Heinäkuun 20. päivänä 1833 noin 400–500 missourilaista esitti vaatimuksen, ettei Jacksonin piirikuntaan saanut muuttaa yhtään enempää pyhiä ja että niiden pyhien, jotka siellä jo asuivat, täytyi lähteä. Ennen kuin pyhät Missourissa ehtivät vastata vaatimukseen, rettelöitsijät alkoivat tuhota heidän omaisuuttaan ja uhata heidän henkeään. Elokuun 6. päivänä 1833 profeetta Joseph Smith sai ilmoituksen, joka on tallennettu lukuun OL 98 ja jossa Herra antoi pyhille neuvoja siitä, kuinka suhtautua vainoon. Vaikka osa Missourin ongelmia koskevista uutisista oli epäilemättä saavuttanut profeetan Kirtlandissa Ohiossa (1 450 kilometrin päässä), hän on voinut ymmärtää tilanteen vakavuuden ainoastaan ilmoituksen kautta. Tässä ilmoituksessa Herra osoitti olevansa tietoinen siitä, että pyhät kärsivät ahdinkoja Missourissa ja Ohiossa. Hän neuvoi heitä noudattamaan maan perustuslakia ja pitämään liittonsa.
Kirjoita ennen oppituntia taululle seuraava kysymys: Miltä teistä tuntuisi?
Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen seuraava kappale. Pyydä luokan jäseniä miettimään, miltä heistä tuntuisi, jos he olisivat tässä tilanteessa.
Lauantaina 20. heinäkuuta 1833 noin 400–500 vihaista missourilaista kokoontui oikeustalolle Independencessä Missourissa. He valitsivat komitean laatimaan asiakirjan, jossa esitettiin heidän mormoneja koskevat vaatimuksensa. He vaativat, ettei yhtään useampien pyhien annettaisi muuttaa Jacksonin piirikuntaan, ja sanoivat, että niiden pyhien, jotka siellä jo asuivat, täytyi luvata lähteä mahdollisimman pian. Lisäksi he vaativat, että kirkon sanomalehti lakkaa ilmestymästä. Kun nämä vaatimukset esitettiin Missourissa oleville kirkon johtajille, nämä säikähtivät ja pyysivät kolme kuukautta aikaa harkita ehdotusta ja neuvotella Ohiossa olevien kirkon johtajien kanssa. Vaatimukset esittänyt ryhmä missourilaisia kieltäytyi kirkon johtajien pyynnöstä. Sitten pyhät pyysivät vastausaikaa 10 päivää, mutta heille annettiin vain 15 minuuttia. (Ks. Kirkon historia aikojen täyttyessä, uskonto 341–343, 2004, s. 141–142.)
Kiinnitä oppilaiden huomio taululla olevaan kysymykseen ja esitä seuraava kysymys:
Miltä teistä tuntuisi, jos olisitte yksi niistä pyhistä, jotka asuivat tuolloin Independencessä Missourissa?
Kun oppilaat ovat vastanneet, kehota jotakuta toista oppilasta lukemaan ääneen seuraava kappale:
Independencen oikeustalolla kokoontuneista missourilaisista muodostui nopeasti väkivaltainen joukko, joka päätti hävittää kirjapainon ja painokoneen. He murtautuivat kirjapainoon, heittivät huonekalut kadulle ja puutarhaan, rikkoivat painokoneen, levittelivät kirjakkeet ympäriinsä ja tuhosivat lähes kaiken painetun aineiston, myös suurimman osan sitomattomista Käskyjen kirjan sivuista. Seuraavaksi rettelöitsijät lähtivät hävittämään Gilbertin ja Whitneyn kauppaa. Sidney Gilbert kohtasi kuitenkin heidät ennen kuin he ehtivät toteuttaa suunnitelmansa ja lupasi, että hän pakkaisi tavarat ja lähtisi kolmen päivän kuluessa. (Ks. Kirkon historia aikojen täyttyessä, s. 142.)
