Kun Nefi tutki pronssilevyjä, hän huomasi monia profetioita, jotka koskivat Jeesuksen Kristuksen palvelutehtävää. Näiden joukossa olivat Jesajan, Senosin, Senokin ja Neumin kirjoitukset. Nefi luki näitä profetioita kansalleen. Lisäksi hän sisällytti osia niistä pieniin levyihin toivoen saavansa kansansa ja tulevat lukijansa uskomaan Lunastajaan (ks. 1. Nefi 19:18, 23–24).
Kun tutkit lukuja 1. Nefi 19–22, etsi todisteita Herran suuresta rakkaudesta lapsiaan kohtaan. Nefi kirjoitti muistiin profetioita, jotka osoittavat, että hajallaan oleva Israel palautettaisiin lopulta evankeliumin täyteyteen ja koottaisiin yhteen. Lisäksi Nefi opetti, että vaikka suuri jumalattomuus peittääkin maan viimeisinä päivinä, ”vanhurskaiden ei tarvitse pelätä” (1. Nefi 22:17), koska Herran suojaava käsi olisi heidän yllään. Milloinkaan historian aikana Herra ei ole unohtanut kansaansa, eikä Hän unohda heitä nytkään, sillä Hän on piirtänyt heidät kättensä kämmeniin (ks. 1. Nefi 21:16).
Nefi kirjoitti niistä kaksista levyistä, jotka hän valmisti (ks. 1. Nefi 9). Nefin isot levyt sisälsivät yksityiskohtaisen kertomuksen hänen kansastaan. Nefin pienet levyt olivat pyhä uskonnollinen aikakirja. Kohdassa 1. Nefi 19:1–6 ilmauksilla ”ensimmäiset levyt” ja ”toiset levyt” viitataan Nefin isoihin levyihin; ”nämä levyt” viittaa Nefin pieniin levyihin (katso kohdan Morm. s. selityksiä, s. 136).
Nefi kirjoitti, että Jeesusta Kristusta lyötäisiin, koska Hänen aikansa ihmiset eivät pitäisi Häntä minkään arvoisena. Vapahtaja olisi heille yhdentekevä. Arvio Hänestä olisi se, ettei Hän ”kelpaa enää mihinkään: – – ja ihmiset tallaavat [Hänet] jalkoihinsa” (Matt. 5:13). Vanhin Neal A. Maxwell (1926–2004) kahdentoista apostolin koorumista on huomauttanut, kuinka ihmiset nykyään noudattavat usein samaa kohtalokasta ajattelutapaa: ”Kysymykseen ’Mitä te ajattelette Messiaasta?’ (Matt. 22:42) monet ihmiset nykyään valitettavasti vastaavat: ’En oikeastaan ajattele Häntä lainkaan!’” (Ks. ”Sulautuminen Isän tahtoon”, Valkeus, tammikuu 1996, s. 23.)
Toisen kerran vanhin Maxwell opetti, että riippumatta siitä, mitä maailma sanoo, meidän tulee seisoa lujina todistuksessamme Vapahtajasta: ”Isän suunnitelman keskeisenä tekijänä on Jeesus Kristus, ihmiskunnan Lunastaja. Silti, kuten on ennalta nähty, monet eivät ’pidä häntä minkään arvoisena’ (1. Nefi 19:9) tai ’pitävät häntä [vain] ihmisenä’ (Moosia 3:9). Vaikka toiset kieltäisivät Jeesuksen tai väheksyisivät Häntä, meille Hän on meidän Herramme ja Vapahtajamme! Vastaavasti, veljet ja sisaret, on hyvin vähän merkitystä sillä, mitä ihmiset ajattelevat meistä, mutta hyvin suuri merkitys on sillä, mitä me ajattelemme Hänestä. Samoin on hyvin vähän merkitystä sillä, miksi muut meitä sanovat. Merkitystä on sillä, kenen me sanomme Jeesuksen olevan.” (Ks. ”Iankaikkisen Jumalan suuri suunnitelma”, Valkeus, lokakuu 1984, s. 39–40.)
