Kun kirkko on jatkuvasti laajentunut, Herra on innoittanut kirkon johtajia ja jäseniä ottamaan kirkossa käyttöön organisaatioita ja ohjelmia pyhien siunaukseksi. Silloin kun joitakin näistä organisaatioista ja ohjelmista alun perin vakiinnutettiin, niille ei ollut välttämätöntä tarvetta, mutta kun kirkko on kasvanut, niistä on tullut ratkaisevan tärkeitä Herran työssä Hänen lastensa pelastukseksi.
Opetusehdotuksia
Kirkon organisaatiot ja ohjelmat auttavat meitä valmistautumaan iankaikkiseen elämään ja edistymään sitä kohti
Aloita oppitunti pyytämällä oppilaita kuvittelemaan, että joku heidän ystävänsä ei halua käydä hänelle tarkoitetuissa Nuorten Naisten kokouksissa ja toiminnoissa. Hän sanoo, etteivät ne ole riittävän hauskoja ja että hän vain tuhlaa niissä aikaansa.
Kun olet esittänyt tämän esimerkin, pyydä oppilaita miettimään itsekseen, mitä he voisivat sanoa auttaakseen tätä ystävää ymmärtämään Nuorten Naisten kokousten ja toimintojen tarkoituksen.
Minkä sanoisitte olevan Nuorten Miesten ja Nuorten Naisten organisaatioiden tarkoitus?
Kuinka tieto jonkin organisaation tarkoituksesta voi auttaa niitä, jotka kuuluvat tuohon organisaatioon?
Kehota oppilaita lukemaan itsekseen Moos. 1:39 ja panemaan merkille, mikä on taivaallisen Isän tarkoitus kaikessa, mitä Hän tekee. Kehota oppilaita kertomaan, mitä he saavat selville. Sinun pitää ehkä muistuttaa oppilaille, että kuolemattomuus tarkoittaa sitä, että elää ikuisesti ylösnousseessa tilassa. Jeesuksen Kristuksen sovituksen ansiosta kaikki ihmiset nousevat kuolleista riippumatta siitä, kuinka jumalattomia tai vanhurskaita he ovat tässä elämässä. Iankaikkinen elämä tarkoittaa sitä, että elää ikuisesti perheensä kanssa Jumalan luona ja tulee Hänen kaltaisekseen. Kuolemattomuuden tavoin iankaikkinen elämäkin on mahdollinen Jeesuksen Kristuksen sovituksen ansiosta. Se kuitenkin vaatii lisäksi meiltä sitä, että me noudatamme ”evankeliumin lakeja ja toimituksia” (UK 3).
Jos taivaallisen Isän tarkoituksena on Hänen lastensa kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän toteuttaminen, niin mikä on kirkon tarkoitus?
Kun oppilaat ovat vastanneet, kirjoita taululle seuraava totuus: Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko auttaa taivaallista Isää Hänen lastensa iankaikkisen elämän toteuttamisessa. Kysy sen jälkeen:
Millä tavoin kirkko auttaa taivaallisen Isän lasten kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän toteuttamisessa?
Selitä, että kirkolla on joukko organisaatioita – niitä kutsutaan pappeuden apujärjestöiksi – ja muita ohjelmia, jotka auttavat meitä edistymään kohti iankaikkista elämää. Kehota oppilaita mainitsemaan joitakin niistä. (Mahdollisia vastauksia: Apuyhdistys, Nuoret Miehet, Nuoret Naiset, Alkeisyhdistys ja pyhäkoulu sekä sellaiset ohjelmat kuten perheilta ja seminaarit ja uskontoinstituutit.)
Auta oppilaita ymmärtämään, kuinka kirkon organisaatiot ja ohjelmat auttavat meitä oppimaan evankeliumia ja edistymään siinä, jotta voimme saada iankaikkisen elämän, pyytämällä yhtä oppilasta lukemaan ääneen kahdentoista apostolin koorumin presidentin Boyd K. Packerin seuraava lausunto. Selitä, että tämä lausunto koskee seminaari- ja instituuttiohjelmia, mutta sen opettamaa periaatetta voidaan soveltaa myös kirkon muihin apujärjestöihin ja ohjelmiin.