Pyydä oppilaita kertomaan vastauksena taululla olevaan kysymykseen, miltä heistä olisi tuntunut tässä tilanteessa. Kun oppilaat ovat kertoneet ajatuksistaan, kehota kolmatta oppilasta lukemaan ääneen seuraava kappale:
Kolme päivää myöhemmin, 23. heinäkuuta, rettelöitsijät ilmaantuivat jälleen Jacksonin piirikuntaan Missouriin, tällä kertaa aseistautuneina kivääreillä, pistooleilla, ruoskilla ja nuijilla. He sytyttivät tuleen heinäkasoja ja viljapeltoja ja hävittivät useita asuintaloja, latoja ja liikerakennuksia. Viimein he kohtasivat kuusi kirkon johtajaa, jotka nähtyään, että pyhien omaisuus ja henki olivat vaarassa, tarjosivat oman henkensä lunnaiksi. Torjuttuaan tämän tarjouksen rettelöitsijöiden johtajat esittivät uhkauksen, että jokainen mies, nainen ja lapsi ruoskittaisiin, elleivät he suostuneet lähtemään piirikunnasta. Paineen alla veljet allekirjoittivat suostumuksen lähteä Jacksonin piirikunnasta. Puolet kirkon jäsenistä ja useimmat johtajista lähtisivät 1. tammikuuta 1834 mennessä ja loput lähtisivät 1. huhtikuuta 1834 mennessä. Rettelöitsijät sallivat John Corrillin ja Sidney Gilbertin jäädä myymään karkotettujen pyhien omaisuutta. (Ks. Kirkon historia aikojen täyttyessä, s. 143.)
Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen luvun OL 98 johdanto. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja panemaan merkille, mikä sai aikaan tämän ilmoituksen. Kehota oppilaita kertomaan vastauksensa.
Mitä merkittävää tämän luvun johdannon mukaan on tämän ilmoituksen saamisen ajankohdassa?
Selitä, että myös Ohiossa asuvat pyhät kärsivät tähän aikaan vainoa. Tämän ilmoituksen periaatteet soveltuivat heihin, ja ne voivat soveltua myös meihin. Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 98:1–2. Pyydä luokan jäseniä katsomaan, mitä neuvoja Herra antoi pyhille. (Voisi olla hyödyllistä selittää, että Sebaotjakeessa 2 on hepreankielinen sana ja tarkoittaa ”sotajoukkoja”. Sen käyttö tässä antaa ymmärtää, että Herra komentaa enkelten sotajoukkoja sekä Israelin eli pyhien sotajoukkoja. [Ks. Bible Dictionary, ”Sabaoth”.])
Mitä neuvoja Herra antoi pyhille? (Kirjoita oppilaiden vastaukset taululle.)
Miksi on tärkeää, että pyhät kiittävät vaikeina aikoina?
Mitä Herran odottaminen kärsivällisesti mielestänne tarkoittaa?
Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen kahdentoista apostolin koorumin jäsenen, vanhin Robert D. Halesin seuraavat sanat. Pyydä luokan jäseniä kuuntelemaan, mitä Herran odottaminen kärsivällisesti eli Häneen turvaaminen tarkoittaa.
Kuva
Vanhin Robert D. Hales
”Mitä Herraan turvaaminen siis tarkoittaa? Pyhissä kirjoituksissa turvaaminen tarkoittaa toivoa, ennakolta iloitsemista ja luottamista. Toivon ja luottamuksen kohdistaminen Herraan edellyttää uskoa, kärsivällisyyttä, nöyryyttä, sävyisyyttä, pitkämielisyyttä, käskyjen pitämistä ja loppuun asti kestämistä.” (”Herraan turvaaminen – toteutukoon Sinun tahtosi, Liahona, marraskuu 2011, s. 72.)
Miksi neuvo odottaa kärsivällisesti Herraa on mahtanut olla tärkeä Missourin pyhille?
Kirjoita taululle seuraava vajaa virke: Jos kiitämme kaikessa ja odotamme kärsivällisesti Herraa, niin…
Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 98:3. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja ottamaan selville, mitä Herra lupasi pyhille, jos he noudattaisivat Hänen neuvojaan.
