Uskontomme lakikivi

Mormonin kirjan nimisivu alkaa näin: ”Mormonin kirja, Mormonin käden levyihin kirjoittama kertomus, otettu Nefin levyistä.” Tämän jälkeen seuraa kaksi kappaletta, jotka todennäköisesti on kirjoittanut Mormonin kirjan profeetta Moroni, Mormonin poika. Profeetta Joseph Smith on selittänyt: ”Mormonin kirjan nimilehti on kirjaimellinen käännös, joka on otettu levykokoelman eli kirjan viimeiseltä sivulta, sen vasemmalta puolelta. Tämä kokoelma sisälsi nyt käännetyn aikakirjan, ja sen kieli oli kauttaaltaan kirjoitettu samoin kuin heprea yleensä kirjoitetaan [siis oikealta vasemmalle], eikä mainittu nimilehti suinkaan ole nykyajan tuote, ei minun eikä kenenkään muunkaan tämän sukupolven aikana eläneen tai elävän ihmisen työtä.” (Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph Smith, s. 63–64.)

Mormonin kirjan nimisivun ensimmäinen kappale julistaa, että tämä pyhä aikakirja tulee ”julki oikeana aikana”. Presidentti Ezra Taft Benson (1899–1994) on todistanut, että Mormonin kirjan esiintulon ajankohta osoittaa kirjan merkityksen evankeliumin palauttamisessa:

”Voimallinen todistus Mormonin kirjan tärkeydestä on se, missä palautuksen vaiheessa Herra saattoi sen esiin. Sitä edelsi vain ensimmäinen näky. Tuossa suuressa ilmestyksessä profeetta Joseph Smith oppi tuntemaan Jumalan todellisen luonteen ja sai tietää, että Jumalalla oli hänelle työ tehtävänä. Seuraava tapahtuma oli Mormonin kirjan esilletulo.

Ajatelkaa, mitä se merkitsee. Mormonin kirja tuli esiin ennen pappeuden palautusta. Se julkaistiin aivan muutamia päiviä ennen kirkon perustamista. Pyhät saivat Mormonin kirjan luettavakseen, ennen kuin heille annettiin sellaisia suuria oppeja käsittelevät ilmoitukset kuin kirkkauden asteet, selestinen avioliitto tai työ kuolleitten puolesta. Mormonin kirja tuli ennen pappeuskoorumeita ja kirkon järjestystä. Eikö tämä kerro jotakin siitä, miten Herra suhtautuu tähän pyhään kirjaan?” (”Mormonin Kirja – uskontomme lakikivi”, Liahona, lokakuu 2011, s. 53–54.)

Vanhin L. Tom Perry kahdentoista apostolin koorumista on selittänyt, että Mormonin kirja kirjoitettiin meidän aikaamme varten: ”Mormonin kirjan tärkeimmät kirjoittajat ymmärsivät täysin, että heidän kirjoituksensa olivat etupäässä pikemminkin tulevaa sukupolvea kuin heidän omaa sukupolveaan varten. Moroni kirjoitti meidän sukupolvellemme: ’Minä puhun teille ikään kuin olisitte läsnä’ (Morm. 8:35).” (”Mormonin kirjan lukemisen tuomia siunauksia”, Liahona, marraskuu 2005, s. 6–7.)

Puhuessaan siitä, kuinka meidän on tarpeen soveltaa Mormonin kirjaa elämäämme, presidentti Ezra Taft Benson julisti: ”Jos he näkivät meidän aikamme ja valitsivat sen, mikä olisi meille arvokkainta, niin eikö meidän juuri sillä mielellä tule tutkia Mormonin kirjaa? Meidän tulee koko ajan kysyä itseltämme: ’Miksi Herra innoitti Mormonia (tai Moronia tai Almaa) ottamaan tämän mukaan aikakirjaansa? Mitä sellaista minä voin tästä oppia, mikä auttaa minua elämään tänä aikana?’” (Ks. ”Mormonin kirja – uskontomme lakikivi”, s. 56.)

Vanhin Perry ehdotti myös erästä tärkeää tapaa Mormonin kirjan lukemiseen: ”Joka kerta kun luemme Mormonin kirjaa, meidän tulee ehkä kysyä itseltämme: ’Miksi nämä kirjoittajat valitsivat nämä nimenomaiset kertomukset tai tapahtumat sisällytettäviksi aikakirjaan? Mitä arvoa niillä on meille nykyään?’” (”Mormonin kirjan lukemisen tuomia siunauksia”, s. 8.)

