Johdanto: Jaakobin kirja

Tutkimalla Jaakobin kirjaa voit oppia tärkeitä asioita mieheltä, jolla oli horjumaton usko Jeesukseen Kristukseen. Toistuvasti Jaakob todisti Vapahtajasta ja kutsui parannukseen kansaansa ja niitä, jotka lukisivat hänen sanojaan. Hän opetti ja osoitti, kuinka tärkeää on uutterasti täyttää Herran antamat tehtävät. Hän varoitti kansaansa ylpeyden, rikkauksien ja moraalittomuuden vaaroista. Jaakob myös lainasi ja kommentoi Senosin vertausta oliivipuista. Kyseinen vertaus havainnollistaa Vapahtajan väsymättömiä ponnisteluja kaikkien Jumalan lasten pelastuksen toteuttamiseksi. Kohdatessaan Seremin, antikristuksen, Jaakob osoitti, kuinka voi vanhurskaasti vastata niille, jotka kyseenalaistavat meidän uskomme tai arvostelevat sitä.

Tämän kirjan kirjoitti Jaakob, joka oli Sarian ja Lehin viides poika. Hän syntyi erämaassa perheensä matkatessa kohti luvattua maata. Nuoruudessaan Jaakob ”[kärsi] ahdinkoja ja paljon murhetta [veljiensä] karkeuden tähden” (2. Nefi 2:1). Lehi kuitenkin lupasi Jaakobille, että Jumala pyhittäisi hänen ahdinkonsa hänen hyväkseen ja että hänen elinaikansa kuluisi hänen Jumalansa palvelemisessa (ks. 2. Nefi 2:2–3). Nuoruudessaan Jaakob näki Vapahtajan kirkkauden (ks. 2. Nefi 2:3–4). Nefi vihki Jaakobin nefiläisten papiksi ja opettajaksi (ks. 2. Nefi 5:26) ja myöhemmin uskoi hänen haltuunsa Nefin pienet levyt (ks. MK Jaak. 1:1–4). Uskollisena pappeusjohtajana ja opettajana Jaakob työskenteli uutterasti saadakseen kansansa uskomaan Kristukseen (ks. MK Jaak. 1:7). Hän sai Vapahtajaa koskevia ilmoituksia, koki enkelien palvelusta, kuuli Herran äänen (ks. MK Jaak. 7:5) ja näki Lunastajansa (ks. 2. Nefi 11:2–3). Ennen kuolemaansa Jaakob uskoi levyt poikansa Enosin haltuun.

Jaakobin kirja alkaa suunnilleen vuodesta 544 eKr., jolloin Nefi uskoi pienet levyt Jaakobin haltuun. Se päättyy vähän ennen Jaakobin kuolemaa, kun Jaakob antoi levyt pojalleen Enosille. Jaakob kirjoitti tämän aikakirjan asuessaan Nefin maassa.