Profeetta Joseph Smith sai ilmoituksen, joka on tallennettu lukuun OL 98, elokuun 6. päivänä 1833, noin kaksi viikkoa sen jälkeen kun pyhien vainoaminen Missourissa oli yltynyt väkivaltaiseksi. Tässä ilmoituksessa annettiin ohjeita pyhille, joita kohdeltiin kaltoin. Siinä Herra opetti pyhille, kuinka heidän tulee suhtautua vihollisiinsa.
Herra ilmoittaa, kuinka pyhien tulee suhtautua vainoon
Piirrä ennen oppituntia taululle kolme saraketta ja otsikoi ne seuraavasti: Kostoa koskeva Herran laki (OL 98:23–32), Sotaa koskeva Herran laki (OL 98:33–38) ja Anteeksiantoa koskeva Herran laki (OL 98:39–48).
Pyydä oppilaita kuvailemaan muutamia tapoja, joilla ihmiset saattaisivat reagoida, kun joku satuttaa tai loukkaa heitä. Selitä, että lukuun OL 98 tallennetussa ilmoituksessa Herra opettaa periaatteita, jotka voivat auttaa meitä tietämään, kuinka meidän tulee suhtautua silloin kun muiden ihmisten sanat tai teot loukkaavat meitä. Kannusta oppilaita panemaan merkille näitä periaatteita koko tämänpäiväisen oppitunnin ajan.
Muistuta oppilaille, että lukuun OL 98 tallennettu ilmoitus annettiin vuonna 1833, pian sen jälkeen kun pyhien vainoaminen Missourissa oli yltynyt väkivaltaiseksi. Kysy oppilailta, mitä he muistavat edellisen oppiaiheen perusteella pyhien kokemasta kaltoinkohtelusta.
Kehota oppilaita jäljentämään taululla oleva taulukko seminaarimuistivihkoonsa tai pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaansa. Pyydä yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 98:23–27. Kehota luokan jäseniä seuraamaan mukana ja ottamaan selville, mitä Herra opetti pyhille kostosta. Pyydä heitä kiinnittämään huomiota niihin Herran neuvoihin, jotka toistuvat näissä jakeissa.
Mitkä toistetut ilmaukset opettavat jotakin kostosta? (Voit ehdottaa, että oppilaat merkitsevät jakeista 23–27 ilmaukset ”ettekä te herjaa” ja ”kestätte sen kärsivällisesti”.)
Mitä Herra lupasi pyhille, jos he kestäisivät vainon kärsivällisesti eivätkä tavoittelisi kostoa?
Minkä periaatteen voimme oppia Herran sanoista jakeissa 23–27? (Auta oppilaita huomaamaan seuraava periaate: Jos kestämme kaltoinkohtelun kärsivällisesti ja kostamatta, Herra palkitsee meidät. Kehota yhtä oppilasta kirjoittamaan tämä totuus otsikon Kostoa koskeva Herran laki alle.)
Selitä, että kun rettelöitsijät kokoontuivat yhteen Jacksonin piirikunnassa Missourissa lauantaina 20. heinäkuuta 1833, he halusivat tehdä enemmän kuin vain hävittää omaisuutta. He aikoivat myös vahingoittaa kirkon jäseniä. Kehota yhtä oppilasta lukemaan seuraava historiallinen selonteko ääneen, ja pyydä luokan jäseniä kuuntelemaan, kuinka piispa Edward Partridge ja Charles Allen, joka oli 27-vuotias käännynnäinen Pennsylvaniasta, suhtautuivat vainoon.
Kuva
B. H. Roberts
”Miehet sieppasivat piispa Edward Partridgen ja Charles Allenin ja raahasivat heidät raivostuneen väkijoukon läpi, joka solvasi ja pahoinpiteli heitä kaupungin keskusaukiolle johtavalla tiellä. Siellä heille esitettiin kaksi vaihtoehtoa: heidän täytyi joko kieltää uskonsa Mormonin kirjaan tai lähteä piirikunnasta. He eivät suostuneet kieltämään Mormonin kirjaa eivätkä lähtemään piirikunnasta. Piispa Partridge, jonka sallittiin puhua, sanoi, että pyhät olivat joutuneet kärsimään vainoa kaikkina maailman aikoina ja että hän oli valmis kärsimään Kristuksen tähden, kuten pyhät olivat tehneet aiempina aikoina; että hän ei ollut tehnyt mitään, minkä pitäisi loukata ketään, ja että jos he pahoinpitelisivät häntä, he loukkaisivat viatonta miestä. Tällöin hänen äänensä hukkui väkijoukon meteliin monien huutaessa: ’Kutsukaa Jumalaanne vapauttamaan teidät – –!’ Nämä kaksi veljeä, Partridge ja Allen, ensin riisuttiin ja sitten tahrittiin tervalla, johon oli sekoitettu kalkkia tai potaskaa tai jotakin muuta ihoa syövyttävää happoa, ja heidän päälleen heitettiin suuri määrä höyheniä. He kestivät tämän julman nöyryytyksen ja pahoinpitelyn niin alistuneesti ja nöyrästi, että väkijoukko hiljeni ja vaikutti hämmästyneeltä siitä, mitä oli nähnyt. Veljien sallittiin lähteä hiljaisuuden vallitessa.” (B. H. Roberts, A Comprehensive History of the Church, osa 1, s. 333; ks. myös Kirkon historia aikojen täyttyessä, uskonto 341–343, 2004, s. 143.)