Itse kultalevyihin sisältyi lupaus siitä, että ne käännettäisiin ”Jumalan lahjan ja voiman avulla” (Mormonin kirjan nimisivu). Vanhin Russell M. Nelson kahdentoista apostolin koorumista on antanut merkittävää tietoa Mormonin kirjan kääntämisestä:

”Tämän ihmeellisen käännösmenetelmän yksityiskohtia ei vieläkään tunneta täysin. Meillä on kuitenkin muutamia kallisarvoisia käsityksiä. – –

Emma Smith, joka alussa toimi Josephin kirjurina, kertoi näin vuonna 1856:

’Kun mieheni käänsi Mormonin kirjaa, kirjoitin siitä osan hänen sanellessaan kunkin lauseen sanasta sanaan, ja kun eteen tuli erisnimiä, joita hän ei osannut lausua, tai pitkiä sanoja, hän luetteli ne kirjain kirjaimelta, ja kun kirjoitin niitä ja jos tein jonkin virheen niiden kirjoittamisessa, hänellä oli tapana keskeyttää minut ja korjata oikeinkirjoitustani, vaikka hänen oli mahdotonta nähdä, kuinka silloin kirjoitin ne. Alussa hän ei osannut lausua edes [englannin kielen] sanaa Sarah, vaan hänen täytyi luetella nimen kirjaimet, ja sitten minä lausuin sen hänelle.

Aina kun hän keskeytti jostakin syystä, niin kun hän jatkoi jälleen, hän aloitti epäröimättä aina siitä, mihin oli jäänyt, ja kerran kääntämisen aikana hän yhtäkkiä pysähtyi kalpeana kuin lakana ja kysyi: ”Emma, oliko Jerusalemin ympärillä muureja?” Kun vastasin: ”Kyllä”, hän sanoi: ”Ai! [En tiennytkään.] Pelkäsin erehtyneeni.” Hänellä oli siihen aikaan niin rajallinen tieto historiasta, ettei hän tiennyt edes sitä, että Jerusalem oli muurien ympäröimä.’ (Edmund C. Briggs, ”A Visit to Nauvoo in 1856”, Journal of History, tammikuu 1916, s. 454.) – –

Vaikka profeetta vuosien varrella hioikin taitojaan, Emma myönsi, että siihen aikaan kun Joseph käänsi kultalevyt, hänellä oli vain alkeellinen luku- ja kirjoitustaito:

’Joseph Smith – – ei osannut kirjoittaa eikä sanella johdonmukaista ja hyvin muotoiltua kirjettä, Mormonin kirjan kaltaisen kirjan sanelemisesta puhumattakaan. Ja vaikka olin aktiivisesti osallisena niihin tapahtumiin, se on minusta aivan yhtä ihmeellistä, ”ihmeellistä tekoa ja ihmettä”, kuin kenestä tahansa muusta.’ (Ibid.)” (”A Treasured Testament”, Ensign, heinäkuu 1993, s. 62–63.)

Sen lisäksi että Mormonin kirja todistaa Jeesuksesta Kristuksesta, se osoittaa, että Jumala muistaa liittonsa Israelin huoneen kanssa. Pyhien kirjoitusten oppaassa kuvaillaan Israelin huonetta, sen hajottamista ja sen kokoamista:

”Vanhassa testamentissa Herra antoi Iisakin pojalle, Abrahamin pojanpojalle Jaakobille, nimen Iisak (1. Moos. 32:28; 35:10). Nimi Israel tarkoittaa paitsi itse Jaakobia myös hänen jälkeläisiään ja valtakuntaa, joka näillä jälkeläisillä oli Vanhan testamentin aikoina. – –

Israelin kaksitoista heimoa: Abrahamin pojanpojalla Jaakobilla, jonka nimi muutettiin Israeliksi, oli kaksitoista poikaa. Heidän jälkeläisiään sanotaan Israelin kahdeksitoista heimoksi ja Israelin lapsiksi. – –

Israelin hajottaminen: Herra hajotti Israelin kaksitoista heimoa ja saattoi ne ahdinkoon niiden epävanhurskauden ja kapinoimisen vuoksi. Herra käytti kuitenkin tätä valitun kansansa hajottamista maailman kansojen sekaan myös noiden kansojen siunaamiseen. – –

Israelin kokoaminen: Israelin huone kootaan yhteen viimeisinä päivinä ennen Kristuksen tulemista (UK 10). Herra kokoaa kansansa Israelin, kun se ottaa hänet vastaan ja pitää hänen käskynsä.” (PKO, hakusana ”Israel”, s. 54–55.)

