Joseph Smith sai ilmoituksen, joka on tallennettu lukuun OL 3, sen jälkeen kun Martin Harris oli kadottanut 116 käsikirjoitussivua, jotka Joseph oli kääntänyt kultalevyistä. Tässä ilmoituksessa Herra sanoo, että Hänen työnsä etenisi ihmisten jumalattomuudesta huolimatta. Herra myös nuhteli Josephia ja varoitti häntä siitä, mitä tapahtuisi, ellei hän tekisi parannusta. Lopuksi Herra selitti, mistä syistä Hän toi esiin Mormonin kirjan.
Joseph Smith oppii, että Jumalan työtä ei voi tehdä tyhjäksi
Kehota oppilaita pohtimaan tilanteita, joissa he saattaisivat tuntea houkutusta kuunnella ystävää ennemmin kuin noudattaa vanhempiensa tai johtajiensa käskyjä tai neuvoja.
Miksi joskus on vaikeaa vastustaa ystäviämme, kun he yrittävät saada meidät tekemään jotakin väärää?
Pyydä oppilaita kertomaan, mitä he tietävät tapahtumista, jotka johtivat 116 Mormonin kirjan käsikirjoitussivun menetykseen.
Kun oppilaat vastaavat, voisit täydentää heidän vastauksiaan joillakin seuraavilla tiedoilla:
Vuoden 1828 huhtikuun puolivälistä kesäkuun puoliväliin asuessaan Harmonyssa Pennsylvanian osavaltiossa profeetta Joseph Smith käänsi levyjä. Josephin kääntäessä kirjurina toimi vauras maanviljelijä ja liikemies nimeltään Martin Harris. Martin oli 22 vuotta Josephia vanhempi ja oli antanut Josephille ja Emmalle 50 dollaria (mikä siihen aikaan oli huomattava rahasumma) auttaakseen heitä muuttamaan Harmonyyn (missä Emman perhe asui). Tämä Martinin antama apu oli taloudellisena tukena Josephille, kun Joseph käänsi levyjä. Helmikuussa 1828 Joseph kannusti Martinia viemään jäljennökset levyissä olleista kirjoitusmerkeistä oppineille New Yorkiin (ks. JS–H 63–65). Lucy Harris, Martinin vaimo, kantoi yhä enemmän huolta Martinin kiinnostuksesta levyjen kääntämistä kohtaan ja rahallisesta osallistumisesta siihen. Hän ja muut alkoivat painostaa Martinia todistamaan, että levyt olivat olemassa. Tyynnyttääkseen heidän huoliaan Martin pyysi kesäkuun puolivälissä, että Joseph antaisi hänen ottaa 116 käsikirjoitussivua, jotka he olivat saaneet valmiiksi, ja näyttää ne todisteina.
Kehota oppilaita kuvittelemaan, miten vaikeassa tilanteessa profeetta oli, kun Martin Harris pyysi saada käsikirjoitussivut. Voit auttaa oppilaita ymmärtämään tapahtumien taustaa kehottamalla yhtä oppilasta lukemaan seuraavan otteen profeetta Joseph Smithin historiasta:
Kuva
Profeetta Joseph Smith
”[Martin] halusi minun kysyvän Herralta urimin ja tummimin kautta, eikö hän saisi [viedä käsikirjoitusta kotiin ja näyttää sitä]. Tiedustelin asiaa, ja vastaus oli, ettei hän saa. Mutta hän ei tyytynyt tähän vastaukseen vaan halusi, että kysyisin uudestaan. Tein niin, ja vastaus oli sama kuin aikaisemmin. Vieläkään hän ei tyytynyt, vaan vaati, että kysyisin vielä kerran.” (Julkaisussa Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph Smith, 2007, s. 65.)
Mistähän syystä Joseph Smith halusi välttämättä esittää Jumalalle saman kysymyksen, vaikka hän oli saanut selkeän vastauksen?
