Elokuun 1. päivänä 1831, vain vajaat kaksi viikkoa sen jälkeen kun Herra oli määrännyt Independencen Missourissa Siionin keskuspaikaksi, Joseph Smith sai lukuun OL 58 sisältyvän ilmoituksen. Tämä ilmoitus annettiin vastauksena niille, jotka olivat innokkaita tietämään heitä koskevan Herran tahdon tällä uudella seudulla. Tässä ilmoituksessa Herra neuvoi pyhiä olemaan uskollisia ahdingoissaan ja selitti, miksi Hän oli lähettänyt pyhät Siioniin. Herra myös kannusti pyhiä käyttämään tahdonvapauttaan vanhurskauden aikaansaamiseksi.
Herra neuvoo pyhiä olemaan uskollisia ahdingoissaan
Kirjoita taululle ennen oppituntia sanat Nykyisyys ja Tulevaisuus.
Aloita oppitunti pyytämällä oppilaita miettimään suurinta haastetta, mikä heillä on parhaillaan elämässään.
Kuinka se, että mietitte tulevaisuuttanne tässä elämässä ja seuraavassa, saattaisi auttaa teitä käsittelemään haasteita, joita teillä on nyt?
Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen seuraavat kappaleet. Pyydä luokan jäseniä kuuntelemaan haasteita, joita Missourin pyhät kokivat vuonna 1831 ja jotka ovat saattaneet saada muutamat heistä lannistumaan.
Tammikuussa 1831 lähetyssaarnaajat löysivät ryhmän delawareintiaaneja, jotka asuivat Intiaanialueella Missourin länsirajan toisella puolen. Delawareintiaanit olivat kiinnostuneita kuulemaan Mormonin kirjaan sisältyvästä evankeliumista. Koska kirkon lähetyssaarnaajat eivät kuitenkaan olleet hankkineet vaadittuja lupia mennä Intiaanialueelle saarnaamaan evankeliumia ja koska paikalliset intiaaniasiamiehet ja papit vastustivat heitä, kirkon lähetyssaarnaajat pakotettiin lähtemään alueelta. Sitten lähetyssaarnaajat yrittivät opettaa valkoihoisia uudisasukkaita Independencessä Missourissa ja ympäröivillä seuduilla, mutta heinäkuuhun 1831 mennessä kirkkoon oli liittynyt vähemmän kuin kymmenen käännynnäistä. Kun kirkon vanhimpia alkoi saapua Ohiosta Missouriin heinäkuussa 1831, jotkut pettyivät siihen, mitä löysivät. Jotkut heistä odottivat näkevänsä nopeasti kasvavan uskovien yhteisön ja uudisasutuksen, joka oli valmis ottamaan vastaan alueelle muuttavat kirkon jäsenet. Muutama ilmaisi huolensa, koska maa Independencessä oli raivaamatonta. Lisäksi joitakin veljiä kannustettiin pysymään Missourissa ja hankkimaan maata Siionin valmistamiseksi pyhille, joita tulisi myöhemmin.
Mistähän syystä tämä tilanne on saattanut olla joidenkin kirkon jäsenten mielestä lannistava?
Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 58:1–2. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja panemaan merkille, mitä sellaista Herra sanoi vanhimmille, mikä on saattanut auttaa heitä käsittelemään kohtaamiaan haasteita.
Mitä Herra sanoi vanhimmille?
Kuinka tiivistäisitte jakeessa 2 olevat totuudet? (Oppilaiden tulee huomata seuraavat periaatteet: Meitä siunataan, jos me pidämme Herran käskyt. Iankaikkinen palkkamme on suurempi, jos pysymme uskollisina ahdingossa. Voit ehdottaa, että oppilaat merkitsevät jakeessa 2 ilmaukset, jotka opettavat näitä periaatteita.)
Pyydä oppilaita katsomaan taululla olevia sanoja Nykyisyys ja Tulevaisuus. Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 58:3–5. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana etsien Herran sanoja vanhimmille heidän kansansa nykyisyydestä ja tulevaisuudesta. Pyydä oppilaita kertomaan, mitä he ovat löytäneet.
Mitä meiltä jakeen 3 mukaan jää usein huomaamatta tai ymmärtämättä, kun meillä on ahdinkoa?
Tuo esiin, että nämä jakeet näyttävät tarkoittavan, että Herra halusi vanhimpien katsovan senhetkisiä koettelemuksia edemmäs ja keskittyvän niiden sijaan loistavaan tulevaisuuteen, jonka he kokisivat, jos he olisivat uskollisia. Herran sanoma pyhille Missourissa voi auttaa meitä kestämään haasteita saamalla meidät keskittymään siunauksiin, joita luvataan niille, jotka kestävät ahdinkoa uskollisesti.
Kuinka luottamus siihen, että Herra siunaa teitä, auttaa teitä kestämään ahdinkoa uskollisesti?
