Joseph Smith alkoi kirjoittaa virallista historiaansa vuonna 1838. Siinä hän kuvaili perhettään ja paikkoja, joissa he olivat asuneet. Hän kertoi myös yksityiskohtaisesti siitä epätavallisesta uskonnollisesta kuohunnasta, joka vallitsi läntisessä New Yorkin osavaltiossa vuonna 1820. Tämä uskonnollinen kiihko sai hänet pohtimaan mielessään vakavasti ja hyvin levottomana, mihin kirkkoon hänen pitäisi liittyä (ks. JS–H 8). Tutkittuaan pyhiä kirjoituksia, etenkin kohtaa Jaak. 1:5, Joseph päätti pyytää rukouksessa Jumalalta vastauksia kysymyksiinsä. Vastauksena hänen rukoukseensa hänelle ilmestyivät Isä Jumala ja Hänen Poikansa Jeesus Kristus.
Pyydä yhtä oppilasta lukemaan ääneen kahden lähetyssaarnaajan Kanadassa saama seuraava kokemus, josta on kertonut presidentti Thomas S. Monson (loppu kertomuksesta on myöhemmin tässä oppiaiheessa):
Kuva
Presidentti Thomas S. Monson
”Kaksi [lähetyssaarnaajaa] koputtivat Elmer Pollardin oveen – –. He esittivät sanomansa ja kysyivät, yhtyisikö hän heidän kanssaan rukoukseen. Hän suostui sillä ehdolla, että saisi pitää rukouksen.
Herra Pollardin rukous hämmästytti lähetyssaarnaajia. Hän sanoi: ’Taivaallinen Isä, siunaa näitä kahta harhaan johdettua lähetyssaarnaajaparkaa, että he palaisivat kotiinsa eivätkä tuhlaisi aikaansa kertomalla kanadalaisille sanomaa, joka on niin mielikuvituksellinen ja josta he tietävät niin vähän.’
Kun he nousivat polviltaan, herra Pollard kielsi lähetyssaarnaajia tulemasta enää koskaan hänen kotiinsa. Heidän lähtiessään hän sanoi heille pilkallisesti: ’Ette te kuitenkaan voi väittää, että todella uskotte Joseph Smithin olevan Jumalan profeetta!’ ja läimäytti oven kiinni.” (”Profeetta Joseph Smith – opettaja esimerkillään”, Liahona, marraskuu 2005, s. 69.)
Jos olisitte toinen noista lähetyssaarnaajista, mitä te olisitte sanoneet herra Pollardille?
Kuinka joku voi tietää itse, että Joseph Smith oli Jumalan profeetta?
Pyydä yhtä oppilasta lukemaan ääneen JS–H 1–2. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja panemaan merkille syitä, joita Joseph Smith esitti sille, että hän kirjoitti oman historiansa ja kirkon historian.
Mitä jakeen 1 mukaan oli liikkeellä ihmisten parissa kirkon alkuaikoina? (Monia valheellisia huhuja, joiden tarkoituksena oli kääntää ihmiset kirkkoa vastaan.)
Minkä syyn Joseph esitti sille, että hän kirjoitti historiansa? (Antaakseen ihmisille luotettavan ja paikkansapitävän kertomuksen ensimmäiseen näkyyn ja palautukseen liittyvistä tapahtumista.)
Selitä, että vielä nykyäänkin on ihmisiä ja ryhmiä, jotka levittävät kirkosta vääriä tai harhaanjohtavia tietoja tarkoituksenaan horjuttaa uskoa.
Mitä sellaista voimme oppia siitä, miksi Joseph Smith kirjoitti historiansa, mikä voi auttaa meitä joutumasta väärien tai harhaanjohtavien tietojen pettämiksi? (Niiden, jotka vilpittömästi haluavat tietää totuuden, tulee ahkerasti etsiä luotettavista lähteistä tietoa kirkosta ja sen historiasta eikä vain hyväksyä mitä tahansa kuulemiaan tietoja, ei niitäkään, joita löytyy internethaun tuloksena.)
Miksi on tärkeää, että ne, jotka haluavat tietää totuuden palautuksesta, tutustuvat Joseph Smithin kirjoittamaan kertomukseen? (Luottaminen profeetan kertomukseen voi auttaa ihmisiä välttämään sen, että he joutuisivat väärien tai harhaanjohtavien tietojen pettämiksi.)
