Alma 5–7

Alma määritteli ”helvetin kahleiksi” sen, että joudumme vastustajan alamaisiksi ja altistamme itsemme vaaraan joutua ikuiseen tuhoon (ks. Alma 12:6, 11).

Presidentti Marion G. Romney (1897–1988) ensimmäisestä presidenttikunnasta on kuvannut kääntymystä – voimallisen sydämenmuutoksen kokemista – muutosprosessiksi, joka koskettaa jokaista elämän osa-aluetta ja vaikuttaa siihen: ”[Englanninkielinen] verbi convert [’kääntyä’] merkitsee ’kääntyä jostakin uskonkäsityksestä tai suunnasta toiseen’, [ja] conversion [’kääntymys’] on ’hengellinen ja moraalinen muutos, joka liittyy uskon vakaumuksen muuttumiseen’. Pyhissä kirjoituksissa sana converted [’kääntynyt’] tarkoittaa yleensä paitsi Jeesuksen ja Hänen opetustensa älyllistä hyväksymistä myös liikkeellepanevaa uskoa Häneen ja Hänen evankeliumiinsa, uskoa, joka saa aikaan muutoksen, todellisen muutoksen ihmisen ymmärryksessä elämän tarkoituksesta ja hänen uskollisuudessaan Jumalaa kohtaan – mielenkiinnon kohteissa, ajatuksissa ja käyttäytymisessä. Vaikka kääntymys saattaakin tapahtua vaiheittain, ihminen ei ole sanan täydellisessä merkityksessä kääntynyt ennen kuin hän on sydämeltään uusi ihminen.” (Ks. ”Liitoista”, Valkeus, huhtikuu 1976, s. 60.)

Presidentti Ezra Taft Benson (1899–1994) on luetellut niiden ominaisuuksia, jotka ovat kokeneet voimallisen sydämenmuutoksen:

”Kun valitsette Kristuksen seuraamisen, valitsette muuttumisen. – –

Herra vaikuttaa sisältä ulospäin. Maailma vaikuttaa ulkoa sisäänpäin. Maailma haluaa ottaa ihmiset pois kurjuudesta. Kristus ottaa kurjuuden pois ihmisistä, ja sen jälkeen he pystyvät itse nousemaan kurjuudestaan. Maailma haluaa muuttaa ihmisiä muuttamalla heidän ympäristöään. Kristus muuttaa ihmisiä, jotka sitten muuttavat ympäristöään. Maailma haluaa muuttaa ihmisten käyttäytymistä, mutta Kristus voi muuttaa ihmisluonnon. – –

Kristus muuttaa ihmisiä, ja muuttuneet ihmiset voivat muuttaa maailmaa.

Kristuksen tähden muuttuneet ihmiset seuraavat Kristusta. He haluavat Paavalin tavoin tietää, mitä heidän pitää tehdä (ks. Ap. t. 9:6). Pietari sanoi, että he seuraavat Hänen jälkiään (ks. 1. Piet. 2:21). Johannes sanoi, että he elävät samalla tavoin kuin Hän eli (ks. 1. Joh. 2:6).

Lopuksi, Kristusta seuraavat ihmiset ovat palavia Kristuksessa. Presidentti Harold B. Leetä mukaillen he sytyttävät palon muihin, koska he itse ovat palavia (ks. Stand Ye in Holy Places, 1974, s. 192).

Heidän tahtonsa sulautuu Hänen tahtoonsa (ks. Joh. 5:30).

He tekevät aina kaiken Herran mielen mukaan (ks. Joh. 8:29).

He ovat paitsi valmiita kuolemaan Herran tähden, mutta mikä tärkeämpää, he ovat valmiit elämään Hänen tähtensä.

Kun menette heidän kotiinsa, niin seinillä olevat kuvat, hyllyissä olevat kirjat, kodissa kuuluva musiikki, heidän sanansa ja tekonsa ilmaisevat heidän olevan kristittyjä.

He ovat Jumalan todistajina kaikkina aikoina ja kaikessa ja kaikkialla (ks. Moosia 18:9).