Milloin teistä on tuntunut, että teitä on siunattu uskollisuudestanne ahdingon aikana?
Kehota oppilaita miettimään jälleen suurinta haastetta, mikä heillä parhaillaan on. Rohkaise heitä pysymään uskollisina evankeliumille huolimatta haasteistaan, jotta he voivat saada sen palkan, joka Herralla on heille varattuna sekä nyt että iankaikkisuuksissa.
Vapahtaja selittää, miksi Hän lähetti pyhiä Siioniin
Esitä oppilaille seuraavat kysymykset:
Onko teitä joskus pyydetty tekemään jotakin, mutta ette ymmärtäneet, miksi teitä pyydettiin tekemään se? Miltä se teistä tuntui?
Toisaalta onko joku joskus pyytänyt teitä tekemään jotakin ja myös auttanut teitä ymmärtämään syyt sen tekemiseen? Miten se, että tiesitte syyt, vaikutti asiaan?
Selitä, että Herra ilmoitti joitakin syistään lähettää ihmisiä laskemaan Siionin perustusta. Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 58:6–8. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana etsien Herran mainitsemia syitä sille, että Hän lähetti ihmisiä laskemaan Siionin perustusta. Kehota oppilaita kertomaan, mitä he saavat selville.
Tee yhteenveto kohdasta OL 58:9–13 selittämällä, että yksi syy siihen, että Herra lähetti ihmisiä laskemaan Siionin perustusta, oli maan valmistaminen Jeesuksen Kristuksen toista tulemista varten. Näissä jakeissa Herra viittaa Uuden testamentin vertaukseen, joka opettaa, että ihmiset kaikissa kansakunnissa kutsutaan nauttimaan evankeliumin siunauksista.
Kuinka tieto siitä, että vanhimmat valmistivat maata Jeesuksen Kristuksen toista tulemista varten, olisi saattanut auttaa heitä olemaan uskollisia ahdingoissaan?
Herra kuvailee piispan tehtäviä ja käskee pyhiä pitämään maan lait
Kuva
Edward Partridge
Muistuta oppilaita siitä, että Herra oli kutsunut piispa Edward Partridgen johtamaan työtä Siionin kaupungin rakentamiseksi. Herra käski piispa Partridgea ja Sidney Gilbertiä pysymään Missourissa ja hoitamaan kirkon omaisuutta sekä hankkimaan maata Independencestä ja sen ympäristöstä (ks. OL 57:7–8). Selitä, että kun pyhät valmistautuivat hankkimaan maata, piispa Partridge väitteli Joseph Smithin kanssa sen maan laadusta, joka oli valittu. Hänestä tuntui, että maata pitäisi sen sijaan hankkia eri paikasta. Tämä erimielisyys johti Herran nuhteeseen.
Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 58:14–15. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja panemaan merkille, mitä Herra sanoi piispa Partridgelle. Pyydä oppilaita kertomaan, mitä he löytävät.
Kiinnitä oppilaiden huomio jälleen kohtaan OL 58:3. Kuinka tässä jakeessa ilmoitetut totuudet olisivat saattaneet auttaa piispa Partridgea tekemään parannuksen hänen väiteltyään profeetan kanssa siitä, mistä maata tulisi hankkia?
Selitä luokan jäsenille, että piispa Partridge hyväksyi Herran nuhteen nöyränä ja sai anteeksi syntinsä.
Kuinka kohdassa OL 58:3 ilmoitetut totuudet voivat auttaa meitä ottamaan Herran käskyt vastaan uskossa eikä epäuskossa ja sydämen sokeudessa?
Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 58:16–20. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja katsomaan, mitä Herra sanoi piispa Partridgelle tämän roolista piispana ja hänen tehtävästään auttaa Siionin rakentamisessa.
Mikä näiden jakeiden mukaan on piispan tehtävä?
Millä tavoin piispojen on määrä tuomita Herran kansaa tänä aikana?
Tee yhteenveto kohdasta OL 58:21–23 selittämällä, että Herra odottaa meidän pitävän maan lait, kunnes Hän tulee ja hallitsee tuhatvuotisessa valtakunnassa.
Herra neuvoo pyhiä käyttämään tahdonvapauttaan hyvän tekemiseen
Esittele luokalle seuraava tilanne:
Kuvitelkaa, että kävellessänne kadulla näette iäkkään henkilön kaatuvan. Mitä seuraavista teidän pitäisi tehdä?
Odottaa, että Henki kehottaa teitä auttamaan.
Odottaa, että joku muu kertoo teille, mitä tehdä.
Odottaa ja katsoa, josko joku toinen aikoo auttaa.
Auttaa heti henkilöä, joka kaatui.