Selitä, että kun Martin oli pyytänyt pyytämistään, Joseph kysyi Herralta kolmannen kerran, ja Herra salli Martinin ottaa käsikirjoituksen ”määrätyin ehdoin” (Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph Smith, s. 65). Martin lupasi, että hän näyttäisi käsikirjoituksen vain vaimolleen ja muutamalle muulle sukulaiselle. Martin palasi New Yorkiin käsikirjoitus mukanaan. Pian Martinin lähdön jälkeen Emma Smith synnytti pojan, Alvinin, joka kuoli pian syntymänsä jälkeen. Emma oli vähällä kuolla itsekin, ja kahden viikon ajan Joseph pysytteli hänen vuoteensa vierellä. Tähän mennessä Martin oli ollut poissa kolme viikkoa, eivätkä he olleet kuulleet hänestä mitään. Emma, joka oli hiljalleen toipumaan päin, taivutti Josephin lähtemään New Yorkiin ottamaan selville, miksi Martin ei ollut lähettänyt mitään viestiä. Joseph matkusti vanhempiensa luo, ja sinne saavuttuaan hän lähetti noutamaan Martinia. Martin antoi odottaa itseään koko aamun. Kun hän viimein tuli, hän istuutui syömään Smithin perheen kanssa mutta pudotti heti käsistään ruokailuvälineet. Kun häneltä kysyttiin, oliko hän kunnossa, hän parahti ääneen ja myönsi lopulta, että hän oli kadottanut 116 käsikirjoitussivua. (Ks. lisätietoja tästä kertomuksesta julkaisusta History of Joseph Smith by His Mother, toim. Preston Nibley, 1958, s. 124–129.)
Miettikää tämän tilanteen ongelmallisuutta profeetta Joseph Smithin kannalta. Miltä arvelette, että teistä tuntuisi tässä tilanteessa?
Kerro oppilaille, että palattuaan Harmonyyn ilman 116:ta käsikirjoitussivua Joseph Smith rukoili anteeksiantoa. Koska Joseph oli ”väsyttänyt Herran pyytämällä etuoikeutta antaa Martin Harrisin viedä kirjoitukset” (History of the Church, osa 1, s. 21), Moroni oli ottanut pois urimin ja tummimin ja Joseph oli menettänyt lahjan kääntää. Moroni kuitenkin lupasi, että Joseph voisi saada ne jälleen, jos hän olisi ”nöyrä ja katuva” (History of Joseph Smith by His Mother, s. 134). Jonkin ajan kuluttua Joseph sai ilmoituksen, joka tunnetaan nyt lukuna OL 3.
Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 3:1–3. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja panemaan merkille, mitä Herra halusi profeetta Joseph Smithin ymmärtävän.
Kuinka tiivistäisitte näissä jakeissa olevan Herran sanoman Joseph Smithille? (Kun oppilaat esittävät ajatuksiaan, tähdennä seuraavaa oppia: Jumalan tarkoituksia ei voi tehdä tyhjäksi. Voit ehdottaa, että oppilaat merkitsevät tämän jakeessa 1 olevan totuuden. Voisi olla hyödyllistä selittää, että kohdassa OL 3:1 sanat tehdä tyhjäksi tarkoittavat sitä, että estää jotakin toteutumasta.)
Kuinka tämä totuus olisi saattanut auttaa Joseph Smithiä tänä vaikeana aikana? Miksi meidän kaikkien on tärkeää ymmärtää tämä totuus?
Herra nuhtelee Joseph Smithiä ja kehottaa häntä tekemään parannuksen
Selitä, että vaikka Jumala sanoikin, ettei Hänen työtään voi tehdä tyhjäksi, Hän myös halusi profeetan ymmärtävän, mitä virheitä tämä oli tehnyt ja mitä seurauksia niistä virheistä koitui. Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 3:4–6. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja panemaan merkille sanoja ja ilmauksia, joita Joseph Smithin on saattanut olla vaikea kuulla. Kehota muutamaa oppilasta kertomaan, mitä sanoja ja ilmauksia he ovat valinneet ja miksi.
Millä tavoin Joseph oli ”myöntynyt ihmisten suostutteluihin” (OL 3:6)?
Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 3:12–15. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja etsimään ilmauksia, jotka tähdentävät sitä, miksi Josephin teot olivat niin vakavia. Kehota sitten oppilaita kertomaan, mitä he löysivät.
Pyydä yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 3:7. Kehota luokan jäseniä panemaan merkille, mitä Herra sanoi, että Joseph Smithin olisi pitänyt tehdä, kun Martin Harris painosti häntä. (Ennen kuin oppilas lukee, voisit selittää, että tässä kohdassa sana ihminen tarkoittaa kaikkia ihmisiä.) Kun oppilaat ovat huomanneet Herran neuvon, kirjoita taululle seuraava periaate: Meidän tulee pelätä Jumalaa enemmän kuin ihmistä. (Voit ehdottaa, että oppilaat merkitsevät jakeesta 7 ne sanat tai ilmaukset, jotka opettavat tätä periaatetta.)
Mitä mielestänne tarkoittaa se, että pelkää Jumalaa enemmän kuin ihmistä?
