassaolomme todellisuutta, maanpäällisen elämämme tarkoitusta ja Jumalan poikien ja tyttärien mahdollisuuksia tulevassa elämässä (ks. ”Elävä Kristus – apostolien todistus”, Liahona, huhtikuu 2000, s. 2–3). Yhdessä pyhien kirjoitusten lempikohdassani sanotaan: ”Älä jätä elämääsi oman ymmärryksesi varaan, vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan. Missä kuljetkin, pidä hänet mielessäsi, hän viitoittaa sinulle oikean tien.” (Sananl. 3:5–6.)

Todistan, että se on totta. Paitsi että Hän on merkinnyt tien, Hän on toisinaan jopa johdattanut minua kädestä. ”Hänen tiensä on se polku, joka johtaa onneen tässä elämässä ja iankaikkiseen elämään tulevassa maailmassa” (”Elävä Kristus”, s. 3). Todistan teille, että Hän elää! Hän kuulee rukouksenne ja johdattaa askeleitanne. Jeesus Kristus on Esikuvamme ja Oppaamme. Pysytelkää polulla! Olkaa säädyllisiä. Pysykää liitoissanne ja olkaa kelvollisia Pyhän Hengen kumppanuuteen. Herra on luvannut: ”Olkaa kuitenkin rohkealla mielellä, sillä minä johdatan teitä. Valtakunta on teidän, ja sen siunaukset ovat teidän, ja iankaikkisuuden rikkaudet ovat teidän.” (OL 78:18.) Todellakin, olen aivan ihmeissäni Hänen vertaansa vailla olevasta elämästään ja ”Hänen suurenmoisen sovitusuhrinsa äärettömästä voimasta” (”Elävä Kristus”, s. 2, kursivointi lisätty). Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.