Kuinka täydentäisitte jakeen 3 pohjalta taululla olevan periaatteen? (Seuraava on yksi tapa, jolla oppilaat voisivat täydentää tämän periaatteen: Jos kiitämme kaikessa ja odotamme kärsivällisesti Herraa, niin Herra voi saada ahdistuksemme koitumaan yhdessä meidän parhaaksemme.)
Kehota oppilaita miettimään jotakuta tuntemaansa henkilöä, joka on odottanut kärsivällisesti Herraa vaikeina aikoina ja on löytänyt syitä olla kiitollinen.
Millä tavoin ahdistukset saivat aikaan hyvää tuon henkilön elämässä?
Selitä, että sen lisäksi että Herra neuvoi pyhiä odottamaan kärsivällisesti, Hän käski heidän noudattaa kaikkia käskyjään (ks. OL 98:4) ja sanoi, että heidät julistetaan syyttömiksi, kun he tukevat ”sellaista lakia, joka on perustuslain mukainen maan laki” (OL 98:6). Hän selitti, että maan perustuslaki tukee ”tuota vapauden periaatetta suojelemalla oikeuksia ja vapauksia” ja että se kuuluu ”koko ihmiskunnalle” (OL 98:5).
Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 98:9–10. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja ottamaan selville, mitä Herra sanoi valtiovallan edustajista. Kehota oppilaita kertomaan, mitä he ovat löytäneet.
Kuinka Herran neuvot kohdassa OL 98:4–10 voisivat auttaa meitä nykyään, asuimmepa missä maassa tahansa?
Herra käskee pyhiä pitämään liittonsa myös vaikeina aikoina
Pyydä oppilaita pohtimaan seuraavaa kysymystä:
Minkä palkan saavat ne, jotka antavat henkensä Jeesuksen Kristuksen asian ja nimen tähden?
Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 98:11–15. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja ottamaan selville sekä se, miten Herra vastasi tuohon kysymykseen, että se, mitä Herra sanoi pyhille tutkimisesta eli koettelemisesta.
Minkä käskyn Herra antoi pyhille? (Ks. OL 98:11–12.)
Mikä on jakeiden 13–15 mukaan yksi syy, miksi Herra koettelee meitä? (Kun oppilaat ovat vastanneet, kirjoita taululle seuraava periaate: Herra koettelee meitä nähdäkseen, pidämmekö liittomme myös silloin kun on vaikeaa tehdä niin.)
Miksi Missourissa vuonna 1833 asuneiden pyhien on saattanut olla tärkeää tietää tämä totuus? Miksi meidän saattaisi olla tärkeää muistaa tämä totuus tänä aikana?
Pyydä oppilaita miettimään jotakuta tuntemaansa henkilöä, joka on hyvä esimerkki liittojen pitämisestä vaikeina aikoina. Kehota muutamaa oppilasta kertomaan ajatuksistaan luokalle.
Pyydä oppilaita miettimään, mitä he aikovat tehdä pysyäkseen lujina ja pitääkseen liittonsa silloinkin kun on vaikeaa tehdä niin.
Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 98:16–18. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja panemaan merkille, mitä Herra kehotti pyhiä tekemään. Kehota oppilaita kertomaan, mitä he ovat löytäneet.
Herra käskee Kirtlandin pyhiä tekemään parannuksen
Selitä, että siinä vaiheessa kun Herra antoi tämän ilmoituksen, myös Kirtlandissa Ohiossa asuvat pyhät kokivat vaikeuksia. Kohdassa OL 98:19–22 on Herran viesti heille.
Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 98:19–22. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja katsomaan, mitä Herra sanoi Kirtlandin pyhistä. Kehota oppilaita kertomaan, mitä he löytävät.
Kuinka Herran sanat Kirtlandin pyhistä liittyvät siihen, mitä Hän sanoi Missourin pyhille? (Ks. OL 98:11.)
Kuinka Herran sanoma jakeessa 11 voisi koskea meitä?