Mikä tekee teihin vaikutuksen siinä, kuinka Charles Allen ja piispa Partridge suhtautuivat vainoon?
Tee yhteenveto kohdasta OL 98:28–32 selittämällä, että Herra antoi pyhille neuvon, että jos vihollinen oli vahingoittanut heitä kolme kertaa saattamatta itseään alttiiksi Jumalan kostolle, heidän tuli varoittaa vihollista Herran nimessä olemaan vahingoittamatta heitä enää. Jos vihollinen vahingoittaisi heitä edelleen tämän varoituksen jälkeen, pyhillä oli oikeus ”[maksaa] hänelle hänen tekojensa mukaan”. Pyhille sanottiin kuitenkin myös, että jos he säästäisivät vihollisensa silloinkin kun he olivat oikeutettuja kostoon, heidät palkittaisiin heidän vanhurskaudestaan.
Pyydä oppilaita pohtimaan, tietävätkö he, mitä Herra on sanonut sodasta. Voisit esittää seuraavan kysymyksen:
Minkä arvelette olevan sotaa koskeva Herran laki?
Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 98:32–34. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja ottamaan selville, mitä Herra sanoi muinaisille profeetoille sodasta.
Mikä laki jakeen 33 mukaan annettiin muinaisille profeetoille? (Kun oppilaat vastaavat, kirjoita heidän vastauksensa taululle otsikon Sotaa koskeva Herran laki alle. Selitä, että Herra antoi tämän lain nimenomaan ihmisille, jotka elivät eri aikaan ja eri kulttuurissa. Vaikka lain periaate on tosi, nykyään me olemme myös niiden kansakuntien lakien alaisia, joissa asumme.)
Mitä muinaisten profeettojen oli tehtävä, jos joku julisti sodan heitä vastaan? (Lisää vastaus taululle otsikon Sotaa koskeva Herran laki alle.)
Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 98:35–38 ja pyydä luokan jäseniä panemaan merkille, mitä Herra käski muinaisten profeettojen tehdä, jos heidän rauhantarjoustaan ei hyväksytty. Pyydä oppilaita kertomaan, mitä he löytävät.
Mitä me voimme oppia näiden jakeiden perusteella sotaa koskevasta Herran laista? (Oppilaat saattavat ehdottaa eri periaatteita, mutta muista tähdentää seuraavaa: Sota voi olla oikeutettu Herran säätämissä olosuhteissa. Kirjoita tämä periaate taululle otsikon Sotaa koskeva Herran laki alle.)
Selitä, että useimpien meistä ei koskaan tarvitse päättää, lähdemmekö sotaan toista kansakuntaa vastaan. Nämä opetukset voivat kuitenkin auttaa meitä tietämään, mitä tehdä omissa ihmissuhteissamme – esimerkiksi kun meillä on erimielisyyksiä muiden kanssa.
Mitä meidän pitäisi tehdä sen perusteella, mitä olemme oppineet sotaa koskevista Herran neuvoista, kun meillä on erimielisyyksiä muiden kanssa? (Auta oppilaita huomaamaan seuraava totuus: Meidän tulee etsiä erimielisyyksiimme rauhanomaisia ratkaisuja.)
Mitä siunauksia saattaisi koitua siitä, että etsii rauhanomaisia ratkaisuja?
”Hollantilainen Casper ten Boomin perhe piilotteli toisen maailmansodan aikana kodissaan natsien vainoamia ihmisiä. Se oli heidän tapansa elää kristillisen uskonsa mukaan. Neljä perheenjäsentä menetti henkensä tämän turvapaikan antamisen vuoksi. Corrie ten Boom ja hänen sisarensa Betsie viruivat hirvittäviä kuukausia pahamaineisessa Ravensbrückin keskitysleirissä. Betsie kuoli siellä, Corrie säilyi hengissä.
