1. Nefi 6–11

Nefin kirjoittamisen motiivina oli tuoda ihmisiä Jeesuksen Kristuksen luokse, jotta he voisivat pelastua. Presidentti Ezra Taft Benson (1899–1994) on selittänyt, kuinka Mormonin kirja toteuttaa tätä tärkeää tarkoitusta: ”Mormonin kirja tuo ihmisiä Kristuksen luokse – –. Ensinnäkin, se kertoo Kristuksesta ja Hänen evankeliumistaan selkeällä tavalla. Se todistaa Hänen jumalallisuudestaan ja siitä, että tarvitaan Lunastaja ja että meidän on tarpeen panna luottamuksemme Häneen. Se todistaa lankeemuksesta ja sovituksesta ja evankeliumin ensimmäisistä periaatteista, joihin kuuluu särkynyt sydän ja murtunut mieli sekä hengellinen uudestisyntyminen. Se julistaa, että meidän on kestettävä loppuun asti vanhurskaudessa ja elettävä pyhän siveellistä elämää.” (Ks. ”Mormonin Kirja on Jumalan sanaa”, Valkeus, toukokuu 1988, s. 3.)

Presidentti Benson on selittänyt, että ilmaus ”Abrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala” viittaa Vapahtajaan: ”Meidän täytyy pitää mielessä se, kuka Jeesus oli ennen syntymäänsä. Hän oli kaiken Luoja, suuri Jehova, Karitsa, joka oli teurastettu ennen maailman perustamista, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala. Hän oli ja on Israelin Pyhä.” (”Five Marks of the Divinity of Jesus Christ”, Ensign, joulukuu 2001, s. 10.)

Lehin ja Ismaelin poikien ja tyttärien tuli solmia avioliitto ja kasvattaa lapsia ”Herralle lupauksen maassa” (1. Nefi 7:1). Vanhurskaat perheet ovat olennainen osa Herran jumalallisia tarkoituksia. Ensimmäinen presidenttikunta ja kahdentoista apostolin koorumi ovat julistaneet, että ”avioliitto miehen ja naisen välillä on Jumalan säätämä ja että perhe on keskeisellä sijalla Luojan suunnitelmassa Hänen lastensa iankaikkiseksi päämääräksi. – –

Ensimmäinen käsky, jonka Jumala antoi Aadamille ja Eevalle, koski heidän mahdollisuuttaan aviomiehenä ja vaimona tulla vanhemmiksi. Me julistamme, että Jumalan lapsilleen antama käsky lisääntyä ja täyttää maa on yhä voimassa.” (”Perhe – julistus maailmalle”, Valkeus, tammikuu 1996, s. 100–101.)

Presidentti Boyd K. Packer, kahdentoista apostolin koorumin presidentti, on todistanut, että vanhemmuuden jumalallisen mallin noudattaminen tuo iloa:

”Meidän osamme on järjestetty niin, että mies voi saada täyden täyttymyksen ja täyttää luomisensa jumalallisen tarkoituksen vain naisen kanssa, johon hänet on laillisesti vihitty. Miehen ja naisen liitosta syntyy pienokaisia, jotka kulkevat tuon hauraan polun kuolevaisuuteen.

Tämä jumalallinen malli ja evankeliumi suunniteltiin ’ennen kuin maailma tehtiin’ (OL 49:17). Suunnitelman mukaan me tulemme maailmaan kuolevaiseen ruumiiseen. Tämä on ’suuri onnensuunnitelma’ (Alma 42:8). Me emme sitä suunnitelleet. Jos noudatamme mallia, siitä seuraa onnea ja iloa.” (Children of God, BYU:n naisten konferenssi, 5. toukokuuta 2006, s. 5–6.)

Mormonin kirjasta käytetään toisinaan nimitystä ”Joosefin sauva” (Hes. 37:19) tai ”Efraimin sauva” (OL 27:5). Lehi oli Manassen jälkeläinen (ks. Alma 10:3), ja Ismael oli Efraimin jälkeläinen. Jaakobin profetiat (ks. 1. Moos. 48:16; 49:22) täyttyivät, kun Ismaelin perhe (Efraim) tuli Amerikan mantereelle Lehin (Manasse) kanssa.

