Joitakin teemoja ja opetuksia, joita esitellään ensin 2. Nefin luvussa 26, esitetään tarkemmin 2. Nefin luvussa 28. Nefi mainitsi joitakin vääriä opetuksia ja uskonkäsityksiä, jotka riehuvat valtoimenaan myöhempinä aikoina, ja sitten hän opetti meille, mitä meidän tulee tehdä välttääksemme sen, ettei meitä johdeta harhaan. Kun luet 2. Nefin lukua 29, pane merkille tapoja, joilla Mormonin kirjan esiintulo ja palautuksen ihmeellinen teko auttavat voittamaan vääriä oppeja, vääriä kirkkoja ja ylpeyden viimeisinä aikoina. Koko tutkimisesi ajan pane merkille Jumalan liittokansan ominaisuuksia ja siunauksia, jotka tulevat heidän osakseen, kun he tekevät parannuksen ja palvelevat Häntä vanhurskaudessa.
Nefi tunsi, että Henki vaati häntä kirjoittamaan muistiin viimeisiä aikoja koskevia profetioitaan. On muitakin esimerkkejä tilanteista, jolloin Henki on vaatinut tai estänyt tai kehottanut (ks. 1. Nefi 4:10; Alma 14:11; 4. Nefi 48; OL 63:64).
2. Nefi 28:2. Tämä kirja tulee olemaan suuriarvoinen
Kirja, joka mainitaan kohdassa 2. Nefi 28:2, on Mormonin kirja ja sama kirja, johon Nefi viittasi luvuissa 2. Nefi 26–27, 29. Nefi sanoi, että kirja tulee olemaan meille suuriarvoinen viimeisten aikojen olojen vuoksi. Presidentti Ezra Taft Benson (1899–1994) on opettanut, kuinka me voimme tuntea Mormonin kirjan suuren arvon:
”Kaikki Mormonin kirjan tärkeimmät kirjoittajat todistivat kirjoittavansa tuleville sukupolville. – –
Jos he näkivät meidän aikamme ja valitsivat sen, mikä olisi meille arvokkainta, niin eikö meidän juuri sillä mielellä tule tutkia Mormonin kirjaa? Meidän tulee koko ajan kysyä itseltämme: ’Miksi Herra innoitti Mormonia (tai Moronia tai Almaa) ottamaan tämän mukaan aikakirjaansa? Mitä sellaista minä voin tästä oppia, mikä auttaa minua elämään tänä aikana?’ – –
Mormonin kirja opettaa suhtautumaan oikein vainoon ja luopumukseen. Opimme paljon siitä, kuinka tehdä lähetystyötä. Mormonin kirjassa näemme paremmin kuin missään muualla, kuinka vaarallista on materialismi ja sydämemme kiinnittäminen siihen, mikä on maailmasta. Voiko kukaan epäillä, että tämä kirja on meitä varten ja että saamme siitä suurta voimaa, suurta lohtua ja suurta turvaa?” (Ks. ”Mormonin kirja – uskontomme lakikivi”, Liahona, lokakuu 2011, s. 55–56.)
Nefi paljasti joitakin ”vääriä ja turhia ja mielettömiä oppeja”, joita Saatana opettaa ja käyttää edelleen (2. Nefi 28:9). Jokainen kohdan 2. Nefi 28:6–9 ilmauksista ilmaisee hengellisesti vaarallisen filosofian. Nykypäivän profeetat ovat ottaneet esille näitä ajatuksia ja puhuneet niitä vastaan:
”Syökää, juokaa ja olkaa iloisia, sillä huomenna me kuolemme” (jae 7). Vanhin Neal A. Maxwell (1926–2004) kahdentoista apostolin koorumista on varoittanut meitä tästä asenteesta:
”Tuhlaajapojan roolin filosofia kuuluu: ’Syökää, juokaa ja olkaa iloisia, – – [ja] Jumala antaa meille muutaman raipaniskun’ (2. Nefi 28:8). Tämä on kyyninen ja ontto kuva Jumalasta, itsestämme ja elämästä. Jumala ei voi koskaan vanhurskauttaa meitä, jos teemme pientä syntiä (ks. jae 8). Hän on maailmankaikkeuden Jumala, ei mikään komediasarjan omintakeinen tuomari, jonka kanssa voimme tinkiä ja käydä kauppaa!