Ravensbrückissa Corrie ja Betsie oppivat, että Jumala auttaa meitä antamaan anteeksi. Sodan jälkeen Corrie päätti ruveta jakamaan tätä sanomaa. Kerran hän oli juuri puhunut Saksassa eräälle ihmisryhmälle, joka kärsi sodan tuhoista. Hänen sanomansa oli: ’Jumala antaa anteeksi.’ Juuri silloin Corrie ten Boomin uskollisuus osoittautui siunaukseksi.
Eräs mies tuli Corrien luokse. Corrie tunnisti hänet yhdeksi leirin julmimmista vartijoista. ’Mainitsitte Ravensbrückin puheessanne’, mies sanoi. ’Olin vartijana siellä – –. Mutta sen jälkeen – – minusta on tullut kristitty.’ Mies selitti, että hän oli etsinyt Jumalalta anteeksiantoa niistä julmista teoista, joita hän oli tehnyt. Hän ojensi kätensä ja kysyi: ’Annatteko minulle anteeksi?’
Sitten Corrie ten Boom sanoi:
’Hän ei ollut voinut seisoa siinä montakaan sekuntia käsi ojennettuna, mutta minusta aika tuntui tunneilta, kun painiskelin elämäni vaikeimman asian kanssa.
– – Jumalan anteeksiantamuksen sanomalla on yksi tärkeä ehto: että me annamme anteeksi niille, jotka ovat vahingoittaneet meitä.
– – ’Auta minua!’ rukoilin ääneti. ’Voin ojentaa käteni. Sen verran voin tehdä. Anna Sinä tunne.’
– – Työnsin jäykästi, mekaanisesti käteni minulle ojennettuun käteen. Silloin tapahtui uskomaton asia: olkapäästäni lähti virta, se kulki pitkin käsivarttani ja hypähti yhteenliitettyihin käsiimme. Sitten tämä parantava lämpö tuntui virtaavan koko olemukseeni ja sai kyyneleet nousemaan silmiini.
”Annan anteeksi teille, veli!” minä itkin. ”Koko sydämestäni.”
Pitkän aikaa me, entinen vartija ja entinen vanki, puristimme toisiamme kädestä. En ollut koskaan tuntenut Jumalan rakkautta niin voimakkaasti kuin silloin.’ [Corrie ten Boom, Jumalan kulkuri, suom. Katriina Kuisma, 1992, s. 49–50.]”. (Keith B. McMullin, ”Velvollisuutemme polku”, Liahona, toukokuu 2010, s. 13.)
Kun oppilas on lopettanut lukemisen, esitä seuraava kysymys:
Mikä tässä kertomuksessa tekee teihin vaikutuksen?
Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 98:39–40 ja pyydä luokan jäseniä etsimään anteeksiantoa koskeva Herran laki.
Mitä meidän pitäisi näiden jakeiden mukaan tehdä, kun joku pyytää meiltä anteeksi?
Kuinka monta kertaa meidän tulee jakeen 40 mukaan antaa anteeksi sellaiselle henkilölle, joka tekee parannuksen ja pyytää meiltä anteeksiantoa? (”Seitsemänkymmentä kertaa seitsemän” tarkoittaa sitä, että meidän tulee antaa anteeksi muille niin monta kertaa kuin he tekevät parannuksen ja pyytävät meiltä anteeksiantoa loukattuaan tai satutettuaan meitä. Vaikka meitä käsketään antamaan anteeksi, se ei tarkoita, että meidän pitäisi antaa muiden edelleenkin vahingoittaa meitä.)
Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 98:41–43. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja etsimään totuuksia, joita Herra opetti pyhille niistä heidän vihollisistaan, jotka eivät tehneet parannusta. Kehota oppilaita kertomaan, mitä he löytävät.
Miksi Missourin pyhien olisi ollut tärkeää ymmärtää nämä totuudet?
Kuinka tiivistäisitte anteeksiantoa koskevan Herran lain? (Auta oppilaita huomaamaan seuraava käsky: Herra on käskenyt meitä antamaan anteeksi vihollisillemme. Kirjoita tämä käsky taululle otsikon Anteeksiantoa koskeva Herran laki alle.)
Mistähän syystä meitä käsketään antamaan anteeksi muille silloinkin kun he eivät pyydä anteeksi?
Tee yhteenveto kohdasta OL 98:44–48 selittämällä, että Herra lupasi, että jos pyhien viholliset tekisivät parannuksen, he säästyisivät Hänen kostoltaan. (Huom.Jakeessa 44 ilmaus ”sinä et saa antaa hänelle anteeksi” tarkoittaa, että rikkojia tulee pitää täysin vastuullisina teoistaan, ei sitä, että pyhillä pitäisi olla jatkuvia vihamielisyyden tunteita.)