Auta oppilaita ymmärtämään, mitä Jumalan pelkääminen tarkoittaa, kehottamalla yhtä oppilasta lukemaan kahdentoista apostolin koorumin jäsenen, vanhin D. Todd Christoffersonin seuraava selitys:
Kuva
Vanhin D. Todd Christofferson
”Pyhissä kirjoituksissa on monta kohtaa, joissa neuvotaan ihmiskuntaa pelkäämään Jumalaa. Meidän aikanamme tulkitsemme sanan pelko tarkoittavan yleensä ’kunnioitusta’ tai ’arvonantoa’ tai ’rakkautta’, eli jumalanpelko tarkoittaa rakkautta Jumalaa kohtaan tai kunnioitusta Häntä ja Hänen lakiaan kohtaan. Se voi usein ollakin oikea tulkinta, mutta mietin, voisiko pelko joskus todella tarkoittaa pelkoa, kuten silloin kun profeetat puhuvat pelosta loukata Jumalaa rikkomalla Hänen käskyjään. – –
Meidän pitäisi rakastaa ja kunnioittaa Häntä niin, että pelkäämme tehdä mitään väärää Hänen edessään toisten mielipiteistä tai painostuksesta riippumatta.” (”Pyhyyden taju”, kirkon koululaitoksen takkavalkeailta nuorille aikuisille, 7. marraskuuta 2004, s. 6–7; lds.org; ks. myös speeches.byu.edu.)
Mitä vanhin Christoffersonin mukaan Jumalan pelkääminen tarkoittaa?
Kuinka Jumalan pelkääminen voi, kuten vanhin Christofferson selitti, auttaa meitä tekemään oikeita valintoja silloinkin kun tunnemme vertaispainetta?
Kehota oppilaita lukemaan itsekseen OL 3:8 ja panemaan merkille, mitä Jumala olisi tehnyt, jos Joseph Smith olisi kuunnellut ensimmäistä vastausta Martinin pyyntöön. Kehota oppilaita tiivistämään, mitä me voimme oppia tästä jakeesta. Oppilaat saattavat käyttää eri sanoja, mutta varmista, että he ymmärtävät, että jos olemme uskollisia Herran käskyille, niin Hän tukee meitä vaikeina aikoina. Voit kirjoittaa tämän periaatteen taululle.
Pyydä oppilaita miettimään tilannetta, jolloin he noudattivat Herran käskyjä eivätkä muiden ihmisten suostuttelua tai vaikutusta. Kehota muutamaa oppilasta kertomaan, kuinka he ovat saaneet Herran apua ollessaan kuuliaisia.
Muistuta oppilaille, että oppiaiheen alussa pyysit heitä miettimään tilanteita, jolloin heillä on saattanut olla houkutus kuunnella ystävää sen sijaan että he olisivat olleet kuuliaisia. Ohjaa sitten heidän huomionsa totuuteen, jonka olet kirjoittanut taululle.
Kuinka tämä totuus voi auttaa teitä, kun ystävä houkuttelee teitä tekemään jotakin, minkä tiedätte olevan väärin?
Kehota oppilaita kirjoittamaan seminaarimuistivihkoonsa tai pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaansa, kuinka he voivat soveltaa tätä totuutta nykyisiin ystävä- ja perhesuhteisiinsa.
Riittävän ajan kuluttua kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 3:9–10. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja panemaan merkille, minkä lupauksen Herra antoi Joseph Smithille tämän tekemien virheiden vakavuudesta huolimatta. (Voit ehdottaa, että oppilaat merkitsevät löytämänsä asiat.)
Minkä lupauksen Herra antoi Joseph Smithille? Miten tämä lupaus soveltuu meihin? (Oppilaat saattavat ehdottaa eri periaatteita, mutta muista tähdentää, että jos teemme parannuksen synneistämme, Herra on meille armollinen.)
Kun pidätte mielessä, mitä Herra sanoi Josephille kohdassa OL 3:4–6, niin jos te olisitte Josephin asemassa, miltä teistä olisi tuntunut, kun olisitte kuulleet Herran antavan tämän lupauksen?
Pyydä oppilaita lukemaan itsekseen OL 3:9, 11 ja panemaan merkille asiat, joista Herra varoitti profeetta Joseph Smithiä.
Miksi nämä varoitukset on tärkeää muistaa, kun me teemme parannuksen synneistämme ja etsimme Herran armoa?
Herra selittää Mormonin kirjaa koskevia tarkoituksiaan
Pyydä oppilaita lukemaan itsekseen OL 3:16–20 ja panemaan merkille, mitä tarkoituksia Herra esittää Mormonin kirjalle.