Tietenkin Jumala on anteeksiantavainen! Mutta Hän tuntee meidän sydämemme aikeet. Hän tietää myös, mitä hyvää olisimme voineet tehdä ollessamme omilla lomilla [luvattomasti poissa]. Joka tapauksessa se, mitä muut tekevät, ei ole mikään puolustus opetuslapselle, jolta paljon vaaditaan (ks. Alma 39:4). Sitä paitsi kaidalla ja kapealla polulla ei yksinkertaisesti ole oikoteitä (ks. OL 82:3).” (Ks. ”Vastatkaa minulle”, Valkeus, tammikuu 1989, s. 28.)
Jumala ”hyväksyy pienen synnin tekemisen” (jae 8). Oppi ja liitot ilmaisee selvästi: ”Sillä minä, Herra, en voi suvaita syntiä vähäisimmässäkään määrin. Kuitenkin sille, joka tekee parannuksen ja pitää Herran käskyt, annetaan anteeksi.” (OL 1:31–32.)
Vanhin Dallin H. Oaks kahdentoista apostolin koorumista on huomauttanut, kuinka typerää on ajatella, että olisimme paremmassa asemassa, kun olemme tehneet syntiä kokemuksen vuoksi: ”Käsitys, jonka mukaan ihminen on paremmassa asemassa tehtyään syntiä ja tehtyään parannuksen, on vastustajan pirullinen valhe. Onko kukaan täällä sitä mieltä, että on parempi oppia omasta kokemuksesta, että tietynlainen isku murtaa luun tai että tietty kemiallinen seos räjähtää ja syövyttää ihomme? Olemmeko me paremmassa asemassa, kun olemme saaneet sellaisia vammoja ja toipuneet niistä? Uskon, että me kaikki ymmärrämme, että on parempi kuunnella niiden viisaiden varoituksia, jotka tietävät, mitä seurauksia niistä on ruumiillemme.” (”Sin and Suffering”, julkaisussa Brigham Young University 1989–90 Devotional and Fireside Speeches, 1990, s. 151.)
”Valehdelkaa vähäsen” (jae 8). Presidentti Gordon B. Hinckley (1910–2008) on kehottanut meitä vastustamaan kiusausta valehdella vähän: ”Nefi kuvailee tällä tavoin aikalaisiaan, samalla kun hän kuvailee monia meidän aikalaisiamme. Kuinka helppoa meidän onkaan sanoa: ’Me uskomme, että tulee olla vilpitön, uskollinen, siveellinen, hyväntahtoinen’ (UK 13). Mutta kuinka vaikeaa niin monen onkaan vastustaa kiusausta valehdella vähän, pettää vähän, varastaa vähän, lausua väärä todistus juorutessaan muista. Kohotkaa sen yläpuolelle. – – Olkaa lujia yksinkertaisen rehellisyyden hyveessä.” (”Tabernaakkelinne rakentaminen”, Valkeus, tammikuu 1993, s. 50.)
”Jumala antaa meille muutaman raipaniskun, ja lopulta meidät pelastetaan” (jae 8). Presidentti James E. Faust (1920–2007) ensimmäisestä presidenttikunnasta on puhunut tätä valhetta vastaan:
”[Yksi petollinen ajatus] on se, mitä jotkut kutsuvat virheellisesti ’ennaltasuunnitelluksi parannukseksi’. Tässä kirkossa ei sellaista oppia ole. Se voi kuulostaa hienokseltaan houkuttelevalta, mutta itse asiassa se on vahingollinen ja väärä oppi. Sen tavoitteena on saada meidät uskomaan, että me voimme tietoisesti ja tahallisesti tehdä syntiä ajatellen ennalta, että nopean parannuksen ansiosta voimme nauttia evankeliumin täysistä siunauksista, kuten temppelin siunauksista tai lähetystyöstä. Todellinen parannus voi olla pitkä ja tuskallinen prosessi. Nefi näki ennalta tämän mielettömän opin:
’Ja on myös monia, jotka sanovat: Syökää, juokaa ja olkaa iloisia, mutta pelätkää silti Jumalaa – hän hyväksyy pienen synnin tekemisen; – – ei tässä ole mitään pahaa; ja tehkää kaikkea tätä, sillä huomenna me kuolemme; ja jos olemmekin syyllisiä, Jumala antaa meille muutaman raipaniskun, ja lopulta meidät pelastetaan Jumalan valtakuntaan’ [2. Nefi 28:8].