Kuinka se, että lukee Joseph Smithin omia sanoja, voi auttaa jotakuta tietämään, että Joseph Smithin kokemukset ovat totta?
Lue vanhin Neil L. Andersenin seuraava varoitus:
Kuva
Vanhin Neil L. Andersen
”Aina on ollut muutamia, jotka haluavat häpäistä kirkon ja hävittää uskon. Nykyään he käyttävät internetiä.
Osa kirkkoa koskevasta tiedosta, olipa se kuinka vakuuttavaa hyvänsä, ei kerta kaikkiaan ole totta.” (”Uskonne koettelemus”, Liahona, marraskuu 2012, s. 41.)
Pyydä yhtä oppilasta lukemaan ääneen, mitä kahdentoista apostolin koorumin jäsen, vanhin Dallin H. Oaks on sanonut. Pyydä luokan jäseniä kuuntelemaan, millä tavoin meidän tulee arvioida sitä, mitä luemme kirkosta ja sen historiasta. (Voit antaa kullekin oppilaalle nämä sanat monisteena, jotta he voivat seurata mukana.)
Kuva
Vanhin Dallin H. Oaks
”Myöhempien aikojen pyhiin kuuluvien lukijoiden tulee – – olla – – valistuneita arvioidessaan sitä, mitä lukevat. – –
Oma henkilökohtainen todistuksemme perustuu Hengen todistukseen, ei mihinkään historiallisten tosiasioiden yhdistelmään tai koosteeseen. Jos Hengen todistus on todistuksemme perusta, mikään historiallisten seikkojen muuttaminen ei voi horjuttaa todistustamme. Taivaallinen Isämme on antanut meille järjen voiman, ja meidän odotetaan käyttävän sitä täysimääräisesti. Mutta Hän on antanut meille myös Lohduttajan, jonka Hän sanoi johtavan meidät totuuteen ja jonka voimasta me voimme tietää totuuden kaikesta. Tämä on kaikista oppaista tärkein niille myöhempien aikojen pyhille, jotka ovat kelvollisia ja halukkaita luottamaan siihen.” (”Reading Church History”, puhe kirkon koululaitoksen uskonnonopettajille, 16. elokuuta 1985, s. 7; lds.org.)
Kehota oppilaita kertomaan, mikä vanhin Oaksin neuvossa jäi heidän mieleensä ja miksi se on hyödyllistä.
Voit selittää, että Joseph Smith kirjoitti tämän kertomuksen ensimmäisestä näystä vuonna 1838 osana kirkon virallista historiaa, joka oli määrä julkaista maailmalle. Ensimmäisestä näystä on tiedossa yhdeksän kertomusta – neljä, jotka Joseph Smith on kirjoittanut tai sanellut, ja viisi, jotka muut ovat kertoneet hänen kokemuksestaan. (Lisää tietoa Joseph Smithin ensimmäistä näkyä koskevista neljästä kertomuksesta on artikkelissa Milton V. Backman jr., ”Joseph Smithin erilaiset kertomukset ensimmäisestä näystä”, Valkeus, joulukuu 1985, s. 36–46.)
Voit myös selittää, että monet erilaiset kertomukset ensimmäisestä näystä laadittiin eri aikoina ja eri kohderyhmille. Näissä kertomuksissa Joseph Smith tähdensi ensimmäistä näkyä koskevan kokemuksensa eri puolia, mutta kaikista kertomuksista käy ilmi se olennainen totuus, että taivaat todellakin avautuivat Joseph Smithille ja hän näki jumalallisia sanansaattajia, myös Isän Jumalan ja Herran Jeesuksen Kristuksen. Koska vuoden 1838 kertomus oli osa Joseph Smithin virallista historiaa ja todistusta maailmalle, se sisällytettiin Kallisarvoiseen helmeen pyhänä kirjoituksena.
Aivan kuten Joseph Smith tähdensi näkynsä eri puolia eri kertomuksissaan, apostoli Paavali tähdensi eri kohderyhmille eri puolia näyssään Vapahtajasta (ks. Ap. t. 9:1–9; Ap. t. 22:5–11; Ap. t. 26:12–20). Mistähän syystä Joseph Smith ja Paavali tähdensivät eri asioita joka kerta kun he kertoivat näystään?