Nefi lainasi Senokia, Neumia ja Senosia. Nämä olivat Vanhan testamentin ajan profeettoja, joiden yksityiskohtaiset profetiat Jeesuksesta Kristuksesta oli kirjoitettu muistiin pronssilevyihin. Siksi tiedämme, että he elivät ennen vuotta 600 eKr. He puhuivat selkeästi Messiaan elämästä ja palvelutehtävästä sekä Israelin huoneen kohtalosta (ks. myös Hel. 8:19–20). Ilman Mormonin kirjaa me emme tietäisi mitään näistä kolmesta profeetasta tai heidän todistuksestaan Kristuksesta.
Nefi luki pyhiä kirjoituksia kansalleen ja sovelsi kaikkia kirjoituksia heihin (jae 23). Kuinka sovellamme pyhiä kirjoituksia itseemme ”hyödyksi ja opiksi”? (jae 23). Seuraavan kaltaiset kysymykset voivat auttaa meitä hyödyllisellä tavalla soveltamaan pyhiä kirjoituksia omaan elämäämme:
Mitä merkitystä tällä nimenomaisella tapahtumalla tai periaatteella on minulle nykyään? Esimerkiksi: Mitä Lamanin ja Lemuelin kapinointi opettaa minulle? Mitä voin Nefin kuuliaisuuden pohjalta oppia uskollisuudesta?
Jos itse olisin tässä nimenomaisessa tilanteessa tai kohtaisin tämän haasteen tai kysymyksen, niin kuinka toimisin? Mitä heikkouksia tai vahvuuksia löytäisin omasta luonteestani? Olenko niiden Lehin perheen jäsenten kaltainen, jotka nurisivat erämaassa, vai olenko Nefin ja Samin kaltainen? Valitanko, kun tulee vaikeuksia, vai luotanko Jumalaan riippumatta olosuhteista?
Mitä tämä tapahtuma opettaa minulle Jumalasta ja Hänen kanssakäymisestään lastensa kanssa? Kun tutkin pyhien kirjoitusten ihmisten elämää, mitä opin siitä, mitkä asiat ovat Herralle mieleen ja mitkä eivät? Miksi tämä nimenomainen ajatus, periaate tai tapahtuma sisällytettiin pyhiin kirjoituksiin?
Miksi Nefi sisällytti luvut Jesaja 48–49 (1. Nefi 20–21) tässä vaiheessa aikakirjaansa? Löydämme yhden vastauksen tähän kysymykseen kohdasta 1. Nefi 19:21: ”Ja [Herra] varmasti näytti muinoin profeetoille [kuten Jesaja] kaiken heitä [juutalaisia Jerusalemissa] koskevan; ja hän näytti monille myös meidän [nefiläisten Amerikan mantereella] osamme.”
Yleiskatsaus 1. Nefin lukuihin 20–21
Profeetoille (kuten Jesaja) näytettiin ”heidät”, tarkoittaen juutalaisia.
Profeetoille (kuten Jesaja) näytettiin ”meidät”, tarkoittaen nefiläisiä.
Miksi Nefi sisällytti Jesajan muita kirjoituksia eri puolille aikakirjaansa (varsinkin 2. Nefi 12–25)?
Nefi aloitti ensimmäisen lainauksensa Jesajalta näillä sanoin: ”Kuulkaa profeetan sanoja, te, jotka olette Israelin huoneen jäännöstä, oksa, joka on taitettu pois; kuulkaa profeetan sanoja, jotka kirjoitettiin koko Israelin huoneelle, ja soveltakaa ne itseenne, jotta teillä olisi toivo samoin kuin veljillänne, joista teidät on taitettu pois; sillä tällä tavalla profeetta on kirjoittanut” (1. Nefi 19:24, kursivointi lisätty).
Jesajan kirjoitukset todistavat, että Jeesus Kristus on ainoa todellinen toivon lähde langenneessa maailmassa eläville ihmisille. Näin ollen Nefi lainasi satoja jakeita, jotka Jesaja oli kirjoittanut ja jotka todistavat Vapahtajasta. Eräs alan tutkija on todennut, että ”niistä 425 erillisestä Jesajan jakeesta, joita Mormonin kirjassa lainataan, 391:ssä sanotaan jotakin Jeesuksen Kristuksen ominaisuuksista tai tehtävästä” (Monte S. Nyman, ”Great Are the Words of Isaiah”, 1980, s. 7).