Heillä on Kristus mielessään, sillä he kääntyvät Häneen kaikissa ajatuksissaan (ks. OL 6:36).

Heillä on Kristus sydämessään, sillä heidän kiintymyksensä kohdistuu Häneen ikuisesti (ks. Alma 37:36).

Miltei joka viikko he nauttivat sakramentin ja todistavat uudelleen iankaikkiselle Isälleen, että he ovat halukkaita ottamaan Hänen Poikansa nimen päällensä, muistamaan Hänet aina ja pitämään Hänen käskynsä (ks. Moroni 4:3).” (Ks. ”Syntyneet Jumalasta”, Valkeus, lokakuu 1989, s. 2, 5–6.)

Vanhin Russell M. Nelson kahdentoista apostolin koorumista on kuvannut, kuinka kääntymys johtaa uudestisyntymiseen:

”[Englanninkielinen] sana conversion ’kääntymys’ tarkoittaa ’kääntyä johonkin’. Kääntymys on kääntymistä pois maailman tavoista Herran tapoihin ja niissä pysymistä. Kääntymykseen sisältyvät parannus ja kuuliaisuus. Kääntymys saa aikaan voimallisen muutoksen sydämessä [ks. Moosia 5:2; Alma 5:12–14]. Niinpä todellinen käännynnäinen ’syntyy uudesti’ [ks. Joh. 3:3–7; Moosia 27:24–26] alkaen elää uutta elämää [ks. Room. 6:3–4].

Todellisina käännynnäisinä me olemme valmiita ja halukkaita tekemään sen, mitä Herra haluaa meidän tekevän [ks. Moosia 5:2–5], ja olemaan sitä, mitä Hän haluaa meidän olevan [ks. 3. Nefi 27:21, 27].” (Ks. ”Jeesus Kristus, Mestariparantaja”, Liahona, marraskuu 2005, s. 87.)

Profeetta Joseph Smith (1805–1844) on esittänyt: ”Uudestisyntyminen tulee Jumalan Hengen avulla toimitusten kautta” (Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph Smith, 2007, s. 99.)

Vanhin Bruce R. McConkie (1915–1985) kahdentoista apostolin koorumista on kuvannut, kuinka uudestisyntyminen on todellinen ihme: ”Kenties suurin ihme – – on synnistä sairaiden sielujen paraneminen niin että ne, jotka ovat hengellisesti sokeita ja kuuroja ja sairaita, tulevat jälleen synnittömiksi ja puhtaiksi sekä pelastuksen perillisiksi. Kenties kaikkein suurin ihme on se, mitä tapahtuu jokaisen sellaisen henkilön elämässä, joka syntyy uudesti, joka saa elämässään osakseen Jumalan Pyhän Hengen puhdistavan voiman, joka saa synnin ja pahuuden poltetuksi pois sielustaan kuin tulella ja joka elää jälleen hengellisesti.” (The Mortal Messiah, Book 4, 1981, osa 3, s. 269.)

Lisää Jumalasta syntymiseen liittyviä näkemyksiä on selityksissä kohtiin Moosia 5:2 (s.  ja Moosia 27:25 (s. 169–170).

Palvellessaan kahdentoista apostolin koorumin apulaisena vanhin Theodore M. Burton (1907–1989) huomautti, että ne, jotka seuraavat taivaallista Isää, tuntuvat enemmän Hänen kaltaisiltaan: ”Jos me todella otamme Jumalan vastaan elämäämme ja elämme Hänen käskyjensä mukaisesti, Jumala saa aikaan voimallisen muutoksen meidän ulkoisessa olemuksessamme ja meistä alkaa tulla enemmän taivaallisen Isämme kaltaisia, jonka kuvaksi meidät on luotu. Voisiko olla niin, että juuri tämän olemuksen me tunnistamme, kun tapaamme miehiä ja naisia, jotka pyrkivät elämään lähellä Herraa?” (”The Need for Total Commitment”, Ensign, tammikuu 1974, s. 114.)

