Marraskuun loppupuolella 1832 Siioniin oli muuttanut pyhiä, jotka eivät olleet pyhittäneet omaisuuttaan, kuten Herra oli käskenyt. Koska he eivät olleet pyhittäneet omaisuuttaan, he eivät olleet saaneet perintöosaansa kirkon vahvistetun järjestyksen mukaan. Profeetta Joseph Smith käsitteli tätä aihetta 27. marraskuuta 1832 päivätyssä innoitetussa kirjeessä William W. Phelpsille. Osa tästä kirjeestä on tallennettu lukuun OL 85. Myöhemmin, 6. joulukuuta 1832, Joseph Smith sai lukuun OL 86 tallennetun ilmoituksen tehdessään työtä innoitetun raamatunkäännöksensä parissa. Tässä ilmoituksessa selitettiin lisää vertausta vehnästä ja rikkaviljasta sekä sitä, kuinka pappeudenhaltijat auttavat Herraa vanhurskaiden kokoamisessa viimeisinä aikoina.
Herran kirjurin tulee pitää kirjaa Jumalan kansasta
Kehota oppilaita kuvittelemaan, että heidät on juuri palkittu paikalla urheilujoukkueen aloituskokoonpanossa. (Voisit nimetä jonkin maassanne suositun joukkueurheilulajin ja tuossa lajissa suositun joukkueen.) Kun olette pelanneet tässä joukkueessa muutaman päivän, huomaatte, että yksi joukkueen jäsenistä on itsekäs pelaaja, muutamat joukkueen jäsenet eivät hoida omaa pelipaikkaansa asianmukaisesti eivätkä jotkut muut välitä valmentajasta.
Miksi tämän joukkueen saattaisi olla vaikeaa voittaa? Minkä pitäisi kenties muuttua, jotta tämä joukkue voisi pelata paremmin?
Selitä, että samankaltainen tilanne alkoi ilmetä vuonna 1832, kun Missouriin saapui yhä enemmän pyhiä. Aiemmissa ilmoituksissa oli määrätty, että Siionin kaupunki rakennettaisiin Jacksonin piirikuntaan Missouriin Herran lakien mukaan ja pappeuden johdolla. Näiden lakien mukaan kirkon jäsenten ei pitänyt matkustaa Siioniin, elleivät he saaneet siihen kirjallista lupaa kirkon johtajilta. Saavuttuaan heidän tuli pyhittää kaikki rahansa ja omaisuutensa kirkolle ja saada piispalta perintöosansa. Lisäksi heidän tuli pitää kaikki Jumalan käskyt. (Ks. OL 64:34–35; 72:15–19, 24–26.)
Auta oppilaita ymmärtämään luvun OL 85 tausta selittämällä, että monet Missourin pyhistä elivät sopusoinnussa niiden lakien kanssa, jotka Herra oli asettanut Siionin rakentamiseksi. Kaikki kirkon jäsenet eivät kuitenkaan noudattaneet Herran käskyä pyhittää omaisuutensa ja matkustivat Siioniin hankkimatta kirjallista lupaa johtajiltaan. Tämän vuoksi he eivät saaneet perintöosaansa.
Miksi näissä olosuhteissa olisi saattanut olla vaikeaa perustaa Siionin kaupunki?
Selitä, että vastauksena näihin vaikeuksiin Missourissa Joseph Smith lähetti kirjeen William W. Phelpsille, joka oli yksi kirkon johtajista ja asui siihen aikaan Independencessä (ks. luvun OL 85 johdanto).
Selitä, että profeetan kirjeessä oli ohjeita Herran kirjurille John Whitmerille, joka asui Missourissa. Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 85:1–2. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja panemaan merkille, mitä Herra käski kirkon kirjurin Missourissa tehdä.
Mistä kirjuria käskettiin pitämään kirjaa?
Pyydä yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 85:3–5. Kehota luokan jäseniä seuraamaan mukana ja ottamaan selville, keiden nimiä ei tullut kirjoittaa kirkon aikakirjoihin.
Keiden nimiä ei tullut kirjoittaa kirkon kirjoihin?
Selitä, että aivan kuten Joseph Smithin aikana pidettiin kirkon aikakirjoja, niitä pidetään myös meidän aikanamme. Yksi tarkoitus siihen on säilyttää aikakirja uskollisten nimistä sekä selonteko heidän työstään.