Lisäksi Nefi tunnisti, että Jesajan todistus oli hänen oman todistuksensa kaltainen, sillä kumpikin oli nähnyt Herran. Nefi selitti:
”Ja nyt minä, Nefi, kirjoitan lisää Jesajan sanoja, sillä minun sieluni iloitsee hänen sanoistaan. Sillä minä sovellan hänen sanojansa kansaani, ja minä lähetän ne kaikille lapsilleni, sillä hän totisesti näki Lunastajani, niin kuin minäkin olen hänet nähnyt.
Ja myös veljeni Jaakob on nähnyt hänet, niin kuin minä olen hänet nähnyt; sen vuoksi minä lähetän heidän sanansa lapsilleni osoittaakseni heille, että sanani ovat totta. Ja nyt, kolmen sanoilla, Jumala on sanonut, minä vahvistan sanani. Kuitenkin Jumala lähettää enemmän todistajia, ja hän osoittaa tosiksi kaikki sanansa.” (2. Nefi 11:2–3.)
Suurin vahvistus Jesajan kirjoituksille tuli Vapahtajalta itseltään. Palvellessaan nefiläisiä Jeesus julisti:
”Ja nyt, katso, minä sanon teille, että teidän tulee tutkia näitä asioita. Niin, käskyn minä annan teille, että te tutkitte näitä asioita uutterasti, sillä suuria ovat Jesajan sanat.
Sillä totisesti hän puhui käsitellen kaikkea, mikä koskee kansaani, joka on Israelin huonetta; sen tähden hänen täytyy puhua myös pakanoille.
Ja kaikki, mitä hän puhui, on ollut ja on oleva, aivan niiden sanojen mukaisesti, jotka hän puhui.” (3. Nefi 23:1–3, kursivointi lisätty.)
Mitä tapahtui Jesajan elinaikana, ja miksi hänen profetiansa ovat täyttymässä vielä nykyäänkin?
Jesaja profetoi suunnilleen 740–701 eKr. Hänen elinaikanaan Israelin ja Juudan valtakunnat kasvoivat vauraudessa ja kamppailivat epäjumalien palvonnan kanssa. Ihmisten jumalattomuus johti hengelliseen heikkouteen ja poliittiseen tuhoon. Lyhyessä ajassa Israelista ja Juudasta tuli heikkoja vasallivaltioita, jotka kyyristelivät mahtavan Assyrian valtakunnan alaisina. Israelin hajottaminen itse asiassa alkoi Jesajan elinaikana, kun assyrialaiset veivät monia israelilaisia Israelin pohjoisesta valtakunnasta pakkosiirtolaisuuteen.
Jesaja varoitti toistuvasti jumalattomuuden seurauksista ja ennusti onnettomuudet, jotka sen seurauksena lankeaisivat Israelin huoneen ylle, mukaan lukien Israelin hajottaminen heidän perintömaistaan sekä liiton siunausten menettäminen. Hän todisti myös yhä uudelleen, että Israelin ainoa toivo voisi tulla Messiaan lunastuksen ansiosta. Monet Jesajan profetiat koskevat Vapahtajan tulemista maan päälle sekä ajan keskipäivänä että tuhatvuotisen valtakunnan alussa. Lisäksi hän esitti tarkkoja yksityiskohtia Israelin kokoamisesta myöhempinä aikoina ja evankeliumin liiton palauttamisesta.
Miksi Jesajaa on vaikea ymmärtää?
Kun Nefi valitsi aikakirjaansa kohtia Jesajasta, hän tiesi, että monien lukijoiden olisi vaikea ymmärtää niitä. Monet Nefin ajan ihmisistäkään eivät pystyneet ymmärtämään niiden merkitystä. Hän mainitsi kolme nimenomaista syytä tähän vaikeuteen:
He eivät tienneet, ”millä tavalla juutalaisten keskuudessa profetoitiin” (2. Nefi 25:1).
He eivät olleet ”täynnä profetian henkeä” (jae 4).
Heitä ei ollut ”opetettu juutalaisten tavan mukaisesti” (jae 5).