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenet ovat se osa Israelin huonetta, joka on koottu saamaan tieto isistään ja Herran liitoista. Herra on julistanut: ”Sillä te olette Israelin lapsia ja Abrahamin jälkeläisiä” (OL 103:17).

Vanhin Bruce R. McConkie (1915–1985) kahdentoista apostolin koorumista on kirjoittanut seuraavaa Mormonin kirjan tehtävästä Israelin kokoamisessa viimeisinä aikoina: ”Mitä tulee Israelin kokoamiseen, Mormonin kirja on tärkein kirja, mitä on koskaan kirjoitettu tai mitä tullaan koskaan kirjoittamaan. Se on kirja, joka kokoaa Israelin ja joka ilmoittaa yksinkertaisesti ja täydellisesti opin valitun suvun kokoamisesta. Se on kirja, jonka Jumala on antanut todistamaan suuren myöhempien aikojen työnsä totuudesta ja jumalallisuudesta. Se sisältää ikuisen evankeliumin täyteyden ja pitää sisällään todisteet omasta jumalallisuudestaan. Jokainen ihminen, joka on todella kääntynyt, tietää Pyhän Hengen ilmoituksista sisimmässään olevalle hengelle, että Mormonin kirja on Herran mieli ja tahto ja ääni maailmalle nykyään. Juuri Mormonin kirja saa ihmiset uskomaan evankeliumin ja liittymään kirkkoon, ja kuten olemme tähän mennessä nähneet, se on voima, joka saa aikaan Israelin kokoamisen. Käytännön näkökulmasta katsottuna, ellei olisi Mormonin kirjaa, Herran kansan kokoaminen viimeisinä aikoina pysähtyisi. Israelin eksyneet lampaat kuulevat paimenensa äänen, kuten se on siinä kirjassa, ja sen äänen kuullessaan tulevat tosi lammaslaumaan. Tämän nefiläisten pyhän kirjan merkitystä ihmisten pelastumiselle viimeisinä aikoina ei voi mitenkään liioitella.” (A New Witness for the Articles of Faith, 1985, s. 554.)

Nimisivun mukaan Mormonin kirjan tarkoitus on saada juutalaiset ja pakanat vakuuttuneiksi siitä, ”että Jeesus on Kristus, iankaikkinen Jumala, joka ilmoittaa itsensä kaikille kansoille”. Mormonin kirjan alaotsikko – toinen todistus Jeesuksesta Kristuksesta – tähdentää sen tärkeintä tarkoitusta. Presidentti Boyd K. Packer, kahdentoista apostolin koorumin presidentti, on selittänyt tämän alaotsikon merkitystä:

”Johtavat veljet ovat äskettäin päättäneet, että tästedes Mormonin kirjan nimeen lisätään alaotsikko ’toinen todistus Jeesuksesta Kristuksesta’.

Juudan sauva eli aikakirja – Vanha ja Uusi testamentti – ja Efraimin sauva eli aikakirja – Mormonin kirja, joka on toinen todistus Jeesuksesta Kristuksesta – on nyt liitetty yhteen niin kiinteästi, että kun tutkii toista, kiinnostuu toisesta, ja kun tulee tuntemaan toista, saa lisää tietoa toisesta. Ne ovat todellakin tulleet yhdeksi meidän kädessämme. Hesekielin profetia on nyt toteutunut.” (Ks. ”Pyhät kirjoitukset”, Valkeus, huhtikuu 1983, s. 106.)

Presidentti Ezra Taft Benson on selittänyt sanan testamentti merkitystä: ”Muistammeko me uuden liiton, nimittäin Mormonin kirjan? [Ks. OL 84:57.] Raamatussa meillä on Vanha testamentti ja Uusi testamentti. Sana testamentti on käännös kreikankielisestä sanasta, joka voidaan kääntää myös sanalla liitto. Tätäkö Herra tarkoitti sanoessaan Mormonin kirjaa ’uudeksi liitoksi’? Se on todellakin uusi todistus Jeesuksesta. Tämä on yksi syy, miksi olemme äskettäin lisänneet Mormonin kirjan nimeen sanat ’toinen todistus Jeesuksesta Kristuksesta’.” (Ks. ”Mormonin kirja – uskontomme lakikivi”, s. 54.)