Presidentti James E. Faust (1920–2007) ensimmäisestä presidenttikunnasta kertoi kokemuksesta, jossa kirkon eräs yhteistyökumppani puhui valosta, joka on myöhempien aikojen pyhiin kuuluvien opiskelijoiden kasvoilla:

”Muistelin hiljattain erästä historiallista kokousta, joka pidettiin Jerusalemissa noin 17 vuotta sitten. Se koski sen maan vuokraamista, jolle rakennettiin myöhemmin Brigham Youngin yliopiston Jerusalem-keskus Lähi-idän tutkimuksia varten. Ennen kuin tämä vuokrasopimus voitiin allekirjoittaa, presidentti Ezra Taft Benson ja vanhin Jeffrey R. Holland, silloinen Brigham Youngin yliopiston rehtori, sopivat Israelin hallituksen kanssa kirkon ja yliopiston puolesta, että Israelissa ei tehdä käännytystyötä.

Kuva

BYU:n Jerusalem-keskus Lähi-idän tutkimuksia varten

Saatatte ihmetellä, miksi suostuimme olemaan tekemättä käännytystyötä. Meidän oli pakko tehdä se saadaksemme rakennusluvan rakentaaksemme tuon suurenmoisen rakennuksen, joka sijaitsee Jerusalemin historiallisessa kaupungissa. Kirkko ja BYU ovat tietääkseni pitäneet tunnollisesti ja rehellisesti tuon sopimuksen olla tekemättä käännytystyötä. Vuokrasopimuksen allekirjoituksen jälkeen eräs ystävämme totesi tarkkanäköisesti: ’Tiedämme kyllä, että te ette tule tekemään käännytystyötä, mutta mitä aiotte tehdä sille valolle, joka heillä on silmissään?’ Hän tarkoitti opiskelijoitamme, jotka opiskelivat Israelissa.” (”Valo heidän silmissään”, Liahona, marraskuu 2005, s. 20.)

Viittaus vaatteisiin kohdassa Alma 5:22 kuvastaa meidän hengellistä asemaamme Herran edessä. Vanhin Lynn A. Mickelsen seitsemänkymmenen koorumista pani merkille yhtäläisyyden, joka on sovituksen avulla osaksemme tulevan puhdistumisen ja likapyykkimme pesemisen välillä: ”Siitä, kuinka vaatteemme pestään puhtaiksi Karitsan veressä ja kuinka me pesemme omaa likapyykkiämme, löytyy yhtäläisyyksiä. Meidän vaatteemme puhdistuvat nimenomaan Hänen sovitusuhrinsa ansiosta. Pyhien kirjoitusten viittaus vaatteisiin tarkoittaa koko olemustamme. Tarve puhdistumiseen syntyy, kun me tahriudumme syntiin. Tuomitseminen ja anteeksiantaminen ovat Vapahtajan etuoikeuksia, sillä vain Hän voi antaa meidän syntimme anteeksi ja pestä ne pois [ks. Alma 5:21–27; OL 64:10].” (”Sovitus, parannus ja likapyykki”, Liahona, marraskuu 2003, s. 11.)

Näkemyksiä aiheesta ylpeys on selityksissä kohtiin Hel. 3:33–34, 36; 4:12 (s. 272) ja Hel. 12:5–6 (s. .

Vanhin Jeffrey R. Holland kahdentoista apostolin koorumista on opettanut, että kateus, joka syntyy maailmallisista vaikutteista, on vastakohtana Jumalan täydelliselle rakkaudelle:

”On sanottu, että kateus on synti, jota kukaan ei kiirehdi tunnustamaan, mutta se, kuinka laajalle levinnyt tämä taipumus voi olla, käy ilmi vanhasta tanskalaisesta sananlaskusta: ’Jos kateus olisi kuume, koko maailma sairastaisi.’ – – Kun muut näyttävät kasvavan silmissämme suuremmiksi, me ajattelemme, että silloin me varmaankin olemme itse pienempiä. Ja niinpä me valitettavasti toisinaan käyttäydymme juuri niin.