Lausu lopuksi oma todistuksesi niistä totuuksista ja periaatteista, joista olette keskustelleet tänään. Kannusta oppilaita hylkäämään syntinsä ja pitämään kiinni siitä, mikä on hyvää.
”Alueen alkuperäiset asukkaat kävivät yhä epäluuloisemmiksi, kun kirkon jäsenten lukumäärä Jacksonin piirikunnassa kasvoi nopeasti. Monet pelkäsivät jäävänsä pian vähemmistöksi idästä saapuviin uusiin uskonnollisesti suuntautuneisiin pyhiinvaeltajiin nähden. Seudun vanhoilla asukkailla oli erilainen tausta kuin nyt muuttavilla myöhempien aikojen pyhillä, ja oli luonnollista, että kulttuurisia, poliittisia, uskonnollisia ja taloudellisia eroja ilmeni.
Jacksonin piirikunnan asukkaat olivat suorasukaista väkeä, jotka olivat muuttaneet etelämpänä sijaitsevien osavaltioiden vuoristoseuduilta Yhdysvaltain länsilaidalle päästäkseen eroon järjestäytyneen yhteiskunnan rajoituksista. Useimmilla heistä ei ollut koulutusta eikä sellaista sivistystaustaa, joka oli tavanomaisempaa Uuden-Englannin ja idän asukkaille. Monien tapoihin kuului kiroileminen, sapatin rikkominen, hevoskilpailut, kukkotappelut, toimettomuus, juopottelu, vedonlyönti ja väkivalta. – –
Seudulla kauemmin asuneet pitivät pyhien kasvavaa joukkoa poliittisena uhkana, vaikka kirkon jäsenet eivät lyhyen Jacksonin piirikunnassa olonsa aikana asettuneet ehdolle virkoihin tai äänestäneet yhtenä ryhmänä. Heinäkuussa 1833 piirikunnassa asuvien mormonien lukumäärä oli lähes 1 200, ja lisää saapui kuukausittain. Jotkut jäsenet kerskuivat sanoen, että vielä tuhansia oli tulossa asumaan piirikunnan alueelle. – – Paikalliset asukkaat tunsivat luonnollisesti pelkoa uskonnollista intoilua kohtaan, johon kuului ennustus siitä, että kaikki ’pakanat’ (kirkkoon kuulumattomat) hävitettäisiin pois, kun tuhatvuotinen valtakunta alkaisi Jacksonin piirikunnassa.
Myös protestanttiset papit olivat närkästyneitä mormonien tunkeutumisesta piirikuntaan. Myöhempien aikojen pyhät leimattiin fanaatikoiksi ja roistoiksi ja heidän sanottiin olevan herkkäuskoisia ja tietämättömiä, koska he uskoivat ihmeisiin, profetoimiseen, parantamiseen, ilmoituksiin sekä kielilläpuhumiseen ja kokivat niitä usein. Pappien kateus ja pelko joidenkin omaan laumaansa kuuluvien menettämisestä lisäsi heidän vihamielisyyttään. – –
Lisäksi mormonikauppiaat ja liikemiehet onnistuivat saamaan haltuunsa osan tuottoisasta Santa Fen reitin kaupasta, joka oli ollut missourilaisten hallinnassa. Jotkut paikkakuntaa kauemmin asuttaneista pelkäsivät, että kirkon jäsenet olivat päättäneet ottaa haltuunsa heidän maansa ja liiketoimensa. Pyhät eivät myöskään ’ostaneet tuotteita paikallisilta kauppiailta, koska heillä ei ollut rahaa, vaan he kävivät kauppaa keskenään kirkon varastohuoneen kautta. – – Jotkut alkuperäisistä asukkaista myivät maansa mormoneille ja muuttivat pois. Se merkitsi yhä vähemmän asiakkaita kauppoihin ja lähestyvää vararikkoa’ jäljelle jääville seudun vanhoille asukkaille. [T. Edgar Lyon, ”Independence, Missouri, and the Mormons, 1827–1833”, BYU Studies, syksy 1972, s. 17–18.]