Vanhin Erastus Snow (1818–1888) kahdentoista apostolin koorumista on tarkastellut Ismaelin sukujuurien merkitystä: ”Jokainen, joka on lukenut Mormonin kirjan huolellisesti, on saanut tietää, että Joosefin huoneen jälkeläiset asuivat Amerikan mantereella ja että tutkimalla isiensä aikakirjoja, jotka oli kirjoitettu pronssilevyihin, Lehi sai tietää olevansa Manassen sukua. Profeetta Joseph on ilmoittanut meille, että Lehin aikakirja sisältyi niihin 116 sivuun, jotka ensin käännettiin ja sitten varastettiin ja joiden lyhennelmä annetaan meille Ensimmäisessä Nefin kirjassa, joka on Nefin oma aikakirja – Nefi oli itse Manassen sukua – mutta että Ismael oli Efraimin sukua ja että hänen poikansa menivät naimisiin Lehin perheenjäsenten kanssa, ja Lehin pojat menivät naimisiin Ismaelin tyttärien kanssa täyttäen siten Jaakobin sanat Efraimille ja Manasselle 1. Mooseksen kirjan luvussa 48, jossa sanotaan: ’Heidän kauttaan säilyköön minun nimeni ja minun isieni Abrahamin ja Iisakin nimi. Lukuisat olkoot heidän jälkeläisensä maan päällä.’ Näin nämä Manassen ja Efraimin jälkeläiset kasvoivat yhdessä tällä Amerikan mantereella.” (Julkaisussa Daniel H. Ludlow, A Companion to Your Study of the Book of Mormon, 1976, s. 199.)

Katso liitteenä olevaa kaaviota ”Juudan sauva ja Joosefin sauva”, s. 425.

Nefi selitti, että hänen aikansa juutalaiset Jerusalemissa hylkäsivät Jumalan, ja sen seurauksena Herran Henki ei enää ollut heidän kanssaan. Jos Herran kansa hylkää Hänen profeettansa, profeetat otetaan pois heidän keskuudestaan ja siitä on seurauksena murhenäytelmä (ks. 1. Nefi 3:17–18; Hel. 13:24–27). ”Kun Henki lakkaa kiistelemästä ihmisen kanssa, silloin tulee pikainen tuho” (2. Nefi 26:11). Tämä oli tilanne Nooan päivinä (ks. Moos. 8:17), nefiläisten keskuudessa (ks. Morm. 5:16) ja jerediläisten keskuudessa (ks. Et. 15:19). Sama varoitus on annettu myöhempinä aikoina (ks. OL 1:33).

Lamania ja niitä, jotka kuuntelivat häntä, ei pidetty vankeina matkalla kohti luvattua maata. Nefi vastasi heidän toiveeseensa palata Jerusalemiin julistamalla perusopin, jonka mukaan he saivat itse valita (ks. 1. Nefi 7:15). Kuten presidentti Thomas S. Monson on sanonut: ”Meillä kaikilla on vastuu tehdä valintoja. Saatatte kysyä: ’Ovatko päätökset todella noin tärkeitä?’ Sanon teille, että päätökset ratkaisevat kohtalon. Ette voi tehdä iankaikkisuutta koskevia päätöksiä ilman iankaikkisia seurauksia.” (Ks. ”Tie täydellisyyteen”, Liahona, heinäkuu 2002, s. 112.)

Nefi varoitti veljiään ja niitä, jotka halusivat mennä heidän kanssaan, että he tuhoutuisivat, jos he palaisivat Jerusalemiin. Kovasydämisyyden ja tottelemattomuuden sokaisemina ne, jotka kapinoivat Lehiä ja Nefiä vastaan, eivät kyenneet käsittämään, että Lehin profetiat Jerusalemia odottavasta tuhosta olivat totta. Raamatun mukaan pian Lehin siirtokunnan lähdön jälkeen babylonialaiset piirittivät kaupungin, ”asukkailla ei ollut enää ruoan murentakaan”, ”kaupungin puolustus murtui” ja Sidkian sotajoukko hajaantui (ks. 2. Kun. 25:1–7). Jos Laman ja Lemuel olisivat palanneet Jerusalemiin, he olisivat joutuneet vangeiksi tai saaneet surmansa. Koska he päättivät seurata Lehiä ja Nefiä, he saivat nauttia Runsaudenmaan hedelmistä ja hunajasta valmistautuessaan saamaan perintöosan lupauksen maassa (ks. 1. Nefi 17:3–6).