– – Meidän täytyy saada kaikki liittomme toimitusten kautta, mutta niiden täytyy myös olla lupauksen Pyhän Hengen sinetöimiä ollakseen iankaikkisia. Tämän jumalallisen hyväksymisleiman saamme toimituksiimme ja liittoihimme vain uskollisuuden kautta. Virheelliseen ennaltasuunnitellun parannuksen ajatukseen liittyy petos, mutta lupauksen Pyhää Henkeä ei voi pettää.” (Ks. ”Vihollinen itsessämme”, Liahona, tammikuu 2001, s. 56.)
Kuten Nefi aikaisemmin mainitsi vääriä oppeja, joita Saatana edistää, hän mainitsi myös joitakin toimintatapoja, jotka edistävät Perkeleen valtakuntaa (ks. 2. Nefi 28:19). Nykypäivän profeettamme ja apostolimme ovat edelleen eritelleet Saatanan käyttämiä taktiikoita. Piispa Richard C. Edgley johtavasta piispakunnasta on varoittanut meitä vastustajan hyökkäysten todellisuudesta:
”Me olemme saaneet – – hyvin yksityiskohtaisia varoituksia Saatanan voimasta, vaikutuksesta ja päättäväisyydestä. Nefi profetoi yli 2 500 vuotta sitten koettelemuksista ja sekasorrosta, joita kohtaisitte. Te kaikki tunnette tämän pyhien kirjoitusten kohdan. Se löytyy 2. Nefin kirjan luvusta 28 [jakeet 20–21].
Uskon, että tämä pyhien kirjoitusten kohta on totta. Uskon, että tämä aika on käsillä. Ja uskon, että kohteena olette te. Saatana on enimmäkseen menestynyt vakiinnuttaessaan ja myydessään arvojärjestelmäänsä, joka perustuu ihmisen poikaan, ei Jumalan Poikaan: ’Syökää, juokaa ja olkaa iloisia, sillä huomenna me kuolemme’ (2. Nefi 28:7) ja ’helvettiä [ei] ole’ (2. Nefi 28:22). Hänen arvojärjestelmänsä perustuu itsekkyyteen, nautinnonhaluun ja välittömään tyydytykseen. Siksi me näemme jatkuvasti ikätoverienne tekevän tuhoisia päätöksiä. Näemme kulttuurien saastuneen huumeista, seksistä, alkoholista, pornografiasta, laiskuudesta ja monista muista hengellisesti tuhoavista tavoista. Mutta niin ei tarvitse olla teidän kohdallanne.
Presidentti Gordon B. Hinckley on varoittanut meitä ja vedonnut meihin: ’Haluan sanoa niin vakavasti kuin pystyn: Pysykää erossa moraalittomuuden synnistä. Te tiedätte, mikä on oikein ja mikä väärin. Te ette voi käyttää tietämättömyyttä perusteluna sopimattomalle käytökselle. – –
Pyydän teitä, rakkaat nuoret ystäväni, välttämään sellaista käytöstä. Se ei tule olemaan helppoa. Se vaatii itsekuria. – – Te tarvitsette rukouksesta tulevaa voimaa.’ (Ks. ”Pappeudenhaltijoille”, Liahona, marraskuu 2002, s. 58–59.)” (Ks. ”Sellaisiksi kuin voitte tulla”, kirkon koululaitoksen takkavalkeailta nuorille aikuisille, 3. marraskuuta 2002, s. 4, www.ldsces.org.)
”He yltyvät vihaan” (2. Nefi 28:19). Vanhin Marvin J. Ashton (1915–1994) kahdentoista apostolin koorumista on esittänyt, kuinka vaarallista on noudattaa Saatanan houkutuksia käyttää muita hyväkseen:
”Ei pitäisi olla yllätys, että yksi vastustajan menetelmistä näinä myöhempinä aikoina on vihan nostattaminen ihmislasten keskuudessa. Hänestä on mieluisaa nähdä meidän arvostelevan toisiamme, pilkkaavan tai käyttävän hyväksemme lähimmäisemme tunnettuja vikoja tai yleensä kiusaavan toisiamme. Mormonin kirjassa sanotaan selvästi, mistä kaikki suuttumus, pahansuopuus, ahneus ja viha saavat alkunsa.