Nefin antamien syiden lisäksi nykypäivän lukijoilla on muitakin vaikeuksia:
Useimmat Jesajan kirjoituksista ovat runollisessa muodossa. Yhden kielen runouden kauneus ja syvyys ei helposti käänny toisiin kieliin.
Monet Jesajan profetioista ovat luonteeltaan dualistisia. Sen vuoksi profetiat voivat täyttyä monissa tilanteissa historian eri aikoina.
Jesaja käytti laajaa symboliikkaa. Monet asioista ja tapahtumista, joihin hän viittasi, liittyivät hänen aikaansa, ja meidän on vaikea ymmärtää niitä nykyaikana.
Lyhyesti sanottuna aivan kuten Jeesus opetti syvällisiä totuuksia vertauksin, jotka kätkivät niiden merkityksen niiltä, jotka eivät olleet valmiita ymmärtämään, Jesajakin puhui tavalla, joka edellytti hänen kuulijoiltaan enemmän kuin välinpitämätöntä tarkastelua.
Mikä voi auttaa lukijoita ymmärtämään Jesajan sanoja?
Kolmesta perusohjeesta on apua jokaiselle, joka haluaa ymmärtää, mitä Jesaja kirjoitti:
Tutki muita pyhiä kirjoituksia. Pyhät kirjoitukset itsessään tarjoavat monia oivalluksia Jesajan kirjoitusten merkityksestä. [Englanninkielisessä] Raamatun sanastossa esitetään: ”Nykypäivän lukijalla ei ole mitään suurempaa kirjallista selitysteosta ja opasta Jesajan ymmärtämiseen kuin Mormonin kirja sekä Oppi ja liitot” (Bible Dictionary, hakusana ”Isaiah”, s. 707). Sen lisäksi että näissä pyhissä kirjoissa tulkitaan Jesajan kohtia, niissä on oppeja ja profetioita, jotka tuovat valoa Jesajan sanoihin. Nämä nykyajan pyhät kirjoitukset täydentävät yksityiskohtia, jotka eivät käy selvästi ilmi Raamatusta.
Tavoittele profetian henkeä. Kuten Nefi mainitsi, ne, jotka hänen aikanaan eivät olleet ”täynnä profetian henkeä” (2. Nefi 25:4), eivät voisi ymmärtää Jesajan kirjoitusten merkitystä. Sama pätee nykyaikana. Jokaisen, joka tutkii Jesajaa vakavasti, tulee tavoitella ilmoitusta Pyhän Hengen kautta, jotta se valaisisi hänen mielensä ja auttaisi häntä lukemaan sanat saman Hengen voimalla, jolla ne kirjoitettiin – todistuksena Jeesuksesta Kristuksesta (ks. Ilm. 19:10).
Tutki uutterasti. Vanhin Bruce R. McConkie (1915–1985) kahdentoista apostolin koorumista on kannustanut myöhempien aikojen pyhiä omistautumaan Jesajan vakavalle tutkimiselle: ”Lukekaa, tutkikaa ja rukoilkaa – jae jakeelta, ajatus ajatukselta, kohta kohdalta, luku luvulta! Kuten Jesaja itse kysyy: ’Kenelle hän opettaa tietoa? Ja kenen hän antaa ymmärtää oppia?’ Hän vastaa: ’Niiden, jotka ovat maidosta vieroitettuja ja rinnoilta otettuja. Sillä käskyn pitää tulla käskyn päälle, käskyn käskyn päälle, rivin rivin päälle, rivin rivin päälle, hiukan täältä ja hiukan sieltä.’ (Jes. 28:9–10, ks. englanninkielinen kuningas Jaakon raamatunkäännös.)” (”Ten Keys to Understanding Isaiah”, Ensign, lokakuu 1973, s. 83.)
1. Nefi 20:1–2. ”He nimittävät itseään pyhän kaupungin mukaan”
Kohdassa 1. Nefi 20:1–2 profeetta Jesaja nuhteli Israelin huonetta sen vuoksi, että nämä väittivät seuraavansa Herraa pitämättä Hänen käskyjään. Heistä tuntui, että koska he olivat Jumalan liittokansaa ja asuivat Jerusalemin pyhässä kaupungissa, Hän varjelisi heitä aina. Jesaja opetti, ettei tärkeää ole se, missä asuu, vaan se, miten elää (ks. jakeet 18–22).