Tee yhteenveto kohdasta JS–H 3–4 selittämällä, että Joseph Smith syntyi Vermontin osavaltiossa mutta muutti Palmyraan New Yorkin osavaltioon ollessaan 10-vuotias.
Uskonnollisen sekasorron keskellä Joseph Smith päättää kysyä Jumalalta, mikä kirkko on oikea
Selitä, että Joseph Smith eli suuren uskonnollisen kuohunnan aikana. Kehota muutamia oppilaita lukemaan vuorotellen ääneen jakeet JS–H 5–7. Pyydä luokan jäseniä panemaan merkille sanoja tai ilmauksia, jotka kuvaavat Joseph Smithin kohtaamaa tilannetta. Kehota yhtä oppilasta kirjoittamaan taululle heidän löytämänsä sanat ja ilmaukset. Pyydä sitten toista oppilasta lukemaan ääneen JS–H 8, 10. Pyydä luokan jäseniä panemaan merkille Joseph Smithin kuvaus siitä, miltä hänestä siihen aikaan tuntui.
Miltä Josephista tuntui, kun hänen ympärillään kävi sellainen uskonnollinen kuohunta?
Minkä kysymysten parissa hän kamppaili?
Onko teistä kukaan koskaan esittänyt samankaltaisia kysymyksiä? Mitä teitte ratkaistaksenne ne?
Kehota oppilaita lukemaan itsekseen JS–H 11 ja panemaan merkille, mitä Joseph Smith teki saadakseen vastauksia kysymyksiinsä.
Mistä Joseph haki apua saadakseen vastauksia kysymyksiinsä?
Mikä kohdassa Jaak. 1:5 opetettu periaate auttoi Joseph Smithiä luottamaan siihen, että hän voisi saada vastauksia kysymyksiinsä? (Oppilaat saattavat käyttää eri sanoja, mutta heidän tulee huomata seuraava periaate: Jos me kysymme Jumalalta uskossa, Hän vastaa rukouksiimme. Voit selittää, että Jumala vastaa rukouksiimme omana aikanaan ja omalla tavallaan.)
Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen JS–H 12–13. Pyydä luokan jäseniä ottamaan selville, kuinka kohdassa Jaak. 1:5 opetettu periaate vaikutti Joseph Smithiin.
Mistähän syystä Saatana pyrki estämään Joseph Smithiä rukoilemasta?
Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen JS–H 16–17. Pyydä luokan jäseniä ottamaan selville, kuinka Joseph Smith reagoi kokemaansa vastustukseen. Pyydä heitä myös panemaan Josephin todistuksesta merkille ilmauksia, jotka ovat heille merkityksellisiä tai joita he voisivat käyttää opettaessaan muille ensimmäistä näkyä.
Mitkä ilmaukset näissä jakeissa ovat merkityksellisiä teille? Miksi?
Kirjoita taululle seuraava totuus: Joseph Smith näki Isän Jumalan ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen.
Miksi on tärkeää saada todistus siitä, että Joseph Smith näki Isän Jumalan ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen?
Mistä te tiedätte, että Joseph Smith näki Isän Jumalan ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen?
Kun muutama oppilas on lausunut todistuksensa, selitä, että ensimmäinen näky oli palautuksen perustana oleva tapahtuma. Ensimmäinen näky antoi myös vastauksia tärkeisiin opillisiin kysymyksiin. Pyydä oppilaita tarkastelemaan jakeita JS–H 15–17 ja panemaan merkille totuuksia, joita voimme oppia näistä jakeista. Voit esittää seuraavat kysymykset:
Minkä sellaisen periaatteen voimme oppia kohdasta JS–H 15–16, joka voi auttaa meitä voittamaan kiusauksia? (Oppilaat saattavat käyttää eri sanoja, mutta heidän tulisi huomata seuraava periaate: Jos me etsimme vilpittömästi Jumalan apua, kun Saatana yrittää lannistaa meidät, Jumala voi vapauttaa meidät.)
Mitä nämä jakeet opettavat siitä, millaisia Isä Jumala ja Jeesus Kristus ovat? (Mahdollisia vastauksia: Isä Jumala ja Hänen Poikansa Jeesus Kristus elävät. Taivaallinen Isä ja Hänen Poikansa Jeesus Kristus ovat erillisiä ja toisistaan erottuvia olentoja.)