Miten tämä tapahtuu, etenkin, kun me haluaisimme kovasti, ettei niin kävisi? Luulen, että yksi syy on se, että me kohtaamme joka päivä yhden- jos toisenkinlaisia houkutuksia, jotka vakuuttavat meille, että se, mitä meillä on, ei riitä. Joku tai jokin on aina kertomassa meille, että meidän täytyy olla komeampia tai rikkaampia, suositumpia tai ihaillumpia kuin mitä me itse tunnemme olevamme. Meille kerrotaan, ettemme ole keränneet riittävästi omaisuutta tai ettemme ole käyneet tarpeeksi hauskoissa paikoissa. Meitä pommitetaan sanomalla, että maailman mittapuun mukaan meidät on vaa’alla punnittu ja kevyiksi havaittu [ks. Dan. 5:27]. – –

Mutta Jumala ei toimi sillä tavoin. – –

Todistan, että yksikään meistä ei saa vähemmän arvostusta tai rakkautta Jumalalta kuin joku toinen. Todistan, että Hän rakastaa meitä jokaista – epävarmuuksinemme, pelkoinemme, minäkuvinemme kaikkineen. Hän ei mittaa kykyjämme tai ulkonäköämme, Hän ei mittaa ammattiamme tai omaisuuttamme. Hän kannustaa jokaista juoksijaa lausuen, että kilpailua käydään syntiä vastaan, ei toisiamme vastaan. Tiedän, että jos me olemme uskollisia, meitä jokaista odottaa vanhurskauden viitta [ks. Jes. 61:10; 2. Nefi 4:33; 9:14] ja vaatteet, jotka on valkaistu Karitsan veressä [ks. Ilm. 7:14]. Rohkaiskaamme toisiamme pyrkimyksessämme voittaa tämä palkinto.” (Ks. ”Toinen tuhlaajapoika”, Liahona, heinäkuu 2002, s. 70–71, 72.)

Alma oli nähnyt enkelin, mutta hän todisti kohdassa Alma 5:46–47, että hän oli saanut tiedon nimenomaan paaston ja rukouksen avulla, ei enkelin näkemisellä. Presidentti Heber J. Grant (1856–1945) on selittänyt: ”Monet sanovat: ’Jos vain näkisin enkelin, jos vain kuulisin enkelin julistavan jotakin, se saisi minut olemaan uskollinen kaikki elämäni päivät!’ Sillä ei ollut mitään vaikutusta näihin miehiin [Lamaniin ja Lemueliin], jotka eivät palvelleet Herraa, eikä sillä olisi mitään vaikutusta tänäkään päivänä.” (Julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1924, s. 159.)

Presidentti Joseph Fielding Smith (1876–1972) on selittänyt, miksi Pyhällä Hengellä voi olla voimallisempi vaikutus kuin enkelin vierailulla: ”Kristus – – on selittänyt, että niillä ilmoituksilla, joita voisimme saada – – jonkun enkelin, käsin kosketeltavan ylösnousseen olennon käynnin kautta, ei olisi sellaista vaikutusta, – – jonka me saamme Pyhän Hengen ilmoituksen kautta. Henkilökohtaiset käynnit saattaisivat ajan kuluessa hämärtyä, mutta tämä Pyhän Hengen johdatus uudistuu ja jatkuu päivä päivältä, vuosi vuodelta, jos me elämme kelvollisina saamaan sitä.” (Pelastuksen oppeja, toim. Bruce R. McConkie, 3 osaa, 1977–1982, osa 1, s. 52.)

Ilmoituksen henki on Jumalan kommunikointia Pyhän Hengen voimalla ihmisen mieleen ja sydämeen (ks. OL 8:2). Vanhin Richard G. Scott kahdentoista apostolin koorumista on kuvannut, kuinka voimme tunnistaa Pyhän Hengen välityksellä tulevat viestit:

”Mieleen tuleva vaikutelma on hyvin yksityiskohtainen.

Tarkkoja sanoja voi kuulla tai tuntea, ja ne voidaan kirjoittaa aivan kuin ohjetta saneltaisiin.