– – Sen perusteella, mitä näemme jatkuvasti kuvattavan uutisissa, näyttää siltä, että Saatana menestyy melko hyvin. Uutisten raportoimisen nimissä eteemme piirretään joskus yksityiskohtaisia kuvauksia – liian usein elävissä väreissä – ahneudesta, kiristyksestä, väkivaltaisista seksuaalirikoksista ja loukkauksista liikekumppaneita, urheilijatovereita tai poliittisia vastustajia kohtaan.” (Ks. ”Kieli voi olla terävä miekka”, Valkeus, heinäkuu 1992, s. 20.)
”Rauhoittaa ja tuudittaa heidät lihalliseen turvallisuuteen” (2. Nefi 28:21). Piispa Richard C. Edgley on puhunut lihallisista haluista, jotka ovat nykypäivän maailmassa niin vallitsevia: ”Nefi kuvailee hänen [Saatanan] myyntitekniikkaansa tyynnyttäväksi, imartelevaksi ja tuudittavaksi, kun hän julistaa, että ’kaikki on hyvin’ (2. Nefi 28:21–22). Saatana haluaisi meidän muun muassa laittavan kasseihimme moraalittomuutta sen kaikissa muodoissa, joihin kuuluu pornografian katselu sekä sopimaton kielenkäyttö, pukeutuminen ja käytös. Mutta sellaiset paheelliset teot aiheuttavat henkistä tuskaa, hengellisyyden puutetta, itsekunnioituksen puutetta sekä lähetystyö- tai temppeliavioliittomahdollisuuden menettämisen ja joskus jopa ei-toivotun raskauden. Saatana haluaisi orjuuttaa meidät saamalla meidät laittamaan kasseihimme huumeita, alkoholia ja tupakkaa sekä muita riippuvuutta aiheuttavia tapoja.” (”Saatanan kurppakassi”, Liahona, tammikuu 2001, s. 53.)
”Helvettiä [ei] ole; ja – – minä en ole Perkele, sillä sellaista ei ole” (2. Nefi 28:22). Yksi suurimpia valheita, joita jatkuvasti paisutetaan, on se, ettei ole mitään perkelettä. Presidentti Marion G. Romney (1897–1988) ensimmäisestä presidenttikunnasta on vahvistanut Saatanan todellisuuden tällä todistuksella:
”Siitä turmiollisesta valheesta, että Jumala on muka kuollut, seuraa se yhtä turmiollinen oppi, jonka mukaan perkelettä ei ole olemassa. Saatana itse on näiden kummankin valheen isä. Niihin uskominen on antautumista hänen valtaansa. Sellainen antautuminen on aina johtanut, johtaa nykyään ja johtaa vastedeskin ihmisiä tuhoon.
Myöhempien aikojen pyhät tietävät, että on olemassa Jumala. Yhtä varmasti he tietävät, että Saatana elää, että hän on voimallinen henkiolento, Jumalan, ihmisen ja vanhurskauden päävihollinen.
Pyhät kirjoitukset ja ihmisten kokemukset todistavat sitovasti, että niin Jumala kuin perkele ovat todella olemassa.” (Ks. ”Saatana – suuri eksyttäjä”, Valkeus, joulukuu 1971, s. 366.)
2. Nefi 28:28–30. ”Voi sitä, joka sanoo: – – Meillä on tarpeeksi” pyhiä kirjoituksia
Nefi osoitti, että kun Mormonin kirja lähtee maailmaan osoittamaan vääriksi ne väärät opit ja filosofiat, jotka mainitaan luvussa 2. Nefi 28, monet ihmiset olisivat ”vihoissaan Jumalan totuuden tähden” ja sanoisivat: ”[Emme] tarvitse enempää Jumalan sanaa, sillä meillä on tarpeeksi!” (Jakeet 28–29.) Sellaisen väitteen esittäminen sinetöi taivaat, sulkee pois elävien profeettojen tarpeen ja kieltää Pyhän Hengen voiman. Nefi varoitti niitä, jotka ruokkivat tätä asennetta: ”Niiltä, jotka sanovat: meillä on tarpeeksi, heiltä otetaan pois sekin, mitä heillä on” (jae 30).