Vanhin Gene R. Cook seitsemänkymmenen koorumista on huomauttanut, että Nefin tavoin mekin voimme vapautua omista siteistämme uskon rukouksen avulla: ”Huomatkaa, että he [Nefi, Alma ja Amulek] eivät uskoneet omaan voimaansa; he luottivat Herraan ja Hänen voimaansa. Juuri usko Kristukseen vapauttaa meidät omista siteistämme. Juuri se, että uskomme Kristukseen lisääntyy, antaa meille lisää voimaa rukouksessa.” (Receiving Answers to Our Prayers, 1996, s. 18.)

Seuraava taulukko tuo esiin joitakin asioita, joita Nefi oppi isänsä unesta:

Kuva

Lehin uni

Vanhin Jeffrey R. Holland kahdentoista apostolin koorumista on opettanut, että elämän puu kuvaa Vapahtajaa ja Hänen sovitustaan: ”Henki teki selväksi, että elämän puu ja sen kallisarvoiset hedelmät ovat vertauskuvana Kristuksen lunastuksesta” (Christ and the New Covenant: The Messianic Message of the Book of Mormon, 1997, s. 160).

Vanhin Neal A. Maxwell (1926–2004) kahdentoista apostolin koorumista on edelleen tähdentänyt, että pääseminen osalliseksi Jumalan rakkaudesta merkitsee pääsemistä osalliseksi sovituksen siunauksista. Elämän puu on vertauskuvana Jumalan rakkaudesta ja Kristuksen sovituksesta: ”Elämän [puu] – – on Jumalan rakkaus (ks. 1. Nefi 11:25). Jumalan rakkaus lapsiaan kohtaan ilmenee syvimmin siinä, että Hän lahjoitti Jeesuksen Lunastajaksemme. ’Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa’ (Joh. 3:16). Jumalan rakkaudesta osalliseksi tuleminen on sitä, että tulee osalliseksi Jeesuksen sovituksesta ja siitä vapahduksesta ja niistä iloista, joita se voi tuoda.” (”Opetuksia Laamanilta ja Lemuelilta”, Liahona, tammikuu 2000, s. 7.)

Jeesus Kristus on opettanut, että Hän on ainoa polku eli tie, joka johtaa Isän luo (ks. Joh. 14:6). Vanhin Lowell M. Snow seitsemänkymmenen koorumista on todistanut jatkuvasta ohjauksesta, jota Vapahtaja antaa:

”Elämä on täynnä ristiin rastiin kulkevia teitä ja polkuja. Valittavana on monia teitä, ja monet äänet huutavat, ’Katso, täällä!’ tai ’Katso, tuolla!’ [Ks. JS–H 5.] Henkilökohtaiseen elämäämme tulvii paljon ja monenlaista mediaa, ja suurimmalla osalla siitä on tarkoituksena johtaa meidät pitkin laveaa tietä, jota monet kulkevat.

Kun olette miettineet, mitä ääntä kuunnella tai mikä näistä monista teistä on oikea, oletteko koskaan kysyneet itseltänne, kuten Joseph Smith teki: ’Mitä on tehtävissä? Mitkä näistä kaikista [äänistä ja teistä] ovat oikeassa, vai ovatko ne peräti kaikki väärässä? Jos jokin niistä on oikeassa, mikä se on ja kuinka saan tietää siitä?’ [JS–H 10.]

Todistan teille siitä, että Jeesus Kristus viitoittaa edelleenkin polun, ohjaa tiellä ja määrittelee matkamme jokaisen vaiheen. Hänen tiensä on kaita ja kapea polku, ja se ’johtaa elämään ja luokse Jumalan’ [MAP-lauluja, 119].” (”Herran kompassi”, Liahona, marraskuu 2005, s. 96.)

Vanhin David A. Bednar kahdentoista apostolin koorumista on selittänyt, mitä rautakaiteesta kiinni pitäminen tarkoittaa:

”Saanen esittää, että rautakaiteesta kiinni pitäminen edellyttää, että me rukoillen ja johdonmukaisesti käytämme kaikkia niitä kolmea keinoa ammentaa elävää vettä, joita olemme käsitelleet tänä iltana [luemme, tutkimme ja etsimme].