Mitä meidän täytyy tehdä, jotta nimemme merkittäisiin muistiin uskollisina kirkon jäseninä?
Kun oppilaat ovat vastanneet, kirjoita taululle seuraava totuus: Jos elämme Jumalan lakien mukaan, meidän nimemme merkitään kirkon aikakirjoihin uskollisina jäseninä. Selitä, että uskollisten teot, jotka tallennetaan muistiin maan päällä, tallennetaan muistiin myös taivaassa elämän kirjaksi nimitettyyn kirjaan (ks. OL 128:6–7). Kehota oppilaita silmäilemään jakeita OL 85:5, 9, 11 ja etsimään muita nimityksiä, joilla kuvataan maan päällä pidettävää aikakirjaa uskollisista. Pyydä heitä kertomaan, mitä he löytävät.
Auta oppilaita tuntemaan niiden totuuksien tärkeys, jotka olet kirjoittanut taululle, kehottamalla heitä kuvittelemaan, että he aikovat osallistua johonkin arvostettuun tapahtumaan. Kysy heiltä, miltä heistä tuntuisi, jos he saapuisivat tilaisuuteen mutta heitä ei päästettäisi sisään, koska heidän nimeään ei olisi kutsuvieraslistalla.
Kehota oppilaita lukemaan itsekseen OL 85:9–11 ja kuvittelemaan, miltä tuntuisi saada selville, että heidän nimensä puuttuu Herran muistokirjasta.
Mitä mielestänne tarkoittaa se, että ne, joiden nimet eivät ole kirjoitettuina kirjaan, eivät ”saa mitään perintöosaa” pyhien kanssa? (He eivät saa niitä siunauksia, jotka annetaan uskollisille.)
Mikä jakeen 11 mukaan voi aiheuttaa sen, että kirkon jäsenten nimet poistetaan Jumalan lain kirjasta?
Kuinka tiivistäisitte sen, mitä olette oppineet sen tärkeydestä, että nimenne on merkitty muistiin uskollisena kirkon jäsenenä?
Todista, että aikakirjoja pidetään sekä täällä maan päällä että taivaassa. Meidän kaikkien on tehtävä tiliä siitä, millaisia tekomme ja uskollisuutemme ovat olleet Jumalan lakien mukaan elämisessä. Kehota oppilaita pohtimaan, millainen heidän asenteensa ja kuuliaisuutensa on Jumalan lakeja kohtaan.
Herra selittää vertausta vehnästä ja rikkaviljasta
Pyydä yhtä oppilasta ennen oppituntia lukemaan Matt. 13:24–30 ja olemaan valmis tekemään luokalle yhteenveto vehnää ja rikkaviljaa koskevasta vertauksesta. Kirjoita taululle seuraavat sanat: vehnä, rikkavilja, pelto, siemenen kylväjät, vihamies.
Kun valittu oppilas on tehnyt yhteenvedon vertauksesta, esitä luokan jäsenille seuraavat kysymykset:
Mistä vehnä ja rikkavilja ovat vertauskuvia? (Vehnä on vertauskuva vanhurskaista, ja rikkavilja on vertauskuva jumalattomista [ks. Matt. 13:38].)
Miksi vertauksen mies halusi odottaa, ennen kuin rikkavilja kitkettäisiin?
Kuva
wheat and tares
Näytä oheinen kuva vehnästä ja rikkaviljasta tai piirrä se taululle. Selitä, että rikkavilja tarkoittaa tietyntyyppisiä myrkyllisiä rikkaruohoja. Vehnä ja rikkavilja ovat orastaessaan lähes samannäköisiä, mutta kypsinä ne voidaan erottaa toisistaan. Jos elonkorjaaja yrittäisi kitkeä rikkaviljaa ennen kuin vehnä ja rikkavilja ovat kypsiä, hän todennäköisesti tuhoaisi samalla suuren osan viljasta.
Kehota muutamia oppilaita lukemaan vuorotellen ääneen jakeet OL 86:1–6. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja ottamaan selville, mitä pelto, siemenen kylväjät ja vihamies tarkoittavat. Kehota oppilaita kertomaan, mitä he saavat selville.
Sen perusteella, miten Herra on selittänyt nämä vertauskuvat, kuinka tiivistäisitte tämän vertauksen tarkoituksen?