Voimakas kuumuus puhdistaa metallin ja poistaa epäpuhtaudet. Vanhin Dallin H. Oaks kahdentoista apostolin koorumista on huomauttanut, että koettelemukset voivat samalla tavoin jalostaa ja puhdistaa meitä jokaista: ”Useimmat meistä kokevat jossain määrin sitä, mitä pyhissä kirjoituksissa kutsutaan ahdingon ahjoksi tai kärsimyksen pätsiksi (ks. Jes. 48:10; 1. Nefi 20:10). Jotkut ovat hukkumassa apua tarvitsevan perheenjäsenen palvelemiseen. Toiset kärsivät rakkaansa kuoleman vuoksi tai jonkin vanhurskaan tavoitteen kuten avioliiton tai lasten saamisen kariutumisen tai lykkääntymisen vuoksi. Ja on niitä, jotka kamppailevat oman vammaisuutensa tai hylkäämisen, riittämättömyyden tai masennuksen tunteiden kanssa. Rakastavan taivaallisen Isän oikeudenmukaisuuden ja armon avulla se puhdistus ja pyhitys, jota tällaiset kokemukset tuovat tullessaan, voi auttaa meitä tulemaan sellaisiksi kuin Herra haluaa meidän tulevan.” (”Haaste muuttua”, Liahona, tammikuu 2001, s. 42.)
Vanhin Robert D. Hales kahdentoista apostolin koorumista on kuvannut sitä henkilökohtaista pyhittymistä, jota hän koki kolmen suuren leikkauksen jälkeen:
”Kahden kuluneen vuoden aikana olen odottanut Herran opettavan minulle kuolevaisuuteen liittyviä opetuksia näiden fyysisen kivun, henkisen tuskan ja mietiskelyn vaiheiden kautta. Opin, että jatkuva, voimakas kipu on suuri pyhittävä puhdistaja, joka saa meidät nöyriksi ja vetää meitä lähemmäksi Herran Henkeä. Jos kuuntelemme ja tottelemme, Hänen Henkensä ohjaa meitä ja me teemme Hänen tahtonsa päivittäisissä ponnisteluissamme.
On ollut aikoja, jolloin olen esittänyt joitakin suoria kysymyksiä rukouksissani kuten: ’Mitä haluat minun oppivan näistä kokemuksista?’
Kun tämän elämäni kriittisen vaiheen aikana tutkin pyhiä kirjoituksia, verho oli ohut ja minulle annettiin vastauksia siten kuin ne on kirjoitettu muistiin muiden elämässä, jotka ovat käyneet läpi vieläkin ankarampia koettelemuksia.
’Poikani, rauha olkoon sielullesi; vastoinkäymisesi ja ahdinkosi kestävät vain pienen hetken,
ja sitten, jos kestät ne hyvin, Jumala korottaa sinut korkeuteen’ (OL 121:7–8).
Evankeliumin valo hälvensi nopeasti masennuksen synkät hetket Hengen tuodessa rauhaa ja lohtua sekä vakuuttaessa, että kaikki kääntyisi parhain päin.
Muutamina hetkinä kerroin Herralle, että olin jo varmasti oppinut ne läksyt, jotka minulle oli määrä opettaa, ja ettei minun olisi tarpeen kestää enää enempää kärsimystä. Nämä hartaat pyynnöt näyttivät hyödyttömiltä, sillä minulle tehtiin selväksi, että tämä puhdistava koetusten tapahtumasarja oli määrä kestää Herran määräämänä aikana ja Herran omalla tavalla.” (Ks. ”Kasteenliitto: Olla Jumalan valtakunnassa ja kuulua siihen”, Liahona, tammikuu 2001, s. 6.)
Kuten muiden suurten muinaisten valtakuntien kohdalla, Babyloninkin kohoaminen vaurauteen ja kunniaan toi mukanaan moraalisen rappion, jumalattomuuden ja pahuuden. Babylonin rappio oli niin läpikotaista, että jopa sen nimestä tuli maailmallisuuden, hengellisen jumalattomuuden ja Saatanan valtakunnan vertauskuva.