– – Kaikkien kolmen menetelmän säännöllinen käyttäminen saa aikaan jatkuvamman elävän veden virtaamisen ja on suuressa määrin sitä, mitä rautakaiteesta kiinni pitäminen tarkoittaa. – –

Luemmeko, tutkimmeko ja etsimmekö me pyhiä kirjoituksia päivittäin tavalla, jonka avulla voimme pitää kiinni rautakaiteesta?” (Ks. ”Elävän veden varanto”, kirkon koululaitoksen takkavalkeailta nuorille aikuisille, 4. helmikuuta 2007, s. 10–11, www.ldsces.org.)

Vanhin Joseph B. Wirthlin (1917–2008) kahdentoista apostolin koorumista on selittänyt paitsi sitä, kuinka tärkeää on pitää kiinni rautakaiteesta, myös sitä, kuinka pääsemme takaisin, jos menetämme otteemme: ”Teidän on pidettävä lujasti kiinni rautakaiteesta sumujen ja pimeyden, elämän vaikeuksien ja koettelemusten keskellä. Jos hellitätte otteenne ja luiskahdatte polulta, voi rautakaide hukkua pimeyteen siihen saakka, kunnes teette parannuksen ja tartutte siihen taas.” (”Maratonia juoksemassa”, Valkeus, tammikuu 1990, s. 67–68.)

Suuri ja avara rakennus on vastakohtana Vapahtajalle, joka on elämän puu. Vanhin Glenn L. Pace seitsemänkymmenen koorumista on verrannut Jumalan mittapuita suuressa ja avarassa rakennuksessa olevien ihmisten käyttäytymiseen:

”Haluan tehdä täysin selväksi teille, jotka hivuttaudutte yhä lähemmäksi tuota suurta ja avaraa rakennusta, että tuossa rakennuksessa olevilla ihmisillä ei ole tarjottavana kerrassaan mitään muuta kuin hetkellistä, lyhytaikaista tyydytystä, johon liittyy väistämättömästi pitkäaikainen murhe ja kärsimys. Niitä käskyjä, joita te noudatatte, ei antanut tunteeton Jumala, joka haluaa estää teitä pitämästä hauskaa, vaan rakastava taivaallinen Isä, joka haluaa teidän olevan onnellisia niin täällä maanpäällisessä elämässä kuin tämän elämän jälkeenkin.

Verratkaa viisauden sanan noudattamisen siunauksia siihen, mitä teille olisi tarjolla, jos päättäisitte juhlia noiden suuressa ja avarassa rakennuksessa olevien kanssa. Verratkaa älykkään huumorin ja leikinlaskun tuomaa iloa juopuneiden typerään, karkeaan ja kovaääniseen nauruun. Verratkaa uskollisia nuoria naisiamme, joiden poskilla on vielä puna, niihin, jotka ovat kauan sitten menettäneet kykynsä punastua ja yrittävät taivuttaa teitäkin mukaan menetykseensä. Verratkaa ihmisten kohottamista ihmisten nujertamiseen. Verratkaa kykyä saada henkilökohtaista ilmoitusta ja johdatusta elämäänne siihen, että teitä heiteltäisiin sinne tänne kaikissa opintuulissa. Verratkaa sitä, että teillä on Jumalan pappeus, mihin tahansa, mitä näette tapahtuvan tuossa suuressa ja avarassa rakennuksessa.” (Ks. ”Eiväthän he ole todella onnellisia?”, Valkeus, tammikuu 1988, s. 36–37.)