Vanhin Russell M. Nelson kahdentoista apostolin koorumista on neuvonut: ”Kun luet Mormonin kirjaa, keskity kirjan päähenkilöön – sen ensimmäisestä luvusta viimeiseen – Herraan Jeesukseen Kristukseen, elävän Jumalan Poikaan” (”Todistus Mormonin Kirjasta”, Liahona, tammikuu 2000, s. 82).

Vanhin Jeffrey R. Holland on selittänyt edelleen:

”[Herra] on tarjonnut meille vielä viimeisen liiton, antanut meille vielä viimeisen testamentin lopullisessa pyrkimyksessään auttaa langennutta ihmistä. Hän on tarjonnut meille vielä viimeisen rakkauttaan ja armoaan osoittavan kirjallisen todistuksen, jonka Hän ojentaa meille viimeisen kerran. – – Tuo testamentti ja lopullinen todistus, tuo ’uusi liitto’, joka on tarjottu ihmislapsille vielä kerran, on Mormonin kirjan sanoma.

Yksikään aikakirja ei opeta enemmän Jumalan lupauksesta niille, jotka elävät viimeisinä aikoina. Nuo lupaukset keskittyvät Hänen ainosyntyiseen Poikaansa, pyhän Messiaan ansioihin ja laupeuteen ja armoon, Häneen, joka ’puhuu kaikkien ihmislasten puolesta; ja ne, jotka uskovat häneen, pelastuvat’ [2. Nefi 2:8–9].

Kuva

Joseph Smith ja Oliver Cowdery kääntämässä

Del Parson, © 1996 IRI

Jumalan lasten tehtävä näinä maailmanhistorian loppuaikoina on kulkea eteenpäin ’järkkymättömän uskon avulla häneen, turvautuen täysin hänen ansioihinsa, joka on voimallinen pelastamaan’, ’ponnistella eteenpäin lujina Kristuksessa, niin että teillä on täydellinen toivon kirkkaus ja rakkaus Jumalaa ja kaikkia ihmisiä kohtaan – – kestiten itseänne Kristuksen sanalla ja [kestäen] loppuun asti – –. Tämä on se keino; eikä ole muuta keinoa eikä nimeä taivaan alla annettu, jonka avulla ihminen voi pelastua Jumalan valtakuntaan.’ [2. Nefi 31:19–21.]

Mikään muu kirja ei auta meitä yhtä hyvin tekemään tätä. Mitään muuta kirjaa Jumala ei ole koskaan valmistanut ja varjellut yksinomaan sitä tarkoitusta varten. Mitään muuta kirjaa ei ole koskaan kirjoitettu yhtä täydellisen näkemyksen valossa siitä tulevasta taloudenhoitokaudesta, jolle se aikakirja lopulta tulisi. – –

Sanomassaan uskosta Kristukseen, toivosta Kristuksessa ja rakkaudesta Kristuksessa Mormonin kirja on Jumalan ’uusi liitto’ lapsilleen – viimeisen kerran.” (Christ and the New Covenant, s. 8–10.)

Profeetta Joseph Smith sanoi Mormonin kirjan olevan ”uskontomme lakikivi” (Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph Smith, s. 66; Mormonin kirjan johdanto). Presidentti Ezra Taft Benson on selittänyt lakikiven tehtävää seuraavasti:

”Lakikivi on holvikaaren keskimmäinen kivi. Se pitää kaikkia muita kiviä paikoillaan, ja jos se otetaan pois, kaari sortuu.

Mormonin kirja on kolmella tavalla uskontomme lakikivi. Se on lakikivi todistuksessamme Kristuksesta. Se on oppimme lakikivi. Se on todistuksen lakikivi.” (”Mormonin kirja – uskontomme lakikivi”, s. 54.)

Presidentti James E. Faust (1920–2007) ensimmäisestä presidenttikunnasta on laajentanut ajatusta Mormonin kirjasta oppimme lakikivenä:

”Mormonin kirja on lakikivi, koska se todistaa iankaikkisista periaatteista ja käskyistä ja sitoo ne yhteen muodostaen pelastuksen perusopeista ehyen kokonaisuuden. Se on loistavin jalokivi pyhien kirjoitustemme kruunussa.

Mormonin kirja on lakikivi myös muista syistä. – – Moronin lupaus – nimittäin että Jumala ilmoittaa totuuden Mormonin kirjasta jokaiselle vilpittömälle kysyjälle, joka uskoo Kristukseen – antaa meille avainkohdan itselukkiutuvaan ketjuun.