Sydämeen tuleva ilmoitus on yleisluonteisempi vaikutelma. Herra aloittaa usein antamalla vaikutelmia. Kun ihminen tunnistaa niiden tärkeyden ja noudattaa niitä, hän saa suuremman kyvyn vastaanottaa yksityiskohtaisempia ohjeita mieleen. Jos sydämeen tulevaa vaikutelmaa noudatetaan, sitä vahvistetaan yksityiskohtaisemmalla mieleen annettavalla ohjeella.” (”Helping Others to Be Spiritually Led”, kirkon koululaitoksen Oppi ja liitot -aiheinen symposiumi, 11. elokuuta 1998, s. 3–4; ks. osoitteessa LDS.org kohdasta gospel library/additional addresses/CES addresses.)

Vanhin Dallin H. Oaks kahdentoista apostolin koorumista on neuvonut myöhempien aikojen pyhiä välttämään syventymästä liiaksi maailman turhuuksiin: ”Jeesus opetti, että ’ei kukaan voi rakentaa elämäänsä omaisuuden varaan, vaikka sitä olisi kuinka paljon tahansa’ (Luuk. 12:15). Niinpä meidän ei pidä koota itsellemme ’aarteita maan päälle. Täällä tekevät koi ja ruoste tuhojaan ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat.’ (Matt. 6:19.) Toisin sanoen sydämemme aarteiden – meidän tärkeimpien asioidemme – ei pidä olla sitä, mitä pyhät kirjoitukset kutsuvat tämän maailman rikkaudeksi ja turhuudeksi (ks. Alma 39:14). Tämän maailman turhuuksiin kuuluvat kaikki yhdistelmät tuosta maailmallisesta nelikosta, jonka muodostavat omaisuus, ylpeys, asema ja valta. Mitä kaikkiin näihin tulee, pyhät kirjoitukset muistuttavat meitä, että ’et voi viedä niitä mukanasi’ (Alma 39:14). Meidän tulee etsiä sellaisia aarteita, joita pyhät kirjoitukset lupaavat uskollisille: ’suuria tiedon aarteita, tosiaankin salattuja aarteita’ (OL 89:19).” (”Keskittyminen ja asioiden tärkeysjärjestys”, Liahona, heinäkuu 2001, s. 101.)

Vanhin Jeffrey R. Holland on huomauttanut, että myös fyysiseen olemukseen liittyvä turhamaisuus on hengellisesti vaarallista: ”Ylenmääräisessä itseensä ja fyysisiin seikkoihin keskittymisessä on kyse muustakin kuin sosiaalisesta järjettömyydestä. Se on hengellisesti tuhoisaa, ja siitä johtuu suuri osa – – murheesta nykyajan maailmassa. Ja jos aikuiset ovat keskittyneet ulkonäköön – kehon kiristämiseen ja leikkelemiseen ja implanttien hankkimiseen ja kaiken mahdollisen uudelleen muotoilemiseen – nuo paineet ja pelot välittyvät varmasti lapsiin. Jossakin vaiheessa ongelmasta tulee sitä, mitä Mormonin kirjassa sanotaan turhamaisiksi kuvitelmiksi [ks. 1. Nefi 12:18]. Ja maallistuneessa yhteiskunnassa sekä turhamaisuus että kuvitelmat rehottavat valtoimenaan. Tarvittaisiin todella suuri ja avara meikkilaukku kilpailemaan sellaisen kauneuden kanssa, jota mediassa kaikkialla ympärillämme esitellään.” (Ks. ”Nuorille naisille”, Liahona, marraskuu 2005, s. 30.)

Vanhin David R. Stone seitsemänkymmenen koorumista on puhunut siitä, kuinka New Yorkissa sijaitsevan Manhattanin temppelin rakentamisessa käytetyt tekniikat tarjoavat esimerkin siitä, kuinka voimme irrottautua maailman vaikutuksista:

”Liian monet maailman ihmiset ovat alkaneet muistuttaa muinaisen Babylonin asukkaita kulkemalla omia teitänsä ja seuraamalla jumalaa, jonka kuva on maailman kaltainen [ks. OL 1:16].