Vanhin L. Tom Perry kahdentoista apostolin koorumista on varoittanut, että syventyminen aineelliseen omaisuuteen on tyypillistä käyttäytymistä suuressa ja avarassa rakennuksessa oleville ihmisille: ”Ne huudot, joita tänä aikana kuulemme suuresta ja avarasta rakennuksesta, houkuttelevat meitä kilpailemaan tämän maailman tavaroiden omistamisesta. Me luulemme tarvitsevamme suuremman talon, jossa on kolmen auton autotalli ja jonka viereen on pysäköity matkailuauto. Me kaipaamme merkkivaatteita, useampia televisioita [DVD-laitteineen], malliltaan uusimpia tietokoneita ja uusimman auton. – – Usein näitä asioita ostetaan lainarahalla ajattelematta lainkaan, miten huolehditaan tulevista tarpeista. Kaiken tämän välittömän tyydytyksen seurauksena on ylikuormitettuja konkurssituomioistuimia ja perheitä, joilta kuluu aivan liian paljon aikaa taloudellisten vaikeuksien selvittelemiseen.” (Ks. ”Jos olette valmiit, te ette pelkää”, Valkeus, tammikuu 1996, s. 36.)

Kuva

Nefin näky

© Clark Kelley Price

Lehin näyssä halveksijat ja pilkkaajat ivasivat niitä, jotka nauttivat hedelmää – niitä, jotka rakastavat Jumalaa ja haluavat palvella Häntä. Vanhin Neal A. Maxwell on muistuttanut meitä pitelemään uskon kilpeä, kun näemme ja kuulemme suuressa ja avarassa rakennuksessa olevia halveksijoita: ”Varautukaamme – – siihen, että monet suhtautuvat meihin välinpitämättömästi. Toiset näkevät meidät kummallisina tai harhaanjohdettuina. Kestäkäämme osoittelevat sormet, jotka ironista kylläkin kuuluvat lopulta niille, jotka ikävystyneisyydessään tulevat toteamaan ’suuren ja avaran rakennuksen’ olevan ummehtunut ja täyteen ahdettu kolmannen luokan hotelli (ks. 1. Nefi 8:31–33). Älkäämme herjatko niitä, jotka herjaavat, älkäämme piitatko heistä (ks. OL 31:9). Käyttäkäämme sen sijaan energiaamme uskon kilven koholla pitämiseen suojautuaksemme kohti tulevilta palavilta nuolilta.” (Ks. ”Miten valittu näkijä!”, Liahona, marraskuu 2003, s. 102.)

Vanhin Robert D. Hales kahdentoista apostolin koorumista on opettanut, että vanhemmat voivat noudattaa Lehin esimerkkiä harhaan kulkeneiden lasten suhteen: ”Meilläkin täytyy olla uskoa opettaa lapsiamme ja pyytää heitä pitämään käskyt. Meidän ei pidä antaa heidän valintojensa heikentää uskoamme. Meidän kelvollisuuttamme ei mitata heidän vanhurskautensa mukaan. Lehi ei menettänyt siunausta nauttia elämän puusta, vaikka Laman ja Lemuel kieltäytyivät maistamasta sen hedelmää. Joskus meistä vanhemmista tuntuu, että olemme epäonnistuneet, kun lapsemme tekevät virheitä tai joutuvat harhateille. Vanhemmat eivät koskaan epäonnistu, kun he parhaan kykynsä mukaan rakastavat ja opettavat lapsiaan, rukoilevat heidän puolestaan ja huolehtivat heistä. Heidän uskonsa, rukouksensa ja ponnistelunsa pyhitetään heidän lastensa hyväksi.” (”’Kaikin vanhempien lempein tuntein’ – toivon sanoma perheille”, Liahona, toukokuu 2004, s. 88.)

Vaikka Nefi oli jo aloittanut kansansa maallisen historian kirjoittamisen, Herra innoitti häntä laatimaan toisen aikakirjan, joka sisältäisi hänen kansansa uskonnollisen historian. Seuraava luettelo selventää näiden kahden kertomuksen eroja ja samankaltaisuuksia:

1. Kohdassa 1. Nefi 9:1–5 on selostus, joka on otettu suoraan pieniltä levyiltä.

2. Kun Nefi käytti sanaa nämä, hän viittasi pieniin levyihin.

3. Kun Nefi käytti sanaa ne tai toiset, hän viittasi isoihin levyihin.

4. Isot levyt valmistettiin alun perin noin 590 eKr.

5. Pienet levyt valmistettiin 20 vuotta myöhemmin, noin 570 eKr.

6. Nefin selitys siihen, miksi Herra käski häntä valmistamaan toisen aikakirjan (pienet levyt), on kohdassa 1. Nefi 9:5.

7. Isot levyt kattavat ajanjakson 570 eKr. – 385 jKr. ja esittävät kertomuksen kuninkaista, sodista ja historiasta.

8. Pienet levyt kattavat ajanjakson 570–130 eKr. ja kertovat nefiläisten palvelutyöstä.

Vaikka Nefi ei tiennyt syytä kahdelle aikakirjalle, hän luotti siihen, että se oli viisasta tarkoitusta varten (ks. 1. Nefi 9:5), jonka Herra tiesi (katso kohdan Morm. s. 7 selityksiä, s. 136).