Mormonin kirja todistaa vakuuttavasti, ’että Jeesus on Kristus, iankaikkinen Jumala’, ja vahvistaa myös hengellisesti Joseph Smithin jumalallisen kutsumuksen ja sen, että hän näki Isän ja Pojan. Kun tämä on varmaa, siitä seuraa loogisesti, että me voimme saada vahvistuksen myös sille, että Oppi ja liitot sekä Kallisarvoinen helmi ovat todella pyhiä kirjoituksia Raamatun ja Mormonin kirjan rinnalla.

Kaikki tämä todistaa Jeesuksen Kristuksen evankeliumin palautuksesta ja Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jumalallisesta tehtävästä jatkuvaa ilmoitusta saavan elävän profeetan johdolla. Näistä perustotuuksista lähtee niiden muiden pelastavien periaatteiden ymmärtäminen, jotka kuuluvat evankeliumin täyteyteen.” (”Uskontomme lakikivi”, Liahona, tammikuu 2004, s. 3–4.)

Sunnuntaina 28. marraskuuta 1841 profeetta Joseph Smith vietti päivän pitäen kokousta kahdentoista apostolin kanssa presidentti Youngin talossa. Puhuessaan heidän kanssaan monenlaisista aiheista hän julisti, että ”ihminen pääsee lähemmäksi Jumalaa noudattamalla sen [Mormonin kirjan] opetuksia kuin minkään muun kirjan avulla” (Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph Smith, s. 66–67; Mormonin kirjan johdanto).

Presidentti Ezra Taft Benson on opettanut, että Mormonin kirja auttaa meitä erottamaan totuuden erheestä:

”Meidän tulisi tuntea Mormonin kirja paremmin kuin mikään muu kirja. Sen lisäksi, että tiedämme, millaisia historiallisia ja uskoa vahvistavia kertomuksia se sisältää, meidän tulee ymmärtää sen opetukset. Jos me todella tutkimme Mormonin kirjaa opilliselta kannalta, voimme paljastaa erheet ja löytää totuuksia, joilla voimme taistella nykyajan monia vääriä teorioita ja ihmisfilosofioita vastaan.

Olen kirkon piirissä huomannut, että niiden ihmisten arvostelukyky, näkemys, vakaumus ja henki, jotka tuntevat Mormonin kirjan ja rakastavat sitä, on erilainen kuin niiden, jotka eivät niin tee. Tämä kirja on suuri seula.” (Ks. ”Jeesus Kristus – lahjat ja odotukset”, Valkeus, joulukuu 1987, s. 3.)

Presidentti Marion G. Romney (1897–1988) ensimmäisestä presidenttikunnasta on kertonut, kuinka Mormonin kirjan tutkiminen varjeli hänen hengellistä turvallisuuttaan: ”Kun aloitin lakimiehen urani muutama vuosi sitten, jotkut perheeni jäsenet olivat vähän huolissaan. He pelkäsivät, että menettäisin uskoni. Halusin toimia lakimiehenä, mutta sitäkin enemmän halusin säilyttää todistukseni. Niinpä ryhdyin tekemään jotakin sellaista, mitä voin suositella teillekin. Puolen tunnin ajan joka aamu, ennen kuin aloitin päivän työni, luin Mormonin kirjaa – luin kaikkia muitakin kirkon pyhiä kirjoja, mutta nyt puhun Mormonin kirjasta. Ja lukemalla vain muutaman minuutin päivässä luin Mormonin kirjan läpi joka vuosi yhdeksän vuoden ajan. Tiedän, että se piti minut sopusoinnussa, sikäli kuin pysyin sopusoinnussa, Herran Hengen kanssa.” (Julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1949, s. 36.)

Mormonin kirjan lukeminen voi tuoda ihmeellisiä siunauksia. Suuri vastuu on kuitenkin lukijalla. Vanhin Dallin H. Oaks kahdentoista apostolin koorumista on puhunut siitä, kuinka meillä tulee lukiessamme olla oikeanlainen sydän ja asenne: ”Se, mitä me saamme jostakin kirjasta – varsinkin pyhästä kirjoituksesta – riippuu pääasiassa siitä, mitä me panostamme sen lukemiseen – kuinka halukkaita ja auliita olemme oppimaan ja kuinka virittäydymme siihen valoon, jonka Herran Henki välittää” (”Kaikkia ihmisiä kaikkialla”, Liahona, toukokuu 2006, s. 77).