Kuva
Jesajan näky Babylonin tuhosta
Paul Gustave Dore
Jumala määräsi, että meedialaiset tuhoaisivat Babylonin täysin sen jumalattomuudessa (ks. Jes. 13:17–22). Kyyros Suuren alaisuudessa meedialaisten ja persialaisten yhdistetty sotajoukko patosi mahtavan Eufratjoen sekä marssi joenuomaa pitkin ja Babylonin muurien alitse valtaamaan kaupungin ja kukistamaan valtakunnan noin 538 eKr. Kun Jesaja puhui Babylonista, hän viittasi sekä varsinaiseen valtakuntaan että hengelliseen Babyloniin. Jesaja näki ennalta aikansa Babylonin selvän tuhon sen kansan suuren jumalattomuuden seurauksena. Täten hän käytti profetioissaan nimitystä Babylon kuvaamaan hengellistä tilaa myöhempinä aikoina sekä tuomiota, joka kohtaisi maailmaa Jeesuksen Kristuksen toisen tulemisen yhteydessä (ks. OL 1:16).
Oppi ja liitot selventää Jesajan kehotusta ”lähtekää Babylonista” (1. Nefi 20:20). ”Herran astioiden kantajien” täytyy olla puhtaita ja jättää ”hengellisen Babylonin” jumalattomuus taakseen (ks. OL 38:42; 133:5, 14).
Aivan kuten tuntuu mahdottomalta, että nainen unohtaisi imeväisen lapsensa, vanhin Jeffrey R. Holland kahdentoista apostolin koorumista on selittänyt, että vieläkin mahdottomampaa olisi se, että Vapahtaja unohtaisi meidät: ”Tämä runollinen kohta antaa jälleen yhden muistutuksen Kristuksen pelastavasta tehtävästä – tehtävästä olla Siionin lasten suojeleva, lunastava isä. Hän lohduttaa kansaansa ja osoittaa armoa, kun heitä koetellaan, kuten jokainen rakastava isä tai äiti toimisi lastaan kohtaan, mutta – kuten Nefi tässä muistuttaa meille Jesajan välityksellä – paljon suuremmassa määrin kuin kukaan kuolevainen isä ja äiti pystyisi. Vaikka äiti saattaakin unohtaa rintalapsensa (niin epätodennäköistä kuin se kenestä tahansa vanhemmasta voisikin olla), Kristus ei unohda lapsia, jotka Hän on lunastanut, tai liittoa, jonka Hän on tehnyt heidän kanssaan Siionin pelastukseksi. Tuskallisena muistutuksena siitä huolenpidosta ja liitosta ovat roomalaisten naulojen jäljet, jotka on piirretty Hänen kättensä kämmeniin ja jotka ovat merkkinä Hänen opetuslapsilleen vanhassa maailmassa, nefiläisten joukolle uudessa maailmassa ja meille myöhempien aikojen Siionissa siitä, että Hän on maailman Vapahtaja ja että Häntä haavoitettiin Hänen ystäviensä talossa.” (Christ and the New Covenant, 1997, s. 84.)
Nefi selitti, että Herra nostaisi pakanakansakunnan ruokkimaan hajotettua Israelia (ks. 1. Nefi 22:6–9). Tämän profetian täyttyessä evankeliumi palautettiin Amerikan yhdysvalloissa, joka on pakanakansakunta (ks. OL 109:60). Evankeliumi on Herran viiri kansoille (ks. 1. Nefi 21:22). Se palauttaa uuden ja ikuisen liiton ihmislapsille (ks. OL 66:2) ja ruokkii hengellisesti nälkää näkevää Israelia (ks. Aam. 8:11–13), joka on hajotettuna kaikkialla maailmassa. Evankeliumin palautusta verrataan ”herkkuruokien ateriaan”, joka tuodaan maailmalle, jotta se ravittaisiin hengellisesti terveeksi (ks. OL 58:6–11).