Yksi suurimmista kohtaamistamme haasteista on kyetä elämään siinä maailmassa, mutta jotenkin olematta siitä maailmasta. Meidän on luotava Siion Babylonin keskelle. – –

Osallistumiseni Manhattanin temppelin rakentamiseen antoi minulle mahdollisuuden olla temppelissä melko usein ennen sen vihkimistä. Oli suurenmoista istua selestisessä huoneessa ja olla siellä täydellisessä hiljaisuudessa, ilman että ulkopuolella olevilta vilkkailta New Yorkin kaduilta kuului ääntäkään. Kuinka oli mahdollista, että temppelissä saattoi olla niin kunnioittavan hiljaista, kun suurkaupungin touhu ja hyörinä oli vain muutaman metrin päässä?

Vastaus piilee temppelin rakenteessa. Temppeli rakennettiin olemassa olevan rakennuksen seinien sisäpuolelle, ja temppelin sisäseinät yhdistettiin ulkoseiniin vain hyvin harvassa liitoskohdassa. Sillä tavalla temppeli (Siion) rajoitti Babylonin eli ulkopuolisen maailman vaikutusta.

Tässä saattaa piillä meille opetus. Me voimme luoda todellisen Siionin keskuuteemme rajoittamalla sitä, kuinka paljon Babylon vaikuttaa elämäämme. – –

Olimmepa missä tahansa, asuimmepa missä kaupungissa tahansa, voimme rakentaa oman Siionimme selestisen valtakunnan periaatteiden mukaan ja pyrkiä alati tulemaan puhdassydämisiksi. – –

Meistä ei tarvitse tulla sätkynukkeja paikan ja ajan kulttuurin käsissä. Me voimme olla rohkeita ja kulkea Herran polkuja ja seurata Hänen askeliaan.” (”Siion Babylonin keskellä”, Liahona, toukokuu 2006, s. 90–91, 92, 93.)

Nimien poispyyhkimistä käsitellään selityksissä kohtiin Moosia 26:32–36 (s.  ja Moroni 6:7 (s. 398).

Presidentti Joseph Fielding Smith on selittänyt Vapahtajan syntymäpaikkaa ja Alman sitä koskevaa julistusta:

”Mormonin kirjassa ei ole mitään, mikä olisi ristiriidassa minkään Raamattuun merkityn totuuden kanssa. Alman sanojen huolellinen lukeminen osoittaa, ettei hänellä ollut mitään tarkoitusta julistaa, että Jeesus syntyisi Jerusalemin kaupungissa. Alma tiesi paremmin. Niin tiesi myös Joseph Smith sekä ne, jotka työskentelivät hänen kanssaan Mormonin kirjan esiin tuomiseksi. Jos Alma olisi sanonut ’syntyy Jerusalemissa, joka on meidän esi-isiemme kaupunki’, tilanne olisi aivan toinen. Silloin olisimme sanoneet hänen tehneen virheen. Alma ei tehnyt virhettä, ja se, mitä hän sanoi, on totta.

Tohtori Hugh Nibley on sanonut kirjoittamassaan vuoden 1957 pappeuden oppikurssissa (An Approach to the Book of Mormon, oppiaihe 8, s. 85) tästä asiasta näin:

’Yksi suosittuja hyökkäyskohteita Mormonin kirjaa vastaan on ollut kohdan Alma 7:10 lausunto, jonka mukaan Vapahtaja syntyisi ”Jerusalemissa, joka on meidän esi-isiemme maa”. Tässä Jerusalem ei ole kaupunki esi-isiemme maassa vaan se on esi-isiemme maa. Kristus syntyi kylässä kymmenisen kilometriä Jerusalemin kaupungista. Hän ei syntynyt kaupungissa, vaan se tapahtui paikassa, jota nykyisen tietomme mukaan muinaiset asukkaat itse nimittivät Jerusalemin maaksi.’” (Answers to Gospel Questions, toim. Joseph Fielding Smith jr., 5 osaa, 1957–1966, osa 1, s. 174.)

Sekä Jerusalemia että Betlehemiä on kutsuttu Daavidin kaupungiksi, mikä on aiheuttanut hämmennystä. Kohdassa Luuk. 2:11 Daavidin kaupungiksi kutsutaan Betlehemiä. Kuitenkin kohdissa 2. Sam. 5:6–8; 2. Kun. 14:20; 1. Aik. 11:4–8 Daavidin kaupungiksi nimitetään Jerusalemia.