Kuva
Presidentti Boyd K. Packer
”Nämä ohjelmat pantiin alulle, kun ne olivat mukavia mutta eivät ehdottoman välttämättömiä. Ne saivat aikaa menestyä ja kasvaa kirkon suojamuuriksi. Nyt niistä on tullut taivaan lahja nykyajan Israelin pelastukseksi mitä haastavimmalla hetkellä.” (”Teach the Scriptures”, puhe kirkon koululaitoksen uskonnonopettajille, 14. lokakuuta 1977, s. 3; lds.org.)
Kuinka seminaari on auttanut teitä valmistautumaan joihinkin elämän haasteisiin?
Selitä, että Herra on antanut innoitusta moniin ohjelmiin ja organisaatioihin kirkossa valmistaakseen meitä elämän haasteisiin ja auttaakseen meitä edistymään kohti iankaikkista elämää. Auta oppilaita keskustelemaan avusta, jota he saavat joistakin kirkon organisaatioista ja ohjelmista, jakamalla luokan jäsenet kuuteen ryhmään. Anna kullekin ryhmälle moniste seuraavista kysymyksistä (tai kirjoita ne taululle) ja yksi seuraavista historiallisista yhteenvedoista. Pyydä oppilaita tutkimaan ryhmässään saamaansa yhteenvetoa ja valmistautumaan vastaamaan kysymyksiin.
Kuinka tämä organisaatio tai ohjelma sai alkunsa?
Kuinka se teidän mielestänne valmistaa meitä kohtaamaan oman aikamme koetukset ja haasteet?
Miten arvelette sen auttavan meitä edistymään kohti iankaikkista elämää?
Pyhäkoulu
Vuonna 1849 eräästä kirkon jäsenestä nimeltä Richard Ballantyne tuntui, että lapset tarvitsevat paikan, jossa he voivat oppia evankeliumia lepopäivänä. Isossa-Britanniassa pyhillä oli jo pyhäkoululuokkia, ja joulukuussa 1849 veli Ballantyne aloitti ensimmäisen pyhäkoululuokan seurakunnassaan Salt Lake Cityssä Utahissa. Pian sen jälkeen muutkin seurakunnat alkoivat omaksua saman käytännön, mutta kukin käytti omaa opetusaineistoaan. Vuonna 1867 kirkon johtajat muodostivat Deseretin pyhäkouluyhdistyksen, mikä edisti yhtenäisyyttä opetusohjelmassa. Vuoteen 1870 mennessä oli muodostettu yli 200 pyhäkoululuokkaa. Nykyään seurakunnissa on monia pyhäkoululuokkia.
Nuoret Naiset
Presidentti Brigham Young kokoontui yhdessä tyttäriensä kanssa kotonaan 28. marraskuuta 1869 ja pyysi heitä olemaan johtajia siinä, että he auttavat ikätovereitaan saamaan todistuksen evankeliumista, ovat säädyllisiä vaatetuksessaan ja teoissaan sekä välttävät maailman suuntauksia ja käytöstapoja. Näitä tavoitteita edistämään perustettiin vuonna 1870 virallinen nuorten naisten organisaatio. Tämä organisaatio tultiin ennen pitkää tuntemaan Nuorten Naisten Valistuskerhona (NNVK), jonka nimi muutettiin myöhemmin Nuoriksi Naisiksi. 1970-luvun alkupuolella johtajat esittelivät Edistyminen-ohjelman. Vuonna 1985 he esittelivät Nuorten Naisten arvot ja johtoaiheen.
Nuoret Miehet
Nuorten Miesten Valistuskerho (NMVK) perustettiin 10. kesäkuuta 1875 presidentti Brigham Youngin johdolla. Tämän organisaation tarkoituksena oli auttaa nuoria miehiä kehittymään hengellisesti ja älyllisesti sekä tarjota heille virkistystoimintaa. Vuonna 1913 kirkko ryhtyi Yhdysvalloissa yhteistyöhön Amerikan partiopoikajärjestön kanssa. Muissa maissa yhteistyötä partio-ohjelmien kanssa on tehty siellä missä se on ollut mahdollista. Organisaation nimi on myös muuttunut, ensin Aaronin pappeus – NVK:ksi, sitten Aaronin pappeudeksi ja sitten Nuoriksi Miehiksi. Vuonna 2001 kirkon johtajat esittelivät Velvollisuus Jumalaa kohtaan -ohjelman.