Kun oppilaat ovat vastanneet, esitä seuraava kysymys:
Miksi on tärkeää auttaa tätä ihmistä odottamatta ohjeita joltakulta muulta?
Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 58:26-28. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja panemaan merkille periaatteita, joita Herra opetti pyhille, kun nämä kohtasivat haasteen rakentaa Siionin kaupungin .
Mitä totuuksia löydätte jakeista 26–28? (Oppilaat saattavat mainita seuraavanlaisia totuuksia: Meillä on voima päättää toimia omasta puolestamme. Jos odotamme, että Herra sanoo meille kaiken, mitä meidän tulee tehdä, me menetämme palkkamme. Jos käytämme tahdonvapauttamme siihen, että teemme asioita, jotka saavat aikaan vanhurskautta, meidät palkitaan. Käytä oppilaiden sanoja, kun kirjoitat nämä totuudet taululle.)
Mistä palkasta näissä jakeissa puhutaan? Kuinka se, että teemme monia hyviä asioita omasta vapaasta tahdostamme, voi vaikuttaa siihen, saammeko me iankaikkisen elämän?
Millä tavoilla voitte olla innokkaasti mukana tekemässä hyvää kotona? Koulussa? Seurakunnassanne?
Kehota oppilaita kertomaan jokin kokemuksensa, kun heitä on siunattu heidän käytettyään tahdonvapauttaan hyvän tekemiseen.
Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 58:29–33. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja panemaan merkille, mitä tapahtuu niille, jotka eivät käytä tahdonvapauttaan hyvän tekemiseen tai jotka epäilevät Herran käskyjä.
Mitä tapahtuu niille, jotka eivät käytä tahdonvapauttaan hyvän tekemiseen tai jotka epäilevät Herran käskyjä?
Kuinka jotkut ihmiset reagoivat, kun he eivät saa siunauksia siksi, että he eivät ole ahkeria tai kuuliaisia? Mistä Herra varoittaa tällaisia ihmisiä jakeessa 33?
Todista siitä, että on tärkeää käyttää tahdonvapauttamme hyvän tekemiseen. Kehota oppilaita käyttämään tahdonvapauttaan siihen, että he tekevät jotakin hyvää ennen seuraavaa oppituntia. Kerro oppilaille, että seuraavalla oppitunnilla heillä on tilaisuus kertoa, mitä he tekivät.
Presidentti Brigham Young on opettanut seuraavaa iankaikkisen näkökulman ylläpitämisestä ja kirkkaudesta, jonka uskolliset saavat:
Kuva
Presidentti Brigham Young
”Me puhumme koettelemuksistamme ja vaikeuksistamme täällä tässä elämässä. Mutta ajatelkaa, että voisitte nähdä itsenne tuhansia ja miljoonia vuosia sen jälkeen kun olette osoittaneet olevanne uskollisia uskonnollenne tämän ajan muutamana lyhyenä vuotena ja olette saaneet ikuisen pelastuksen ja kirkkauden kruunun Jumalan luona. Katsokaa sitten taaksepäin elämäänne täällä ja nähkää tappiot, koettelemukset ja pettymykset – – [ja] teidän olisi pakko huudahtaa: ’Mutta mitä niistä? Se kaikki kesti vain hetken, ja nyt me olemme täällä. Me olimme uskollisia kuolevaisuutemme muutaman hetken, ja nyt me saamme nauttia iankaikkisesta elämästä ja kirkkaudesta.’ (”Remarks”, Deseret News, 9. marraskuuta 1859, s. 1.)” (Ks. myös Kirkon presidenttien opetuksia: Brigham Young,1997, s. 178.)
Oppi ja liitot 58:3. ”Te ette voi nähdä luonnollisilla silmillänne – – Jumalanne suunnitelmaa”
Vanhin Neal A. Maxwell käytti C. S. Lewisin sanoja tämän selittäessä, ettemme me aina ymmärrä, mitä Jumalalla on varattuna meille:
Kuva
Vanhin Neal A. Maxwell
”Kirjassaan Tätä on kristinusko C. S. Lewis kuvailee suhdettamme Jumalaan erityisellä tavalla, joka voi auttaa meitä arvostamaan sitä, kuinka alistuminen Hänen tahtoonsa on ainoa keino kasvaa hengellisesti:
’Kuvittele olevasi elävä talo. Jumala ryhtyy siinä korjaustöihin. Aluksi ehkä ymmärrät Hänen puuhiaan. Hän korjaa viemäriputket, paikkaa katon jne. Se on ollut sinunkin mielestäsi tarpeen, etkä ole siitä yllättynyt. Mutta sitten Hän alkaa naputella paikoissa, joissa se koskee kauheasti, etkä käsitä alkuunkaan. Mitä ihmettä Hän oikein aikoo? Hän rakentaa sinusta aivan toisenlaista taloa kuin itse olit ajatellut. Hän lisää jonnekin siiven, korottaa taloa jostakin kohtaa yhdellä kerroksella, rakentelee torneja ja sommittelee sisäpihoja. Sinä luulit, että hän tekisi sinusta kunnollisen pikku mökin, mutta hän rakentaakin palatsia.” (C. S. Lewis, Tätä on kristinusko, 1985, s. 191–192.) (”The Value of Home Life”, Ensign, helmikuu 1972, s. 5.)