Viimeinen profeetta, joka kaiversi nefiläisten aikakirjaan, oli Mormonin poika Moroni. Jumalan profeetta Moroni antoi kaavan, jonka mukaan lukijat voivat saada Pyhältä Hengeltä henkilökohtaisen todistuksen siitä, että Mormonin kirja on pyhä kirja. Tämä lupaus, joka on annettu kaikille, jotka vilpittömästi lukevat Mormonin kirjaa ja haluavat tietää sen totuudesta, on kohdassa Moroni 10:3–5.

Vilpitön lukija ei ehkä heti saa todistusta lukiessaan Mormonin kirjaa. Lisäksi jotkut ihmiset eivät ehkä tunnista sitä todistusta, joka kasvaa heidän tutkiessaan ja rukoillessaan tämän upean tekstin johdosta. Mutta Moronin lupaus toteutuu. Presidentti Boyd K. Packer, kahdentoista apostolin koorumin presidentti, on kertonut henkilökohtaisesta kokemuksestaan ja neuvonut niitä, jotka pyrkivät saamaan todistuksen:

”Kun luin Mormonin kirjan ensimmäisen kerran kannesta kanteen, luin lupauksen, että jos kysyisin ’Jumalalta, iankaikkiselta Isältä, Kristuksen nimessä, eivätkö [lukemani] asiat ole totta; ja jos [kysyisin] vilpittömin sydämin, vakain aikein, Kristukseen uskoen, hän [ilmoittaisi] niistä [minulle] totuuden Pyhän Hengen voimalla’ (Moroni 10:4). Yritin noudattaa noita ohjeita sellaisina kuin ne ymmärsin.

Jos olin odottanut, että saisin heti valtavana kokemuksena loistavan ilmestyksen, sitä ei tapahtunut. Mutta minusta tuntui hyvältä, ja minä aloin uskoa. – –

Kokemukseni on ollut, että todistus ei puhkea yhtäkkiä. Pikemminkin se kasvaa, kuten Alma sanoi, uskon siemenestä. ’Se vahvistaa teidän uskoanne, sillä te sanotte: Minä tiedän, että tämä on hyvä siemen, sillä katso, se itää ja alkaa kasvaa’ (Alma 32:30). Jos te ravitsette sitä, se kasvaa, ja ellette te ravitse sitä, se kuivettuu (ks. Alma 32:37–41).

Älkää olko pettyneitä, jos olette lukeneet ja lukeneet uudelleen ettekä ole vielä saaneet voimallista todistusta. Saatatte olla jossakin määrin niiden Mormonin kirjassa mainittujen opetuslasten kaltaisia, jotka olivat täynnä Jumalan voimaa suuressa kirkkaudessa ’eivätkä he sitä tienneet’ (3. Nefi 9:20).

Tehkää parhaanne. Ajatelkaa tätä jaetta: ’Katsokaa, että tämä kaikki tehdään viisaasti ja järjestyksessä, sillä ihmistä ei vaadita juoksemaan nopeammin kuin hänellä on voimaa. Ja vielä, on tarpeen, että hän on uuttera, jotta hän siten voisi voittaa palkinnon; sen tähden kaikki on tehtävä järjestyksessä.’ (Moosia 4:27.)” (Ks. ”Mormonin kirja – toinen todistus Jeesuksesta Kristuksesta: selkeitä ja kallisarvoisia asioita”, Liahona, toukokuu 2005, s. 6–7, 8.)

Joitakuita Mormonin kirjaa opiskelevia kiinnostavat maantieteelliset, tekstiin liittyvät tai arkeologiset todisteet kirjan muinaisesta alkuperästä. Vaikka tämänkaltaiset löydöt ovatkin usein kiehtovia ja hyödyllisiä, täytyy muistaa, etteivät ne muodosta Mormonin kirjan pääsisältöä eivätkä totuutta. Presidentti Gordon B. Hinckley (1910–2008) on varoittanut nojautumasta yksinomaan näihin löytöihin todistuksessamme Mormonin kirjasta: ”Todisteet kirjan totuudesta, sen aitoudesta maailmassa, joka on kärkäs vaatimaan todisteita, eivät löydy arkeologiasta eivätkä antropologiasta, vaikka niistä saattaakin olla joillekuille apua. Ne eivät ole sanatutkimuksissa eivätkä historiallisissa analyyseissä, vaikka nekin voivat olla vahvistavia. Todistus sen totuudesta ja aitoudesta on itse kirjan kansien välissä. Sen todenperäisyyttä voi koetella lukemalla sitä. Se on Jumalasta. Järkevät ihmiset voivat vilpittömästi asettaa sen alkuperän kyseenalaiseksi, mutta ne, jotka ovat lukeneet sitä rukoillen, ovat tulleet tietämään yliluonnollisen voiman avulla, että se on tosi, että se sisältää Jumalan sanaa, että siinä esitetään iankaikkisen evankeliumin pelastavat totuudet, että se tuli ’julki Jumalan lahjan ja voiman avulla – – juutalaisten ja pakanoiden saamiseksi vakuuttuneiksi siitä, että Jeesus on Kristus’ (Mormonin kirjan nimisivu).” (”Uskomme neljä kulmakiveä”, Liahona, helmikuu 2004, s. 5–6.)