Eräs alan tutkija on selittänyt ilmauksen ”meren saaret” merkitystä: ”Sen lisäksi että Nefi käyttää Israelin huoneen jäännösten sijaintipaikasta nimitystä meren saaret, hän antaa myös ymmärtää, että hän ja hänen kansansa asuivat siihen aikaan ’meren saarella’, kun hän aivan selvästi viittaa siihen suureen manneralueeseen, joka tunnetaan Amerikan mantereena (2. Nefi 10:20–21)” (Daniel H. Ludlow, A Companion to Your Study of the Book of Mormon, 1976, s. 121).
1. Nefi 22:6–9. ”Väkevä kansakunta” ja ”ihmeellinen teko”
Ilmauksella ”Herra Jumala on nostava väkevän kansakunnan pakanoiden keskuudessa” (1. Nefi 22:7) viitataan Amerikan yhdysvaltoihin vuonna 1776. Yhdysvaltain perustuslain ensimmäiseen lisäykseen sisältyi julistus uskonnonvapaudesta. Nämä lisäykset vahvistettiin 15. joulukuuta 1791. Juuri Yhdysvaltain perustuslaissa uskonnonvapaus sai ensimmäisen kerran vakiintuneen sijan nykypäivän maailmassa.
Kohdassa 1. Nefi 22:8 Nefi viittasi ihmeelliseen tekoon pakanoiden keskuudessa myöhempinä aikoina. Tähän suureen tekoon sisältyy Jeesuksen Kristuksen evankeliumin ja pappeuden avainten palauttaminen, joka on välttämätöntä, jotta Jumalan liitot tuotaisiin kaikille maan suvuille (ks. jae 9).
Jakeen 7 tapahtumien piti edeltää jakeen 8 tapahtumia. Maailma oli tavanomaiseen tapaan täynnä maita, joissa oli pakollinen valtion uskonto. Jotta evankeliumi voitiin palauttaa, se edellytti maata, jossa uskonnonvapaus tunnustettiin lain edessä ja sitä myös noudatettiin käytännössä. Joseph Smith syntyi joulukuussa 1805 – vain 14 vuotta perustuslain lisäysten vahvistamisen jälkeen.
Nefi puhui siitä, kuinka Jumala paljastaisi käsivartensa ”kaikkien kansakuntien silmien edessä” (1. Nefi 22:11). Jesaja käytti samankaltaista ilmausta (ks. Jes. 52:10). Käsivarsi on voiman vertauskuva. Kielikuva ”Jumala paljastaa käsivartensa” tarkoittaa, että Jumala osoittaa voimansa koko maailmalle.
Vaikka Nefi kirjoitti, että ”vanhurskaiden ei tarvitse pelätä” (1. Nefi 22:17, 22), koska Herran varjeleva käsi olisi heidän yllään viimeisten päivien onnettomuuksien aikana, niin jumalattomille ei ole luvattu minkäänlaista suojaa näiltä tapahtumilta. Vanhin Bruce R. McConkie on opettanut: ”Emme tarkoita, että kaikki pyhät välttävät tulevan tuhon päivän ja pelastuvat siltä. Mutta sen me sanomme, että vain niille, jotka rakastavat Herraa ja pyrkivät tekemään kaiken, mitä Hän on käskenyt, on olemassa lupaus turvallisuudesta.” (”Olkaa riippumattomia kaikista muista luoduista”, Valkeus, lokakuu 1979, s. 155–156.)
Presidentti Joseph Fielding Smith (1876–1972) on opettanut, että lapset, jotka varttuvat tuhatvuotisen valtakunnan aikana, ”kasvavat kuin ’juottovasikat’ vanhurskauteen, toisin sanoen ilman syntiä tai kiusauksia, jotka tänä päivänä ovat niin vallitsevia” (The Way to Perfection, 1970, s. 299).
Mieti, mikä ero on siinä, että vasikka kasvaa laidunmailla tai vuorilla sen sijaan että se kasvaisi navetassa. Laidunmailla vasikka on alttiina kaikille luonnonvoimille: ankaralle säälle, petoeläimille sekä ravinnon ja veden ajoittaiselle niukkuudelle. Toisaalta navetassa tai karsinassa kasvava vasikka on suojassa huonolta säältä ja petoeläimiltä. Samoin ravintoa ja vettä annetaan säännöllisesti. Nefi opetti, että ”joutuin tulee aika, jolloin vanhurskaita pitää johdatettaman kuin juottovasikoita” (1. Nefi 22:24).