Vanhin Neal A. Maxwell (1926–2004) kahdentoista apostolin koorumista on kirjoittanut siitä, kuinka Vapahtaja tuntee kuolevaisuuden koettelemukset ja meidän itse kunkin rikkomukset: ”Hän tuntee todellisen omakohtaisen kokemuksen kautta, koska sen lisäksi että Hän kärsi toisessa asemassaan kaikenlaiset kivut, ahdingot ja koetukset, Hän myös otti päälleen meidän syntimme samoin kuin meidän kipumme, sairautemme ja heikkoutemme (ks. Alma 7:11–12). Näin Hän tunsi – ei käsitteellisesti vaan tosiasiallisesti – ’lihan mukaisesti’ koko inhimillisen kärsimyksen. Hän kärsi meidän heikkoutemme, ennen kuin me kärsimme ne. Hän osaa täydellisen hyvin auttaa meitä. Me emme pysty kertomaan Hänelle mitään kivusta, koetuksesta tai ahdingosta. Hän oppi ’lihan mukaisesti’, ja Hänen voittonsa oli täydellinen!” (We Will Prove Them Herewith, 1982, s. 46.)

Selittäessään sanaa auttaa vanhin Jeffrey R. Holland on sanonut: ”[Englanninkielistä sanaa succor ’auttaa’] käytetään pyhissä kirjoituksissa usein kuvaamaan Kristuksen huolenpitoa ja huomiota meitä kohtaan. Kirjaimellisesti se tarkoittaa ’kiiruhtaa luo’. Kuinka loistava tapa kuvata Vapahtajan kiireellistä pyrkimystä meidän hyväksemme. Silloinkin kun Hän kutsuu meitä tulemaan luokseen ja seuraamaan Häntä, Hän kiiruhtaa väsymättä auttamaan meitä.” (Ks. ”Tulkaa, niin näette”, kirkon koululaitoksen takkavalkeailta nuorille aikuisille, 2. maaliskuuta 1997, Valkeus, elokuu 1998, s. 48.)

Kohdassa Alma 7:22–24 annetaan ohjeita pappeudenhaltijoille sekä luettelo ominaisuuksista, joita heillä tulee olla, jotta he voivat toimia pappeudessa asianmukaisella tavalla. Tämä ohje on samanlainen kuin se, joka on annettu pappeudenhaltijoille kohdassa OL 121:41–42. Nämä lukujen Alma 7 ja OL 121 jakeet auttavat pappeudenhaltijoita tietämään, kuinka toimia lisätäkseen voimaansa pappeudessa.

Presidentti Boyd K. Packer, kahdentoista apostolin koorumin presidentti, on selittänyt, kuinka tärkeää pappeudenhaltijoiden on elää vanhurskaasti:

”Pappeus on Herralle hyvin, hyvin kallis. Hän on hyvin tarkka sen antamisesta ja antajista. Sitä ei anneta koskaan salassa.

Olen kertonut teille, kuinka valtuus annetaan. Saamanne voima riippuu siitä, mitä te teette tällä pyhällä, näkymättömällä lahjalla.

Valtuutenne tulee asettamisestanne. Voimanne tulee kuuliaisuudestanne ja kelvollisuudestanne.” (”Aaronin pappeus”, Valkeus, huhtikuu 1982, s. 60.)

Vanhin Russell M. Nelson on maininnut turvan, jota itsensä hillitseminen tuo:

”Itsensä hillitseminen tarkoittaa kohtuullisuutta ja maltillisuutta teoissa. Se muistuttaa ihmistä hänen tekemistään liitoista. – –

Pyhissä kirjoituksissa meitä opetetaan toistuvasti olemaan itsemme hillitseviä kaikessa (ks. 1. Kor. 9:25; Alma 7:23; 38:10; OL 12:8). Itsehillintä voi suojella meitä kaikkia ylettömyyden ikäviltä seurauksilta.” (Ks. ”Tämä tapahtui… esimerkiksi meille”, Valkeus, tammikuu 1992, s. 70.)