Kuva

Käsin kirjoitettuja uudistetun egyptin kirjoitusmerkkejä

Presidentti Gordon B. Hinckley on selittänyt, kuinka Mormonin kirja voi pitää kirkon jäsenet hengellisesti hyvinvoivina:

”[Mormonin kirja havainnollistaa hyvin selkeästi] sitä tosiasiaa, että kun ihmiset ja kansat vaeltavat Herran pelossa ja kuuliaisina Hänen käskyilleen, ne vaurastuvat ja kasvavat, mutta kun ne unohtavat Hänet ja Hänen sanansa, tapahtuu rappeutuminen, joka johtaa toimintakyvyttömyyteen ja kuolemaan, ellei vanhurskaus pysäytä sitä. – –

Lupaan teille varauksetta, että jos te kaikki [luette Mormonin kirjan], – – saatte elämäänne ja koteihinne enemmän Herran Henkeä, voimakkaamman päättäväisyyden vaeltaa kuuliaisina Hänen käskyilleen ja lujemman todistuksen Jumalan Pojan elävästä todellisuudesta.” (”Elävä ja tosi todistus”, Liahona, elokuu 2005, s. 4–5, 6.)

Presidentti James E. Faust kertoi kokemuksesta, jonka seitsemänkymmenen koorumin jäsen, vanhin F. Burton Howard on esittänyt ja joka osoittaa Mormonin kirjan käännyttävän voiman:

”Sisar Celia Cruz Ayala San Juanin lähetyskentältä Puerto Ricosta päätti antaa Mormonin kirjan eräälle ystävälleen. Hän paketoi sen koristeelliseen lahjapaperiin ja lähti viemään lahjaa.

Matkalla hänen kimppuunsa kävi rosvo, joka varasti hänen käsilaukkunsa ja siinä olevan paketoidun Mormonin kirjan. Muutaman päivän kuluttua hän sai tämän kirjeen:

’Rouva Cruz

Antakaa minulle anteeksi, antakaa minulle anteeksi. Ette usko, miten pahoillani olen siitä, että kävin teidän kimppuunne. Mutta sen takia elämäni on muuttunut ja muuttuu edelleen. Se kirja [Mormonin kirja] on auttanut minua elämässäni. Tuo Jumalan miehen näkemä uni on ravistellut minua. – – Palautan viisi pesoanne, sillä en voi käyttää niitä. Haluan teidän tietävän, että teistä näytti loistavan jokin. Tuo valo tuntui estävän minua [vahingoittamasta teitä, ja niin] juoksin sen sijaan pois.

Haluan teidän tietävän, että tulette tapaamaan minut taas, mutta silloin ette tunnista minua, sillä olen veljenne. – – Minun on löydettävä Herra täältä, missä asun, ja mentävä siihen kirkkoon, johon te kuulutte.

Se viesti, jonka olitte kirjoittanut tuohon kirjaan, sai kyyneleet silmiini. Keskiviikkoillan jälkeen en ole kyennyt lopettamaan kirjan lukemista. Olen rukoillut ja pyytänyt Jumalaa antamaan minulle anteeksi, [ja] pyydän teitä antamaan minulle anteeksi. – – Ajattelin, että paperiin kääritty lahjanne oli sellainen, jonka olisin voinut myydä. Se on [sen sijaan] saanut minut haluamaan muutosta elämääni. Antakaa minulle anteeksi, antakaa minulle anteeksi, pyydän teitä.

Tuntematon ystävänne.’

Sellainen on Mormonin kirjan käännyttävä voima.” (Ks. ”Mitä haluan poikani tietävän ennen kuin hän lähtee lähetystyöhön”, Valkeus, heinäkuu 1996, s. 43–44.)

Katso liitteenä olevaa kaaviota ”Mormonin kirjan levyt ja aikakirjat” (s. 420). Siinä näkyvät eri profeettojen kirjoittamat erilliset aikakirjat ja se, mihin levyihin kukin aikakirja sisältyi.