Miksi se työ, jota Joseph Smith ja Martin Harris tekivät, oli niin tärkeää Herralle ja Hänen kansalleen?
Päätä tämä oppiaihe kehottamalla muutamia oppilaita kertomaan, mitä he ovat oppineet ja tunteneet tänään ja kuinka he voisivat soveltaa oppimiaan totuuksia käytäntöön. Lausu oma todistuksesi Herran armollisuudesta, kun me teemme parannuksen synneistämme. Voisit myös kertoa oppilaille, että seuraavassa oppiaiheessa he saavat tietää, kuinka Herra korvasi 116 käsikirjoitussivun menetyksen.
Lucy Mack Smith kirjoitti, että Martin Harrisin vaimo Lucy ”oli hyvin omalaatuinen nainen, jolla oli luonnostaan hyvin kateellinen luonteenlaatu – – ja kun sanottiin jotakin, mitä hän ei kuullut selkeästi, hän epäili, että se oli jokin salaisuus, joka pidettiin tarkoituksella salassa häneltä”. Lucy Harris suhtautui Joseph Smithiin epäillen ja oli vakaasti päättänyt nähdä levyt. Kun Martin lähti tapaamaan Josephia käännöstyön vuoksi, Lucy Harris meni mukaan ja kysyi Josephilta levyistä vaatien nähdä ne. Joseph sanoi, ettei tämä voinut, ”sillä hänellä ei ollut lupaa näyttää niitä kenellekään muulle kuin niille, jotka Herra valitsisi todistamaan niistä”.
Josephin sanottua näin Lucy Harrisille Lucy näki seuraavana yönä unen, josta hän kertoi aamulla Smitheille: ”Hänelle ilmestyi persoona, joka sanoi hänelle, että koska hän oli kyseenalaistanut Herran palvelijan, – – hän oli tehnyt sellaista, mikä ei ollut oikein Jumalan silmissä. Tämän jälkeen persoona sanoi hänelle: ’Katso, tässä ovat levyt. Katso niitä ja usko.’” Sitten Lucy kertoi Josephille, että hän halusi osaltaan tukea käännöstyötä.
Valitettavasti Lucy Harrisin sydämenmuutos ei kestänyt pitkään, ja pian hän vaati jälleen fyysisiä todisteita levyistä. Pian sen jälkeen kun Joseph ja Emma olivat muuttaneet Harmonyyn Pennsylvanian osavaltioon, Martin seurasi heitä kertomatta lähdöstään vaimolleen. Kun Lucy sai sen selville, hän oli vihainen siitä, että hänen miehensä vietti niin paljon aikaa poissa hänen luotaan, ja vielä enemmän hän tunsi levottomuutta siitä, että Smithit kenties yrittivät petkuttaa hänen miestään.
Martin palasi pian New Yorkiin, mutta kun hän valmistautui jälleen lähtemään Harmonyyn, Lucy Harris vaati päästä mukaan. Kun he saapuivat Josephin ja Emman kotiin, Lucy ilmoitti, ettei hän aikonut poistua ennen kuin näkisi levyt. Hän penkoi koko talon mutta ei löytänyt niitä. Siitä lähtien hän väitti, että ”suuri huijari” oli petkuttanut hänen miestään. Kahden viikon kuluttua Martin vei vaimonsa kotiin. Vaikka Lucy yritti saada Martinin luopumaan antamastaan avusta, Martin palasi Harmonyyn auttamaan Josephia. Martinin ollessa poissa Lucy kulki ”talosta taloon kertoen kokemistaan vääryyksistä ja julistaen, että Joseph Smith petti ihmisiä”. (Ks. History of Joseph Smith by His Mother, toim. Preston Nibley, 1958, s. 114–122.)
Oppi ja liitot 3. Kadonneen käsikirjoituksen aiheuttama ahdistus
Pian sen jälkeen kun Martin Harris oli lähtenyt mukanaan 116 käsikirjoitussivua, Emma Smith synnytti pojan, Alvinin, joka kuoli samana päivänä, jona syntyi. Emma oli vähällä kuolla itsekin, ja kahden viikon ajan Joseph pysytteli hänen vuoteensa vierellä. Tähän mennessä Martin oli ollut poissa kolme viikkoa, eivätkä he olleet kuulleet hänestä mitään. Joseph oli huolissaan käsikirjoituksesta mutta ei maininnut siitä mitään Emmalle, koska pelkäsi tämän heikon terveyden vuoksi.