Vanhin Marvin J. Ashton (1915–1994) kahdentoista apostolin koorumista on huomauttanut, että voimme Nefin tavoin totella silloinkin, kun emme ymmärrä syytä: ”Joskus kun meitä pyydetään olemaan kuuliaisia, me emme tiedä syytä siihen, paitsi että Herra on käskenyt. – – Nefi noudatti ohjeita, vaikkei hän täysin ymmärtänytkään niiden viisasta tarkoitusta. Hänen kuuliaisuudestaan koitui siunauksia koko ihmiskunnalle kaikkialla maailmassa. Ellemme ole kuuliaisia tämän päivän johtajillemme, me kylvämme siemenen kallioperälle ja saatamme menettää sadon.” (Ks. ”Kuka menettää sadon?”, Valkeus, huhtikuu 1979, s. 102.)

Vanhin Neal A. Maxwell on todistanut, ettei Jumalan tiedolla ole rajoja:

”Jotkut uskovat vilpittömästi Jumalan olemassaoloon, mutta eivät välttämättä ilmoituksia antavaan ja kaikkitietävään Jumalaan. Toiset vilpittömät ihmiset kyseenalaistavat Jumalan kaikkitietävyyden pohtien, vaikkakin kunnioittavasti, voiko edes Jumala tietää tulevaisuutta. Mutta kaikkitietävä ja ilmoituksia antava Jumala voi minä tahansa kuluvana hetkenä tuoda ilmi tulevia asioita. Tämä on mahdollista, koska ’Jumalan edessä – – kaikki ilmoitetaan heidän kirkkaudekseen, menneet, nykyiset ja tulevat, ja on jatkuvasti Herran edessä’ (OL 130:7). Siten Jumala ’tietää kaiken, sillä kaikki on läsnä [hänen silmiensä] edessä’ (OL 38:2). Hän sanoi Moosekselle: ’Minun rinnallani ei ole muuta Jumalaa, ja kaikki on minun edessäni, sillä minä tunnen sen kaiken’ (Moos. 1:6).

Pyhissä kirjoituksissa ei esiinny mitään määritelmiä Jumalan tiedon laajuudelle. Sen sijaan niissä sanotaan: ’Oi kuinka suuri on meidän Jumalamme pyhyys! Sillä hän tietää kaiken, eikä ole mitään, mitä hän ei tietäisi.’ (2. Nefi 9:20.)” (If Thou Endure It Well, 1996, s. 46.)

Vanhin Bruce R. McConkie (1915–1985) kahdentoista apostolin koorumista on selittänyt, miksi Israel hajotettiin ja mitä näkökohtia Israelin kokoamiseen liittyy:

”Miksi Israel hajotettiin? Vastaus on selkeä, se on kiistaton, siitä ei ole epäilystäkään. Israelilaiset esivanhempamme hajotettiin, koska he hylkäsivät evankeliumin, häpäisivät pappeuden, jättivät kirkon ja lähtivät valtakunnasta. Heidät hajotettiin, koska he kääntyivät pois Herrasta, palvoivat epäjumalia ja kulkivat kaikessa pakanakansojen tietä. – – Israel hajotettiin luopumuksen takia. Heidän jumalattomuutensa ja kapinointinsa vuoksi Herra vihassaan hajotti heidät maan kaikkien pakanakansojen keskuuteen.