Katso liitteenä olevaa kaaviota ”Nefiläiset, jotka pitivät kansansa aikakirjoja” (s. 421). Siinä näkyvät yksittäiset kirjoittajat ja heidän kunkin kirjoittamat kirjat.

Vanhin Bruce R. McConkie on selittänyt, että Herra kutsuu aina ihmisiä todistamaan työnsä jumalallisuudesta:

”Aina kun Herra on aloittanut taloudenhoitokauden ilmoittamalla evankeliuminsa ja suomalla miehille pappeuden ja avaimet, Hän on toiminut todistajien lain mukaan, jonka Hän itse on säätänyt. Tämä laki on: ’Jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla’ (2. Kor. 13:1; 5. Moos. 17:6; 19:15; Matt. 18:15–16; – –).

Yksikään ihminen ei jää koskaan yksin perustamaan ilmoitetun totuuden uutta taloudenhoitokautta tai kantamaan taakkaa viedä senkaltainen sanoma ja varoitus maailmalle. Jokaisen taloudenhoitokauden aikana Aadamista nykyaikaan asti kaksi tai useampia todistajia on aina todistanut yhdessä ja jättänyt siten kuulijansa vaille puolustusta tuomiopäivänä, mikäli nämä hylkäävät todistuksen.” (Mormon Doctrine, 2. laitos, 1966, s. 436.)

Presidentti Heber J. Grant (1856–1945) on tähdentänyt Mormonin kirjan silminnäkijöiden merkitystä: ”Jos joku mies olisi syytettynä murhasta ja kaksitoista hyvämaineista kansalaista esittäisi todistuksena tietonsa murhaan johtaneista olosuhteista eikä olisi ketään, joka voisi todistaa heidän sanojaan vastaan, en usko, että mikään tuomioistuin maailmassa jättäisi miehen tuomitsematta. Meillä on Joseph Smithin todistus ja kolmen silminnäkijän todistus siitä, että Jumala antoi heille tietoa Mormonin kirjasta, että Jumalan enkeli julisti taivaasta, että kirja on käännetty Jumalan lahjan ja voiman avulla. Nämä miehet olivat Oliver Cowdery, David Whitmer ja Martin Harris. He jättivät kirkon, mutta kuolinpäiväänsä asti he pitivät kiinni enkelin julistusta koskevasta todistuksestaan ja siitä, että heitä käskettiin todistamaan tämän kirjan jumalallisuudesta, minkä he tekivätkin. Kahdeksan miestä, joista jotkut erotettiin kirkosta, pysyivät todistuksessaan siitä, että he olivat nähneet levyt, joista Mormonin kirja käännettiin, ja käsitelleet niitä, ja he pysyivät uskollisina todistukselleen kuolinpäiväänsä asti. Ei edes koko maailman epäusko todista, etteivät nuo miehet kertoneet totuutta, koska vastapuolella ei ole yhtään todistajaa.” (Julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1929, s. 128.) (Katso liitteenä olevaa kaaviota ”Mormonin kirjan levyjen silminnäkijät”, s. 422.)

Huolimatta siitä kokemuksesta nähdä ja käsitellä kultalevyjä, jonka silminnäkijät saivat kesäkuussa 1829, jotkut heistä eivät pysyneet uskollisina Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkolle. Presidentti James E. Faust on selittänyt: ”Tieto tulee uskon kautta. Tänä aikana meidän täytyy tulla tietämään kultalevyillä olleiden asioiden totuudellisuus näkemättä levyjä. Ne eivät ole meillä nähtävänä tai kosketeltavana kuten ne olivat kolmella ja kahdeksalla silminnäkijällä. Jotkut niistä, jotka todellakin näkivät kultalevyt ja koskettelivat niitä, eivät pysyneet uskollisina kirkolle. Enkelin näkeminen olisi hieno kokemus, mutta on paljon merkittävämpää tulla tietämään Vapahtajan jumalallisuus uskon ja Hengen todistuksen kautta [ks. Joh. 20:29].” (Ks. ”Niin ei voi tapahtua minulle”, Liahona, heinäkuu 2002, s. 53.)

Katso liitteenä olevaa kaaviota ”Mormonin kirjan levyjen silminnäkijät” (s. 422). Siinä on lueteltu kolme silminnäkijää ja kahdeksan silminnäkijää, heidän syntymäaikansa ja -paikkansa, ikänsä, jolloin kullekin heistä näytettiin levyt, heidän ammattinsa, tietoa kasteesta sekä heidän kuolinaikansa ja -paikkansa.