Eräs alan tutkija on sanonut: ”Ne, jotka jäävät jäljelle toisen tulemisen tuomion jälkeen, voivat kasvattaa lapsiaan kuin juottovasikoita. Vasikka on suojassa sääolosuhteilta, ja sen ympäristöä pidetään silmällä (ks. Mal. 3:20; 1. Nefi 22:24). Samalla tavoin tuhatvuotisen valtakunnan lapset ’varttuvat synnittä pelastukseen’ (OL 45:58). Telestiset tekijät poistetaan, ja koska Saatana sidotaan (ks. Ilm. 20:1–3; 1. Nefi 22:26; OL 101:28), elinolot ovat paremmin hallinnassa.” (Monte S. Nyman ja Farres H. Nyman, The Words of the Twelve Prophets: Messages to the Latter-day Saints, 1990, s. 145.)
Nefi esitti Mormonin kirjassa hyvin selkeän määritelmän sille, kuinka Saatana on määrä sitoa tuhatvuotisen valtakunnan aikana. Vanhin Bruce R. McConkie kirjoitti seuraavan, tätä tärkeää jaetta koskevan selityksen:
”Mitä Saatanan sitominen tarkoittaa? Kuinka hänet sidotaan? Saamassamme ilmoituksessa sanotaan: ’Eikä Saatanalla ole sinä päivänä valtaa kiusata ketään ihmistä’ (OL 101:28). Tarkoittaako tämä sitä, että valta otetaan pois Saatanalta niin ettei hän pysty enää houkuttelemaan ihmisiä tekemään pahaa? Vai tarkoittaako se sitä, etteivät ihmiset enää anna myöten hänen houkutuksilleen, koska heidän sydämensä on niin kiinnittynyt vanhurskauteen, että he kieltäytyvät hylkäämästä sitä, mikä on hyvää, ja seuraamasta häntä, joka on paha? Selvästikin se tarkoittaa jälkimmäistä. Saatanaa ei sidottu taivaassa Jumalan edessä siinä mielessä, että häneltä olisi kielletty oikeus ja valta saarnata väärää oppia ja kutsua ihmisiä kulkemaan pois sen Jumalan luota, jonka lapsia he ovat. Ei, tässä mielessä häntä ei olisi voitu sitoa taivaassa, sillä hänelläkin täytyy olla tahdonvapautensa.
Kuinka Saatana sitten sidotaan tuhatvuotisen valtakunnan aikana? Sen saa aikaan ihmisten vanhurskaus.” (The Millennial Messiah, 1982, s. 668.)
Pohdittavia seikkoja
Nefi selitti kohdassa 1. Nefi 19:18, että hän kirjoitti saadakseen kansansa ”muistamaan Herran, Lunastajansa”. Kuinka se, että muistat Nefin kirjoittamisen syyn, auttaa sinua tutkiessasi pyhiä kirjoituksia itseksesi?
Pohdi kohdan 1. Nefi 21:16 ilmausta, jonka mukaan Vapahtaja on piirtänyt sinut kättensä kämmeniin. Kuinka tämä antaa sinulle luottamusta siihen, että Herra muistaa sinut aina?
Ehdotettuja tehtäviä
Nefi lainasi Senokin, Neumin ja Senosin profetioita (ks. 1. Nefi 19:10). Nämä profeetat elivät Vanhan testamentin aikoina, mutta heidän profetioitaan ei ole Raamatussa. Käytä lähteenä pyhien kirjoitusten opasta ja laadi luettelo muutamista muista profetioista, joita Senok ja Senos esittivät. Mikä erityinen merkitys heidän profetioillaan oli nefiläisille? (Ks. 3. Nefi 10:16.) Miksi ne ovat tärkeitä sinulle?
Ajan keskipäivänä Jeesusta ei pidetty minkään arvoisena (ks. 1. Nefi 19:7, 9). Mieti, millä tavoin maailma ei vielä nykypäivänäkään pidä Jeesusta minkään arvoisena. Kirjoita muutama rivi, joissa esität pääpiirteittäin keinoja, joilla voit taistella näitä maailmallisia vaikutuksia vastaan ja vahvistaa todistustasi Vapahtajasta.