Mitä sitten sisältyy Israelin kokoamiseen? Israelin kokoaminen muodostuu kaiken sen uskomisesta ja hyväksymisestä ja sen mukaan elämisestä, mitä Herra kerran tarjosi muinoin valitsemalleen kansalle. Se muodostuu uskomisesta Herraan Jeesukseen Kristukseen, parannuksen tekemisestä, kasteelle menemisestä ja Pyhän Hengen lahjan saamisesta sekä Jumalan käskyjen pitämisestä. Se muodostuu evankeliumin uskomisesta, kirkkoon liittymisestä ja tulemisesta valtakuntaan. Se muodostuu pyhän pappeuden saamisesta ja siitä, että saa pyhissä paikoissa voiman korkeudesta ja saa kaikki Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin siunaukset selestisen avioliiton toimituksen kautta. Ja siihen saattaa myös sisältyä kokoontuminen määrättyyn jumalanpalveluspaikkaan tai -maahan.

Kun meillä on tämä näkemys valittujen jälkeläisten hajottamisesta ja kokoamisesta, pystymme ymmärtämään niitä koskevat profeetalliset sanat.” (A New Witness for the Articles of Faith, 1985, s. 515.)

Lisää tietoa Israelin hajottamisesta on liitteessä ”Lyhyt katsaus Israelin hajottamiseen” (s. 428). Lisää tietoa Israelin kokoamisesta on liitteessä ”Israelin kokoaminen” (s. 429).

Vanhin Russell M. Nelson kahdentoista apostolin koorumista on tähdentänyt sitä, kuinka meidän on tarpeen oppia evankeliumin totuuksia Pyhän Hengen voimalla: ”Herran ohjeiden mukainen elämä tarkoittaa sitä, että me käytämme Pyhän Hengen lahjaa. Tuo lahja auttaa meitä ymmärtämään oppia ja soveltamaan sitä omakohtaisesti. Koska ilmoituksen kautta saatua totuutta voidaan ymmärtää vain ilmoituksen kautta, tutkimisemme tulee tapahtua rukouksen hengessä.” (”Pyhien kirjoitusten tarjoaman ohjauksen mukaan eläminen”, Liahona, tammikuu 2001, s. 21.)

Vanhin David A. Bednar kahdentoista apostolin koorumista on selittänyt, että meidän tulee välttää kaikkea, mikä loukkaa Henkeä:

”Herran Henki on – – useimmiten yhteydessä meihin hiljaisin, herkin ja hienovaraisin tavoin. – –

Mittapuu on selkeä. Jos jokin, mitä ajattelemme, katselemme, kuuntelemme tai teemme, vie meitä kauemmaksi Pyhästä Hengestä, silloin meidän pitäisi lakata ajattelemasta, katselemasta, kuuntelemasta tai tekemästä sitä. Jos esimerkiksi se, minkä on tarkoitus viihdyttää, etäännyttää meitä Pyhästä Hengestä, silloin sellainen viihde ei varmastikaan ole meitä varten. Koska Henki ei voi sietää sellaista, mikä on rahvaanomaista, karkeaa tai säädytöntä, sellainen ei selvästikään ole meitä varten. Koska me vieraannumme Herran Hengestä ryhtyessämme sellaiseen toimintaan, jota meidän tulisi karttaa, sellainen ei kerta kaikkiaan ole meitä varten.” (Ks. ”Jotta Hänen Henkensä olisi aina meidän kanssamme”, Liahona, toukokuu 2006, s. 29, 30.)

Alentaa itsensä tarkoittaa vapaaehtoista siirtymistä alemmaksi jostakin asemasta tai arvosta. Vanhin Gerald N. Lund, entinen seitsemänkymmenen koorumin jäsen, on huomauttanut, kuinka hyvin tämä ilmaus kuvaa Vapahtajan tuloa kuolevaisuuteen: ”Kuvitelkaa, kuinka Jeesus – jumaluuden jäsen, Isän Esikoinen, Luoja, Vanhan testamentin Jehova – jättää jumalallisen ja pyhän asemansa, luopuu kaikesta siitä loistosta ja majesteettisuudesta ja astuu aivan pienen lapsen ruumiiseen, on avuton, täysin riippuvainen äidistään ja maallisesta isästään. Se, ettei Hän tule maanpäällisistä palatseista hienoimpaan ja ettei Häntä – – hukuteta jalokiviin, vaan että Hän tulee vaatimattomaan talliin, on hämmästyttävää. Ei ihme, että enkeli sanoi Nefille: ’Näe, kuinka Jumala alentaa itsensä!’” (Jesus Christ, Key to the Plan of Salvation, 1991, s. 16.)