Kuva
Raamattu ja Mormonin kirja todistavat Kristuksesta
Profeetta Joseph Smith (1805–1844) on selittänyt Raamatun puutteita: ”Alusta asti ihmiselle on annettu paljon opetusta, jota meillä ei ole nyt hallussamme. – – Jotkut ystävistämme – – uskaltavat sanoa, että meillä on Raamatussa kirjoitettuna kaikki, mitä Jumala on koskaan puhunut ihmiselle maailman alusta asti. – – Onko soveliasta, että ihmiset, joilla ei ole koskaan ollut kylliksi uskoa pyytääkseen taivaasta vähääkään ilmoitusta, ja kaikesta, mitä heillä on nyt, he ovat kiitollisuudenvelassa muiden, satoja ja tuhansia vuosia ennen heitä eläneiden ihmisten uskolle, onko heidän soveliasta sanoa, kuinka paljon Jumala on puhunut ja kuinka paljon Hän ei ole puhunut? – – Missään siinä kirjassa ei sanota Jumalan suulla, ettei Hän annettuaan sen, mitä se sisältää, puhuisi jälleen.” (History of the Church, osa 2, s. 18.)
Se, että sanoo, että Herra ”ei pysty puhumaan” nykyään kuten menneinä aikoina, olisi rajoitusten asettamista Jumalalle. Presidentti James E. Faust on selittänyt, miksi tarvitaan nykypäivän ilmoitusta: ”Rakastaako Jumala meitä vähemmän kuin niitä, joita muinaiset profeetat johtivat? Tarvitsemmeko me Hänen opastustaan ja neuvojaan vähemmän? Järki sanoo, että näin ei voi olla. Eikö Jumala välitä? Onko Hän menettänyt puhekykynsä? Onko Hän lähtenyt pysyvästi lomalle? Nukkuuko Hän? Näiden ehdotusten järjettömyys on ilmeistä.” (”Yhteys Pyhään Henkeen”, Liahona, maaliskuu 2002, s. 4.)
Presidentti Ezra Taft Benson on julistanut, että kirkon jäsenten tulee aktiivisesti julistaa palautuksen totuuksia. Niin tehdessämme meistä tulee niitä ”viheltäjiä”, joista puhutaan kohdassa 2. Nefi 29:2–3:
”Meidän päätehtävämme on julistaa evankeliumia ja tehdä sitä tehokkaasti. Meidän ei ole pakko vastata kaikkeen arvosteluun. Jokainen joutuu loppujen lopuksi peräytymään uskon seinää vasten ja ottamaan siinä kantaa. – –
Mormonin kirjaa on käytettävä ’viirinä kansalleni, joka on Israelin huonetta’, Herra sanoo, ja sen sanat ’kuuluvat vihellyksenä maan ääriin’ (2. Nefi 29:2). Meidän kirkon jäsenten ja erityisesti lähetyssaarnaajien on oltava niitä ’viheltäjiä’ eli niitä, jotka kertovat ja todistavat Mormonin kirjasta maan ääriin.
Mormonin kirja on se suuri viiri, jota meidän on käytettävä. – – Mormonin kirja on suuri kultaisen kontaktin löytäjä. Se ei sisällä asioita, jotka ovat mieluisia maailmalle (ks. 1. Nefi 6:5). Se on suuri seula.” (Ks. ”Mormonin kirja on Jumalan sanaa”, Valkeus, elokuu 1975, s. 45.)
Presidentti Gordon B. Hinckley on kertonut seuraavan esimerkin siitä, kuinka Mormonin kirja muutti erään ihmisen elämän ikiajoiksi:
”[Mormonin kirjalla] on ollut hyvä vaikutus miljoonien sellaisten elämässä, jotka ovat lukeneet sen rukoillen ja pohtineet sen kieltä. Saanen kertoa teille yhdestä sellaisesta, jonka vastikään tapasin Euroopassa.