Selitä, että tämän ilmoituksen saadessaan Joseph Smith oli tarkastamassa ja toimittamassa innoitettua raamatunkäännöstään. Luvussa OL 86 oleva ilmoitus laajentaa kohtaan Matt. 13:24–30 tallennettua vertausta. Esimerkiksi luvusta OL 86 saamme tietää, että vertauksen kylväjät edustavat Vapahtajan apostoleja (ks. jae 2) ja että rikkavilja ”tukahduttaa vehnän ja ajaa kirkon autiomaahan” (jae 3). Saamme myös tietää, että ”viimeisinä aikoina” vehnän hento lehti alkaa nousta (ks. jae 4). Rikkaviljan kylväminen voi kuvata luopumusta, ja vehnän versominen voi kuvata palautusta.
Tuo esiin, että tässä vertauksessa isäntä käskee palvelijoitaan kokoamaan ensin rikkaviljan poltettavaksi ja kokoamaan sitten vehnän aittaan (ks. Matt. 13:27–30). Kehota oppilaita lukemaan itsekseen OL 86:7 ja katsomaan, kuinka tämä ilmoitus selventää kokoamisen järjestystä.
Mitä opimme jakeen 7 perusteella kokoamisen järjestyksestä?
Mitä tämä opettaa siitä, mitä vanhurskaille ja jumalattomille tapahtuu viimeisinä aikoina? (Oppilaiden tulee huomata seuraava oppi: Herra kokoaa vanhurskaat viimeisinä aikoina ja sitten toisessa tulemisessaan hävittää jumalattomat.)
Aseta näkyviin kuvat Lähetyssaarnaajat: Vanhimmat ja Lähetyssaarnaajat: Sisaret (Evankeliumiaiheinen kuvakirja, 2009, nrot 109 ja 110; ks. myös lds.org).
Kuva
missionaries, elders
Kuva
missionaries, sisters
Kuinka nämä kuvat liittyvät vertaukseen vehnästä ja rikkaviljasta? (Auta oppilaita näkemään, että me voimme auttaa vanhurskaiden kokoamisessa kertomalla evankeliumista muille.)
Selitä, että sen muistaminen, kuinka monin tavoin meitä siunataan Herran kirkon jäseninä, voi lisätä haluamme jakaa nuo siunaukset muiden kanssa. Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 86:8–10. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja panemaan merkille tapoja, joilla meitä on siunattu, koska olemme Herran kirkon jäseniä.
Millä tavoin jakeiden 8–10 mukaan meitä Herran kirkon jäseniä on siunattu?
Tuo esiin jakeesta 9 ilmaus ”te olette laillisia perillisiä”. Selitä sen merkitsevän sitä, että Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenet kuuluvat liittoon, jonka Jumala teki Abrahamin kanssa ja jossa Abrahamille luvattiin, että hänen jälkeläisensä nauttisivat pappeuden siunauksista ja jakaisivat nuo siunaukset muiden kanssa (ks. Abr. 2:9–11).
Kuinka teitä on siunattu pappeuden kautta?
Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 86:11 ja pyydä luokan jäseniä panemaan merkille, miten meidän on määrä auttaa muita. Pyydä oppilaita kertomaan, mitä he löytävät. Kirjoita taululle seuraava periaate: Me voimme tuoda pelastuksen muille auttamalla heitä saamaan pappeuden siunaukset.
Kehota oppilaita kertomaan kokemuksistaan, kun he ovat voineet näyttää vanhurskasta esimerkkiä jollekulle tai kun he ovat auttaneet jotakuta saamaan pappeuden siunaukset.