”Muutaman päivän kuluttua [Emma] kuitenkin mainitsi aiheen itse ja halusi, että hänen miehensä lähtisi hakemaan hänen äitiään hänen luokseen, sillä Josephin pitäisi palata Palmyraan [New Yorkin osavaltioon] ottamaan selville syy herra Harrisin poissaoloon ja vaikenemiseen. Alkuun Joseph vastusteli, mutta nähdessään vaimonsa niin iloisena ja halukkaana päästämään hänet kotoa hän viimein suostui.
Hän lähti ensimmäisillä postivaunuilla, jotka kulkisivat Palmyran ohi, ja jäätyään itsekseen hän alkoi pohtia tapaa, jolla Martin oli toiminut, ja vaaraa, johon hän (Joseph) oli joutunut päästäessään käsikirjoituksen käsistään – – ja että sinnikkäillä Herralle esittämillään pyynnöillä hän oli kenties langennut rikkomukseen ja menettänyt näin käsikirjoituksen.”
Noustuaan postivaunuista ja käveltyään yöllä viimeiset reilut 30 kilometriä Joseph saapui viimein vanhempiensa kotiin Manchesteriin. Kun Joseph oli syönyt hieman ruokaa, – – hän pyysi meitä lähettämään jonkun hakemaan heti herra Harrisia. Sen me teimme viipymättä. – – Aloimme valmistaa aamiaista perheelle, ja otaksuimme, että herra Harriskin olisi paikalla heti kun se olisi valmiina, syömässä kanssamme, sillä yleensä hän tuli hyvin kiireesti, kun häntä lähetettiin hakemaan. Kahdeksalta katoimme ruoan pöytään, koska odotimme häntä millä hetkellä hyvänsä. Odotimme yhdeksään, mutta hän ei tullut – kymmeneen, mutta hän ei tullut – yhteentoista, eikä hän ollut vieläkään ilmaantunut. Mutta puoli kahdeltatoista näimme hänen kävelevän hidasta ja harkittua tahtia kohti taloa katse kiinnittyneenä mietteliäästi maahan. Tultuaan portille hän pysähtyi ja sen sijaan että olisi tullut portista hän nousi aidalle ja istui siellä jonkin aikaa hattu silmille vedettynä. Viimein hän tuli sisään. Pian sen jälkeen istuuduimme pöytään, herra Harris muiden mukana. Hän tarttui veitseen ja haarukkaan aivan kuin aikoisi käyttää niitä mutta pudotti ne heti. Nähdessään sen Hyrum sanoi: ’Martin, miksi et syö? Oletko sairas?’ Tämän kuultuaan herra Harris painoi kätensä ohimoilleen ja parahti syvän ahdistuksen vallassa olevalla äänellä: ’Voi, olen kadottanut sieluni! Olen kadottanut sieluni!’
Joseph, joka ei ollut tähän mennessä ilmaissut pelkojaan, ponkaisi pöydän äärestä huudahtaen: ’Martin, oletko sinä kadottanut sen käsikirjoituksen? Oletko rikkonut lupauksesi ja saattanut tuomion sekä minun päälleni että itsesi päälle?’
’Kyllä, se on poissa’, Martin vastasi, ’enkä tiedä, missä.’ – –
Joseph sanoi – –: ’Kaikki on hukassa, kaikki on hukassa! Mitä oikein teen? Olen tehnyt syntiä – juuri minä uhmasin Jumalan vihaa. Minun olisi pitänyt tyytyä ensimmäiseen vastaukseen, jonka sain Herralta, sillä Hän sanoi minulle, ettei ollut turvallista antaa kirjoituksen joutua pois käsistäni.’ Hän itki ja vaikeroi ja käveli edestakaisin lattialla.
Viimein hän käski Martinin palata takaisin kotiin ja etsiä uudelleen.
’Ei’, Martin sanoi, ’se on kaikki turhaa, sillä olen jopa repinyt auki vuoteet ja tyynyt [etsien käsikirjoitusta], ja tiedän, ettei se ole siellä.’
’Täytyykö sitten minun’, Joseph kysyi, ’palata tällaisin tiedoin? Minä en rohkene tehdä niin. Ja kuinka voin mennä Herran eteen? Millaista nuhdetta en ansaitsisi Korkeimman enkeliltä?’ – –
Seuraavana aamuna Joseph lähti kotia kohti. Erosimme raskain sydämin, sillä nyt näytti siltä, että kaikki se, mitä olimme niin innokkaasti odottaneet ja mikä oli ollut niin suuren salaisen tyytyväisyyden aihe, oli hetkessä kadonnut – ja kadonnut iäksi.” (Lucy Mack Smith, History of Joseph Smith by His Mother, toim. Preston Nibley, 1958, s. 125–129.)