Hän oli liiketoimissaan hyvin menestyvä liikemies. Matkoillaan hän tapasi kaksi meidän lähetyssaarnaajaamme. He yrittivät sopia ajasta, jolloin he voisivat opettaa häntä. Hän torjui heidän ehdotuksensa mutta suostui kuitenkin lopulta kuuntelemaan heitä. Hän hyväksyi jokseenkin välinpitämättömästi sen, mitä heillä oli sanottavana. Hän vakuuttui mielessään siitä, että he puhuivat totta, mutta se ei saanut hänen sydäntään sykähtämään.
Hän päätti lukea Mormonin kirjan. Hän sanoi, että hän oli ollut maailmanmies, jolla ei ollut tapana itkeä. Mutta kun hän luki kirjaa, hän liikuttui kyyneliin. Kirja vaikutti häneen. Hän luki sen uudelleen ja tunsi samanlaisia tunteita. Mielen kääntymyksestä tuli sydämen kääntymys.
Hänen elämäntapansa muuttui, hänen näkökulmansa muuttui. Hän uppoutui Herran työhön. Nyt hänellä on korkea ja pyhä tehtävä sen asian viemiseksi eteenpäin, jota hän oppi rakastamaan.” (Ks. ”Sanan mormoni tulisi merkitä ’enemmän hyvää’”, Valkeus, tammikuu 1991, s. 54.)
2. Nefi 29:3. Esiin tulee lisää pyhiä kirjoituksia
Saatana pyrkii horjuttamaan uskoa Mormonin kirjaan saamalla ihmiset torjumaan sen sillä perusteella, että koko totuus sisältyy yksin Raamattuun. Vanhin Bruce R. McConkie (1915–1985) kahdentoista apostolin koorumista on huomauttanut niistä, jotka hylkäävät Mormonin kirjan: ”Niin oudolta kuin se saattaa nykypäivän totuuden vihollisista tuntuakin, niin juuri se, että he vastustavat saadessaan Mormonin kirjan avulla lisää Herran sanaa, on yksi aikojen merkeistä. Heidän vastustuksensa, joka kiteytyy hurskastelevaan hokemaan: ’Raamattu! Raamattu! Meillä on Raamattu, eikä voi olla muuta Raamattua’, saa aikaan tämän vakavan nuhteen Herralta: ’Sinä mieletön, joka sanot: Raamattu, meillä on Raamattu, emmekä tarvitse muuta Raamattua. – – Minkä vuoksi nurisette siksi, että saatte enemmän minun sanaani?’ (2. Nefi 29.)” (Mormon Doctrine, 2. laitos, 1966, s. 719.)
Presidentti Joseph Fielding Smith (1876–1972) on maininnut, mihin kahteen kansakuntaan viitataan kohdassa 2. Nefi 29:7–8:
”Tämä lausuttiin profetian kautta tämän päivän pakanakansoille. Pitäisi myös muistaa, että Israelille annettu laki oli, että ’kahden todistajan todistus pätee’, sillä edellytyksellä, että he ovat rehellisiä todistajia. Tässä Herra soveltaa tätä lakia kansoihin. Miksi ei olisi niin?
Jos kahden valitun todistajan on vahvistettava Herran sana, niin me voimme hyvin etsiä kahta valittua kansaa, jotka ovat Jeesuksen Kristuksen todistajina. Yksi sellainen kansa oli Israel Palestiinassa, toinen oli Israel Amerikassa, Juudan kansa Vanhasta maailmasta ja Joosefin kansa Uudesta maailmasta. Tänä päivänä nämä todistukset Jumalasta ja Hänen totuudestaan ovat sulautuneet yhdeksi.” (Pelastuksen oppeja, toim. Bruce R. McConkie, 3 osaa, 1977–1982, osa 1, s. 262–263.)