Viittausta siihen mahtavaan ja voimakkaaseen (ks. OL 85:7), joka saattaa järjestykseen Jumalan huoneen, ja viittausta häneen, joka ”ojentaa kätensä tukeakseen Jumalan arkkua” (OL 85:8), ovat monet luopiot käyttäneet perustellakseen luopumistaan kirkosta. He väittävät, että kirkon eri presidentit ovat menettäneet Jumalan suosion ja heidät on hylätty, kun taas nämä luopiot itse ovat se Jumalan kutsuma mahtava ja voimakas, joka saattaa asiat järjestykseen. Sellaiset väitteet ovat ristiriidassa pyhien kirjoitusten merkityksen kanssa. Virallisessa lausunnossaan vuodelta 1905 ensimmäinen presidenttikunta (Joseph F. Smith, John R. Winder ja Anthon H. Lund) käsitteli olosuhteita, jotka saivat aikaan kohdassa OL 85:7–8 olevan ilmoituksen, sekä niitä, joihin nuo kaksi ilmausta viittaavat:
”Ennen kaikkea tulee huomata, että koko tämän kirjeen [profeetan kirje William W. Phelpsille] ja myös sen osan siitä, joka hyväksyttiin myöhemmin ilmoitukseksi, aihe liittyy kirkon asioihin Missourissa, pyhien kokoamiseen tuohon maahan ja heidän perintöosiensa saamiseen pyhityksen ja taloudenhoidon lakien mukaan, ja profeetta koskettelee erityisesti sitä, mitä tapahtuu niille, jotka eivät saa perintöosaansa piispalta määräyksen eivätkä luovutuskirjan mukaan. – –
Piispa Partridge oli yksi veljistä, joka – vaikka olikin mitä kelvollisin mies, jota Herra rakasti ja jota profeetta kuvasi hurskauden perikuvaksi ja yhdeksi Herran suurista miehistä – ryhtyi ajoittain noina varhaisina aikoina vastustamaan profeettaa ja pyrki ojentamaan tätä kirkon asioiden johtamisessa, toisin sanoen, ojensi kätensä tukeakseen arkkua. – –
Tämän kapinoinnin, kateuden, ylpeyden, epäuskon ja sydämen paatuneisuuden vallitessa veljien keskuudessa Siionissa eli Jacksonin piirikunnassa Missourissa – ja mihin kaikkeen myös piispa Partridge osallistui – kirjoitettiin ilmoituksen sanat, jotka otettiin 27. marraskuuta 1832 päivätystä kirjeestä William W. Phelpsille. ’Mies, jonka Jumala on kutsunut ja nimittänyt’ jakamaan pyhien perintöosat – Edward Partridge – toimi tällöin vastoin järjestystä lyöden laimin oman velvollisuutensa ja ojentaen kätensä ’tukeakseen Jumalan arkkua’. Siksi häntä varoitettiin odottavasta Jumalan tuomiosta ja esitettiin ennustus, että Jumala lähettäisi ’mahtavan ja voimakkaan’ hänen sijalleen ottamaan hänen piispanvirkansa – miehen, jonka päällä lepää tuon korkean viran henki ja voima ’saattamaan järjestykseen Jumalan huoneen ja järjestämään arvalla – – pyhien perintöosat’, toisin sanoen miehen, joka tekisi työn, johon piispa Partridge oli määrätty mutta jota hän ei ollut tehnyt. – –
Ja koska piispa Edward Partridgea uhkaavaa tuomiota epäilemättä lievennettiin hänen parannuksensa ja uhriensa ja kärsimyksensä vuoksi niin ettei hän kaatunut ’kuoleman vasamasta niin kuin puu, johon salaman häikäisevä vasama iskee’, niin syyn toisen miehen lähettämiseen hänen sijalleen – ’mahtavan ja voimakkaan – – saattamaan järjestykseen Jumalan huoneen ja järjestämään arvalla – – pyhien perintöosat’ – voidaan myös katsoa poistuneen ja tämän profetian täyttymisen käyneen tarpeettomaksi.” (Julkaisussa Messages of the First Presidency of The Church of Jesus Christ of Latter-day Saints, toim. James R. Clark, 6 osaa, 1965–1975, osa 4, s. 112–117; ks. myös Opin ja Liittojen Kirja, oppilaan kirja, uskonto 324–325, 1986, s. 180.)