Tilannetta mutkisti vielä sekin, että keväällä 1833 Missourijoki tulvi, tuhosi Independencen jokisataman ja siirsi jokiuoman kauemmas yhdyskunnasta. Joen yläjuoksulle perustettiin uusi Westportin kaupunki, jossa oli parempi jokisatama, ja Independencen kaupankäynti taantui. Independencen yrittäjät syyttivät tästä tilanteesta mormoneja. Tulevaa ennakoiden jotkut alkuperäisistä asukkaista tarjoutuivat myymään omaisuutensa pyhille. Kirkon jäsenet halusivat ostaa maatiloja ja omaisuutta, mutta heillä ei ollut siihen tarpeeksi rahaa. Se suututti missourilaisia, ja pian he levittivät juttuja siitä, miten rutiköyhiä mormonit olivat.
Missourilaiset rajaseudun asukkaat pelkäsivät ja vihasivat intiaaneja. Heidän kokemansa vastenmielisyys lisääntyi 1830-luvulla, kun liittovaltio alkoi siirtää intiaaneja uusille asuinalueille aivan Independencen länsipuolelle. Black Hawk -nimisen intiaanipäällikön johtaman heimon ja valkoisten välillä vuonna 1832 käydyn sodan jälkeen Länsi-Missourin asukkaat pyysivät kongressia perustamaan sotilastukikohtien linjan heitä suojaamaan. Ensimmäiset mormonilähetyssaarnaajat astuivat keskelle tätä jännittynyttä ilmapiiriä julistaen näiden alkuperäisten Amerikan asukkaiden profetoitua kohtaloa. Seudun asukkaat pelkäsivät, että pyhät käyttäisivät intiaaneja avukseen valloittaessaan seudun Uutta-Jerusalemiaan varten. Lisäksi tilannetta mutkistivat protestanttipapit, jotka kadehtivat myöhempien aikojen pyhien käännytystyötä intiaanien keskuudessa.
Pyhien ja seudun vanhojen asukkaiden väliset ristiriidat leimahtivat kriisiksi orjakysymyksen tiimoilta. Missouri oli liittynyt unioniin orjuutta kannattavana valtiona vuoden 1820 kuuluisana Kompromissina tunnetun sopimuksen perusteella. Orjien pitäminen oli kuitenkin rajoitettua. Seudun alkuperäiset asukkaat arvostivat oikeuttaan pitää orjia ja halveksivat ajatuksia orjuuden kieltämisestä. Jotkut pyhät toivat orjuuden lakkauttamista kannattavia ajatuksia pohjoisesta ja idästä, ja tuolloin koko etelässä vallitsi pelko mustien kapinasta. Vuonna 1831 Nat Turnerin johtama orjakapina Virginiassa oli johtanut yli 70 valkoisen ja 100 orjan kuolemaan. Järjetön orjakapinoiden pelko pyyhkäisi yli orjavaltioiden. Sen vuoksi vuoden 1832 alussa levitetyt huhut siitä, että pyhät yrittäisivät yllyttää orjia kapinoimaan isäntiään vastaan tai karkaamaan, herätti missourilaisissa voimakasta vihaa.
Evening and Morning Star julkaisi huhujen tukahduttamiseksi heinäkuussa 1833 artikkelin, jossa lähetyssaarnaajia varoitettiin tekemästä käännytystyötä orjien ja entisten orjien keskuudessa, joista jälkimmäisiä kutsuttiin ’vapaiksi värillisiksi’. Valitettavasti paikalliset missourilaiset ymmärsivät tämän neuvon tarkoittavan sitä, että veli Phelps kutsui vapaat mustat liittymään mormoneihin Jacksonin piirikunnassa. Artikkeli nostatti sellaisen raivon, että Phelps julkaisi erityisnumeron, jossa selitettiin, että kirkon tarkoituksena ei ollut kutsua vapaita mustia tulemaan Missouriin, mutta asian kieltämisellä ei ollut mitään vaikutusta.” (Ks. Kirkon historia aikojen täyttyessä, uskonto 341–343, 2004, s. 139–141.)