Vanhin Neal A. Maxwell on todistanut, että muut aikakirjat, joita vielä tulee esiin, todistavat Jeesuksesta Kristuksesta: ”Kadonneet kirjat ovat aarteita, jotka ovat vielä tulossa esiin. Jo olemassa olevissa pyhissä kirjoituksissa niistä mainitaan yli kaksikymmentä. Ehkä hämmästyttävimpiä ja laajimpia tulevat olemaan Israelin kadonneiden heimojen aikakirjat (ks. 2. Nefi 29:13). Emme edes tietäisi, että on tulossa kolmaskin todistus Kristuksesta, ellei olisi kallisarvoista Mormonin kirjaa, toista todistusta Kristuksesta! Tämä kolmas pyhien aikakirjojen kokoelma tulee näin täydentämään totuuden kolminaisuuden. Sitten, kuten täydellinen Paimen on sanonut: ’Myös minun sanani kootaan yhteen’ (jae 14). ’On oleva yksi lauma ja yksi paimen’ (1. Nefi 22:25), kun ihmiskunnan historian kaikki kristilliset taloudenhoitokaudet sulautuvat yhteen (ks. OL 128:18).” (Ks. ”Hän on vielä ilmoittava”, Valkeus, tammikuu 1987, s. 47.)
Pyhien aikakirjojen yhteen liittyminen on yksi Mormonin kirjan pääaiheista. Tätä periaatetta opetetaan kohdassa 2. Nefi 29:12–13. Myöhemmät esimerkit Mormonin kirjassa kertovat siitä, kuinka kuningas Limhi ja Ammon palaavat mukanaan jerediläisten aikakirja (ks. Moosia 22:14; 28:12, 14), kuningas Limhi ja Ammon palaavat mukanaan omat aikakirjansa (ks. Moosia 7:1–2, 17–33; 8:1, 3–4) ja Alman siirtokunta palaa mukanaan omat aikakirjansa (ks. Moosia 25:1–6).
2. Nefi 30:7–8. ”Juutalaiset – – alkavat myös uskoa Kristukseen”
Vanhin Bruce R. McConkie on tarkastellut Jeesuksen Kristuksen toisen tulemisen jälkeen tapahtuvaa juutalaisten profetoitua kääntymistä:
”’Ja tapahtuu, että juutalaiset, jotka on hajotettu, alkavat myös uskoa Kristukseen; ja he alkavat kokoontua yhteen maan päällä’ (2. Nefi 30:7). Suuri osa juutalaisten vanhasta katkeruudesta Kristusta kohtaan on päättynyt. Monet hyväksyvät Hänet nykyään suurena opettajana, vaikkakaan eivät Jumalan Poikana. Muutamat ovat ottaneet Hänet vastaan täydessä merkityksessä ja tulevat tosi kirkkoon yhdessä Efraimin koottujen jäännösten ja häneen liittyneiden kanssa.
Mutta juutalaisten suuren kääntymyksen, heidän paluunsa totuuteen kansakuntana, on määrä tapahtua heidän Messiaansa toisen tulemisen jälkeen. Ne, jotka pystyvät äärimmäisessä hädässään ja surussaan kestämään sen päivän, tulevat kysymään: ’Mitä ovat nämä haavat sinun käsissäsi ja jaloissasi? Silloin he saavat tietää, että minä olen Herra; sillä minä sanon heille: Nämä haavat ovat ne haavat, joilla minua haavoitettiin ystävieni talossa. Minä olen se, joka korotettiin. Minä olen Jeesus, joka ristiinnaulittiin. Minä olen Jumalan Poika.’ (OL 45:51–52; Sak. 12:8–14; 13:6.)” (Mormon Doctrine, s. 722–723.)
Pohdittavia seikkoja
Kun olet lukenut luvun 2. Nefi 28, mistä Saatanan vääristä opeista ja opetuksista olet nyt tietoisempi?
Kuinka lisäksi tulleet pyhät kirjoitukset ovat lisänneet tietoasi palautetun evankeliumin opeista?
Millä tavoin Mormonin kirja todistaa, että Herra on koko maan Jumala?
Ehdotettuja tehtäviä
Kirjoita luettelo niin monista vääristä opeista ja uskonkäsityksistä kuin osaat sen pohjalta, miten niitä selostetaan kohdassa 2. Nefi 28:2–14. Puolustaudu vääriä oppeja vastaan kirjoittamalla niiden viereen luettelo tosi opeista. Esitä kuhunkin kohtaan pyhien kirjoitusten viite, joka vahvistaa kyseisen tosi opin.
Selitä perheillassa, mitä väärää on siinä, että väittää hyväksyvänsä Raamatun Jumalan sanana mutta samalla torjuu Mormonin kirjan.