Ilmaus Jumalan arkun tukemisesta viittaa ”erääseen tapahtumaan kuningas Daavidin hallitessa muinaisessa Israelissa. Filistealaiset olivat ryöstäneet liitonarkun taistelussa mutta palauttaneet sen, kun vitsaukset iskivät heihin (ks. 1. Sam. 4–6). Daavid ja hänen kansansa toivat myöhemmin arkun Jerusalemiin härkien vetämissä vankkureissa, joita Ussa ja Ahjo ajoivat. ’Mutta kun he saapuivat Nakonin puimatantereen kohdalle, härät alkoivat vikuroida, ja Ussa ojensi kätensä ja tarttui Jumalan arkkuun. Silloin Ussaa kohtasi Herran viha. Jumala löi häntä tuon hairahduksen tähden, niin että hän kuoli Jumalan arkun viereen.’ (2. Sam. 6:6–7; ks. jakeet 1–11.) Arkku oli vertauskuva Jumalan läsnäolosta, Hänen kirkkaudestaan ja majesteettisuudestaan. Kun arkku alunperin annettiin Israelille, se sijoitettiin telttamajassa kaikkeinpyhimpään, eikä edes pappi saanut lähestyä sitä. Vain ylimmäinen pappi, Kristuksen vertauskuva, sai lähestyä sitä ja hänkin vain monimutkaisten henkilökohtaisten synneistään puhdistautumis- ja sovitusmenojen jälkeen. – –
Niin hyvää kuin Ussa tarkoittikin, hän koski huolettomasti sellaiseen, mitä sai lähestyä vain tiukoilla ehdoilla. Hänellä ei ollut uskoa Jumalan voimaan. Hän otaksui arkun olevan vaarassa ja unohti, että se oli kaikkivaltiaan Jumalan aineellinen vertauskuva. Me emme voi otaksua pelastavamme Jumalaa ja Hänen valtakuntaansa omilla teoillamme.
’Ussan rikkomus oli se, että hän kosketti arkkua epäpyhin tuntein vaikkakin hyvin aikein, nimittäin estääkseen sitä liukumasta vaunuista maahan. Koskettamalla arkkua, jumalallisen kirkkauden valtaistuinta ja näkymättömän Herran läsnäolon näkyvää merkkiä, hän rikkoi pyhän Jumalan majesteettisuutta vastaan. ”Ussa oli siis kaikkien niiden vertauskuva, jotka inhimillisesti puhuen hyvin aikein mutta pyhittämättömin mielin puuttuvat Jumalan valtakunnan asioihin kuvitellen niiden olevan vaarassa ja toivoen voivansa pelastaa ne” (O. V. Gerlach).’ (Keil and Delitzsch, Commentary, kirja 2: Joshua, Judges, Ruth, 1 and 2 Samuel, ’Second Book of Samuel,’ s. 333.)” (Ks. Opin ja Liittojen Kirja, oppilaan kirja, uskonto 324–325, 1986, s. 181.)
Nykyajan ilmoituksessa Herra on viitannut tähän tapaukseen opettaessaan sitä periaatetta, ettei meidän pidä ottaa asiaksemme antaa ohjeita (”tukea arkkua”) pappeusjohtajillemme eikä muille, jotka Jumala on kutsunut ja nimittänyt (ks. OL 85:8). Silti on niitä, jotka pelkäävät, että arkku on putoamassa ja rohkenevat tukea sitä. Jotkut kirkon jäsenet saattavat nähdä ongelmia ja turhautua tapaan, jolla he kokevat johtajiensa tai muiden käsittelevän noita ongelmia. Heistä saattaa tuntua, että vaikka heillä ei olekaan valtuutta tehdä niin, heidän pitää oikaista seurakuntansa tai jopa kirkon kurssi. Parhaatkaan aikomukset eivät kuitenkaan oikeuta sellaista puuttumista Herran kirkon asioihin.
Presidentti David O. McKay on opettanut:
Kuva
Presidentti David O. McKay
”Meidän on hieman vaarallista mennä oman piirimme ulkopuolelle ja yrittää ilman valtuutta ohjata jonkun veljen työtä. Muistanette Ussan, joka ojensi kätensä tukeakseen arkkua. [Ks. 1. Aikak. 13:7–10.] Härkien kompastellessa hänestä tuntui aiheelliselta ojentaa kätensä tukemaan liiton vertauskuvaa. Pidämme hänen rangaistustaan nykyisin hyvin ankarana. Vaikka niin olisikin, tämä tapahtuma opettaa jotakin elämästä. Katsokaamme ympärillemme, niin näemme, kuinka nopeasti ihmiset, jotka yrittävät tukea arkkua ilman valtuutta, kuolevat hengellisesti. Heidän sielunsa katkeroituu, heidän mielensä vääristyy, heidän arvostelukykynsä heikkenee ja heidän henkensä lannistuu. Sellainen on niiden ihmisten säälittävä tila, jotka lyövät laimin omat velvollisuutensa ja käyttävät aikansa vikojen etsimiseen muista.” (Ks. Opin ja Liittojen Kirja, oppilaan kirja, s. 181–182.)