Alkeisyhdistys
Vuonna 1877 Aurelia Spencer Rogers ”tunsi vahvasti, että jotakin pitäisi tehdä naapuruston poikien käytökselle, sillä he juoksivat vapaasti ympäri kaupunkia päivisin ja öisin. Hänestä tuntui, ettei monillekaan näistä lapsista opetettu perusperiaatteita ja -arvoja [jotka valmistaisivat heitä] sekä tiedossa että käyttäytymisessä viemään evankeliumia eteenpäin tai edes olemaan hyviä vanhempia ja kansalaisia.” (”History of Primary”, lds.org/callings/primary/getting-started/history-of-primary.) Hän puhui asiasta Eliza R. Snow’n kanssa, joka palveli tuolloin Apuyhdistyksen ylijohtajana, ja he saivat presidentti John Taylorilta luvan perustaa Alkeisyhdistyksen Farmingtoniin Utahiin piispa John Hessin alaisuudessa. Ensimmäisessä Alkeisyhdistyksen kokouksessa, joka pidettiin 25. elokuuta 1878, oli mukana 224 poikaa ja tyttöä. Vuonna 1880 kutsuttiin Alkeisyhdistyksen ylijohtaja, ja Alkeisyhdistyksen luokkia alettiin perustaa monissa seurakunnissa.
Seminaarit ja uskontoinstituutit
Vuonna 1888 kirkko perusti johtavan kouluneuvottelukunnan ja kirkon opistoja ja alkoi järjestää uskontoluokkia tarjotakseen hengellisen perustuksen maallisille opinnoille niitä varten, jotka eivät opiskelleet kirkon opistoissa. Vuonna 1912 Joseph F. Merrill, professori ja kirkon jäsen, ehdotti suunnitelmaa, jonka ansiosta kunnallisia kouluja käyvät oppilaat voisivat osallistua uskonnonopetukseen koulupäivänsä aikana. Sitä kutsuttiin seminaariksi, ja ensimmäiset kurssit pidettiin lähellä Graniten lukiota Salt Lake Cityssä Utahissa, ja niihin osallistui 70 oppilasta. Seminaariohjelman laajetessa samankaltainen ohjelma laadittiin korkeakouluikäisille nuorille. Se sai nimekseen Myöhempien aikojen pyhien uskontoinstituutti, ja instituuttikurssit alkoivat vuonna 1926 Moscow’ssa Idahossa. Aamuseminaariohjelma aloitettiin 1950-luvun alkupuolella Kaliforniassa, kotiopiskeluseminaari aloitettiin 1960-luvulla, ja sen jälkeen seminaarit ja uskontoinstituutit ovat jatkuvasti laajentuneet kautta maailman.
Perheilta
Presidentti Joseph F. Smith on opettanut, että kirkon ohjelmien tulee olla ”lisänä kodissa annettavalle opetukselle ja valmennukselle – –. Ei yksikään lapsi sadasta joutuisi harhaan, jos kodin ilmapiiri, sen antama esimerkki ja opetus olisivat sopusoinnussa Kristuksen evankeliumin totuuden kanssa.” (Evankeliumin oppi, 1980, s. 289.) Vuonna 1909 Graniten vaarnassa Salt Lake Cityssä Utahissa aloitettiin viikoittainen koti-iltaohjelma, jonka presidentti Smith sanoi olevan innoitettu. Vuonna 1915 ensimmäinen presidenttikunta suositteli, että kautta koko kirkon otettaisiin käyttöön kuukausittaiset koti-illat. Ensimmäinen presidenttikunta lupasi: ”Jos pyhät noudattavat tätä neuvoa [pitää koti-illat], me lupaamme, että siitä koituu suuria siunauksia. Rakkaus kodissa ja kuuliaisuus vanhempia kohtaan lisääntyvät. Usko Israelin nuorten sydämessä vahvistuu, ja he saavat voimaa vastustaa heitä ympäröiviä huonoja vaikutuksia ja kiusauksia.” (Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph F. Smith, 1999, s. 348.) Viisikymmentä vuotta myöhemmin kirkko julkaisi oppikirjoja, joita perheet voivat käyttää viikoittaisessa evankeliumin opetuksessa. Vuonna 1970 kirkon johtajat valitsivat maanantai-illat perheilloiksi ja ilmoittivat, ettei sinä iltana saanut järjestää mitään muuta kirkon toimintaa.