Päätä oppiaihe kannustamalla oppilaita noudattamaan anteeksiantoa koskevaa Herran lakia pyrkimällä antamaan anteeksi jokaiselle, joka on loukannut heitä tai niitä, joista he välittävät.
Kommentteja ja taustatietoja
Oppi ja liitot 98. Mary Elizabeth Rollins ja Caroline Rollins pelastavat Käskyjen kirjan sivuja
Vanhin Steven E. Snow seitsemänkymmenen johtokunnasta on kertonut Mary Elizabeth Rollinsista ja Caroline Rollinsista:
Kuva
Vanhin Steven E. Snow
”Muutettuaan syksyllä 1831 äitinsä kanssa Independenceen Missouriin nuoret sisarukset Mary Elizabeth ja Caroline Rollins saivat pian oppia, millaisia vaikeuksia ja vainoja pyhät kokivat siellä. Eräänä iltana vihamielinen väkijoukko hyökkäsi heidän kotiinsa. Erään toisen kerran he näkivät hyökkäyksen juuri rakennettuun kirjapainoon, joka sijaitsi William W. Phelpsin asunnon yläkerrassa.
Kirjapainoon kohdistuneen hyökkäyksen aikana [20. heinäkuuta 1833] väkijoukko pakotti Phelpsin perheen ulos kodistaan ja heitti heidän omaisuutensa kadulle. Sitten rettelöitsijät ryhtyivät tuhoamaan yläkerran kirjapainon laitteistoa ja heittivät sitomattomat vedokset ulos rakennuksesta. Jotkut toivat ulos joitakin isoja paperiarkkeja ja sanoivat: ’Tässä ovat mormonien käskyt.’ [”Mary Elizabeth Rollins Lightner”, The Utah Genealogical and Historical Magazine, heinäkuu 1926, s. 196.] Tähän mennessä profeetta Joseph Smith oli saanut monia pyhiä ilmoituksia, jotkin jo vuonna 1823, kun enkeli Moroni ilmestyi poikaprofeetalle. Joseph oli kirjoittanut käsin muistiin lukuisia ilmoituksia, mutta yhtään niistä ei ollut painettu eikä jaettu kirkon jäsenten hyödyksi. Missourin pyhät odottivat hyvin innoissaan näiden ilmoitusten julkaisemista ’Käskyjen kirjana’. Tämä työ oli käynnissä kirjapainossa, kun väkijoukko hyökkäsi sinne. Mary Elizabeth, joka oli tuolloin 15-vuotias, kuvaili, mitä tapahtui:
’Sisareni Caroline [13-vuotias] ja minä olimme aidan kulmalla pitämässä heitä silmällä; kun he puhuivat käskyistä, päätin saada niistä edes joitakin. Sisareni sanoi, että jos menisin hakemaan niitä, niin hän menisi myös, mutta että he tappaisivat meidät.’ [”Mary Elizabeth Rollins Lightner”, s. 196.]
Kun rettelöitsijät olivat tekemässä tuhojaan rakennuksen toisessa päässä, nämä kaksi tyttöä juoksivat ja keräsivät sylinsä täyteen noita arvokkaita arkkeja. Rettelöitsijät näkivät tytöt ja käskivät heitä lopettamaan. Mary Elizabeth muisteli: ’Juoksimme niin lujaa kuin ikinä pääsimme. Kaksi heistä lähti peräämme. Näimme aidassa raon ja pääsimme siitä suurelle maissipellolle. Panimme paperiarkit maahan ja kävimme itse makaamaan niiden päälle. Maissi oli 5–6 jalan korkuista [yli 1,5 m] ja kasvoi hyvin tiheässä. Rettelöitsijät etsivät meitä kauan ja tulivat aivan lähellekin mutta eivät kuitenkaan löytäneet meitä.’ [”Mary Elizabeth Rollins Lightner”, s. 196.]” (”Treasuring the Doctrine and Covenants”, Ensign, tammikuu 2009, s. 50.)
Vaikka meidän tulee kestää kaltoinkohtelua kärsivällisesti ja kostamatta, se ei tarkoita sitä, että meidän pitäisi antaa muiden pahoinpidellä tai vahingoittaa meitä. Julkaisussa Käsikirja 2: Johtaminen ja palveleminen kirkossa sanotaan, ”ettei hyväksikäyttöä suvaita missään muodossa. Ne, jotka käyttävät hyväkseen tai kohtelevat julmasti puolisoaan, lapsiaan, muita perheenjäseniä tai keitä tahansa muita, rikkovat sekä Jumalan että ihmisten lakeja.” (Käsikirja 2: Johtaminen ja palveleminen kirkossa, 2010, 21.4.2.)