”Kaksi juhla-aterian vertauskuvaa Vanhasta testamentista soveltuvat Herran juhla-ateriaan: yhdinrasvalla maustetut herkut ja kypsät, kirkkaaksi seestetyt viinit. Molemmat ovat erehtymättömiä rikkauden tunnusmerkkejä, mikä osoittaa, että tässä mainittu juhla-ateria on sangen tärkeä (ks. myös OL 57:5–14; 65:3; Matt. 22:1–14; Ilm. 19:7–9).” (Ks. Opin ja Liittojen Kirja, oppilaan kirja, uskonto 324–325, 1986, s. 117.)
Piispa Partridge väitteli Joseph Smithin kanssa sen maan laadusta, joka oli valittu Missourissa. Hänen mielestään maata pitäisi ostaa muualta. Herra nuhteli piispa Partridgea tämän käytöksestä.
Piispa Partridge otti nöyrästi vastaan Herran nuhteen, joka on luvussa OL 58. Vain muutama päivä tämän ilmoituksen antamisen jälkeen hän kirjoitti vaimolleen: ”Sinä tiedät, että minulla on tärkeä asema, ja koska minua toisinaan nuhdellaan, minusta tuntuu joskus, että varmastikin epäonnistun. Ei niin että luopuisin tästä aatteesta, mutta pelkään, että asemani vaatii enemmän kuin mihin pystyn taivaallisen Isäni hyväksymällä tavalla.” (Kirje Lydia Partridgelle, 5.–7. elokuuta 1831, kirkon historian kirjasto.) Sitä kokousta koskevassa pöytäkirjassa, jossa käsiteltiin riitaa profeetta Josephin ja piispa Partridgen välillä, todetaan, että Partridge sanoi, että ”hän on ja on aina ollut pahoillaan” tästä erimielisyydestä (ks. Minute Book 2, 10. maaliskuuta 1832, s. 23, kirkon historian kirjasto; ks. myös josephsmithpapers.org). Syyskuun 11. päivänä 1831 annetussa ilmoituksessa käy ilmi, että Partridge oli saanut anteeksi käytöksensä (ks. Documents, Volume 2: July 1831–January 1833, Documents-sarjan osa 2 kokoelmassa The Joseph Smith Papers, 2013, s. 62).
Myönteinen esimerkki neuvon ”tehdä innokkaasti työtä hyvän asian puolesta” (OL 58:27) noudattamisesta on kokemuksessa, jonka vanhin Vaughn J. Featherstone seitsemänkymmenen koorumista on kertonut:
Kuva
Vanhin Vaughn J. Featherstone
”Kun olin noin 10–11-vuotias, meille tuli käymään monia sukulaisiamme. Heitä oli varmaan 35 tai 40. Äiti oli kutsunut heidät kaikki päivälliselle. Päivällisen jälkeen kaikki menivät toiseen huoneeseen ja istuutuivat juttelemaan. Kaikkialla oli pinoittain likaisia astioita ja pöytähopeita. Ruokaa ei ollut pantu pois, ja kaikkien valmistelujen jäljiltä oli likaisia patoja ja kattiloita.
Muistan ajatelleeni, että myöhemmin kaikki lähtisivät ja äidille jäisi kaiken raivaaminen. Sain ajatuksen. Aloin siivota. Se oli aikaa ennen astianpesukoneita. Äiti oli aina ollut hyvin siisti, ja hän oli opettanut meille, kuinka astiat pestään ja kuivataan oikein. Aloitin tämän valtavan työn. Lopulta noin kolme tuntia myöhemmin olin saanut kuivattua viimeisenkin astian. Olin pannut pois kaikki ruoat, pyyhkinyt kaikki pöytätasot, altaat ja lattian. Keittiö oli tahraton.
En koskaan unohda ilmettä äidin kasvoilla myöhemmin sinä iltana, kun kaikki vieraat olivat lähteneet ja hän tuli keittiöön raivaamaan sitä. Minä olin märkä rinnuksista polviin. Sen ilmeen näkeminen äidin kasvoilla oli kaiken sen työn arvoinen, johon olin ryhtynyt. Siinä oli liikutusta, helpotusta ja ylpeyttä. Tein silloin päätöksen, että yrittäisin saada sen ilmeen hänen kasvoilleen yhä uudelleen ja uudelleen.” (”We Love Those We Serve”, New Era, maaliskuu 1988, s. 19.)