Pyydä riittävän ajan kuluttua oppilaita kussakin ryhmässä esittämään lyhyesti tehtäväksi saamansa organisaation tai ohjelman historia ja selittämään vastauksensa kysymyksiin, joista he ovat keskustelleet.
Selitä, että jokainen kirkon organisaatio ja ohjelma toimi alkuun itsenäisesti. Kun kirkko laajeni voimakkaasti 1950-luvulla, kirkon johtajat näkivät tarpeen arvioida, kuinka kirkon organisaatiot täyttivät kirkon tavoitteet. He päättivät yhdistää ja koordinoida kirkon kaikkien organisaatioiden ja ohjelmien hallinnon ja myös opetusaineiston valitsemisen. Nämä muutokset auttoivat organisaatioita ja ohjelmia vastaamaan paremmin kasvavan kirkon moninaisiin tarpeisiin sekä vahvistamaan perhettä. Tässä korrelointihankkeessa kirkon kaikki organisaatiot toimivat niiden pappeusjohtajien johdolla, joilla on avaimet johtamiseen.
Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen kahdentoista apostolin koorumin jäsenen, vanhin Bruce R. McConkien seuraavat sanat:
Kuva
Vanhin Bruce R. McConkie
”Korrelaatio on se kirkon hallinnon järjestelmä, jossa otamme kirkon kaikki ohjelmat, tuomme ne yhteen keskipisteeseen, käärimme ne yhteen pakettiin, johdamme niitä yhtenä ohjelmana, otamme mukaan tähän toimintaan kirkon kaikki jäsenet – ja teemme sen kaiken pappeuden johdolla” (Let Every Man Learn His Duty, kirjanen, 1976, s. 2).
Kirjoita taululle seuraava periaate: Kun osallistumme kirkon organisaatioihin ja ohjelmiin, me saamme niiden kautta tulevat siunaukset. Kirjoita sitten taululle seuraavat kysymykset ja kehota oppilaita kirjoittamaan niihin vastaukset seminaarimuistivihkoonsa tai pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaansa.
Kuinka kirkon organisaatiot ja ohjelmat ovat siunanneet sinun elämääsi? Kuinka Velvollisuus Jumalaa kohtaan tai Edistyminen -ohjelma on ollut siunauksena sinun elämässäsi?
Kuinka aiot olla kokonaisvaltaisemmin mukana Nuorissa Miehissä tai Nuorissa Naisissa? Pyhäkoulussa? Perheillassa? Seminaarissa?
Kehota riittävän ajan kuluttua muutamia oppilaita kertomaan, mitä he ovat kirjoittaneet. Voisit myös kertoa omia ajatuksiasi siitä, kuinka kirkon organisaatiot siunaavat sinun elämääsi ja auttavat sinua ja perhettäsi edistymään kohti iankaikkista elämää.
Kommentteja ja taustatietoja
Seminaarin tärkeys
Presidentti Thomas S. Monson on kuvaillut seminaarin tärkeyttä:
Kuva
Presidentti Thomas S. Monson
”Kun teillä on sunnuntaikokouksiinne ja viikkotoimintoihinne osallistumisen lisäksi mahdollisuus osallistua seminaariin – joko aamuseminaariin tai vapaatuntiseminaariin – hyödyntäkää se tilaisuus. Monet teistä osallistuvat nykyään seminaariin. Kuten kaikissa elämän asioissa, suuri osa siitä, mitä saatte seminaarikokemuksestanne, riippuu teidän asenteestanne ja halukkuudestanne saada opetusta. Olkoon asenteenanne nöyryys ja halu oppia. Kuinka kiitollinen olenkaan siitä mahdollisuudesta, joka minulla oli teini-ikäisenä osallistua aamuseminaariin, koska sillä oli ehdottoman tärkeä vaikutus minun kehitykselleni ja todistukseni kehittymiselle. Seminaari voi muuttaa elämän.” (”Uskokaa, olkaa kuuliaisia ja kestäkää”, Liahona, toukokuu 2012, s. 127–128.)