Mikä oli ensimmäinen sana, jonka Jumala sanoi Joseph Smithille? (Joseph.) Miksi se on tärkeää tietää? Mitä totuuksia me voimme oppia tästä? (Mahdollisia vastauksia: Taivaallinen Isä tuntee meidät nimeltä. Jumala vastaa rukouksiimme.)
Voit auttaa oppilaita ymmärtämään ja tuntemaan, kuinka tärkeitä ovat ne opit ja periaatteet, jotka he ovat löytäneet tästä oppiaiheesta, esittämällä seuraavat kysymykset:
Miksi on välttämätöntä tietää ja ymmärtää nämä totuudet taivaallisesta Isästä ja Jeesuksesta Kristuksesta?
Milloin yksi tai useampi näistä totuuksista on ollut siunaukseksi teidän elämässänne? (Muistuta oppilaita siitä, että jotkin kokemukset ovat liian pyhiä tai henkilökohtaisia kerrottaviksi.)
Selitä, että Joseph Smith sai ensimmäisessä näyssä myös vastauksia kysymyksiinsä. Kehota oppilaita lukemaan JS–H 18–20 itsekseen.
Mitä Joseph sai tietää vastauksena rukoukseensa?
Muistuta oppilaita siitä lähetyssaarnaajien kokemuksesta, joka luettiin oppitunnin alussa. Kehota yhtä oppilasta lukemaan kertomus loppuun:
Kuva
Presidentti Thomas S. Monson
”Lähetyssaarnaajat – – palasivat herra Pollardin ovelle. Pollard tuli avaamaan ja sanoi vihaisesti: ’Minä luulin kieltäneeni teitä nuoria miehiä koskaan enää palaamasta!’
Silloin nuorempi toveri sanoi kaiken rohkeutensa kooten: ’Herra Pollard, kun lähdimme oveltanne, sanoitte, ettemme oikeasti uskoneet, että Joseph Smith oli Jumalan profeetta. Minä haluan todistaa teille, herra Pollard, että minä tiedän, että Joseph Smith oli Jumalan profeetta, että hän käänsi innoituksen kautta pyhän aikakirjan, joka tunnetaan Mormonin kirjana, että hän todella näki Isän Jumalan ja Hänen Poikansa Jeesuksen.’ Sitten lähetyssaarnaajat lähtivät ovelta.
[Herra Pollard todisti myöhemmin:] ’Sinä iltana uni ei tullut. Kääntyilin vuoteessani. Kuulin näiden sanojen kaikuvan korvissani: ”Joseph Smith oli Jumalan profeetta. Minä tiedän sen… minä tiedän sen… minä tiedän sen.” Maltoin tuskin odottaa aamua. Soitin lähetyssaarnaajille – –. He palasivat, ja tällä kertaa vaimoni ja perheeni ja minä yhdyimme keskusteluun innokkaina totuuden etsijöinä. Tulos on, että me kaikki otimme vastaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumin.’” (Ks. ”Profeetta Joseph Smith – opettaja esimerkillään”, s. 69.)
Kannusta oppilaita lukemaan itsekseen koko Joseph Smith – historia ja pyytämään, että taivaallinen Isä auttaa heitä vahvistamaan todistustaan siitä, että Joseph Smithin kertomus ensimmäisestä näystä on totta. Voit myös kannustaa heitä etsimään tilaisuuksia kertoa ensimmäisen näyn sanomasta jollekulle. Lausu lopuksi oma todistuksesi niistä totuuksista, joista olette keskustelleet tänään.
Kommentteja ja taustatietoja
Joseph Smith – historia. Milloin Joseph Smithin virallinen historia julkaistiin?
Joseph Smith alkoi kirjoittaa virallista historiaansa vuonna 1838, ja se julkaistiin Times and Seasons -sanomalehdessä vuonna 1842. Tästä historiasta tuli vuonna 1957 osa kuusiosaista teosta A Comprehensive History of the Church, jonka B. H. Roberts kirjoitti. Joseph Smith – historia, sellaisena kuin se on kirkon pyhissä kirjoituksissa, on otettu Joseph Smithin virallisesta historiasta ja julkaistu vuonna 1851 osana lähetystyölehtistä nimeltä Kallisarvoinen helmi. Kallisarvoinen helmi hyväksyttiin osaksi pyhiä kirjoituksia vuonna 1880.
”[Joseph Smithin vanhemmat] Lucy Mack ja Joseph Smith vanhempi solmivat avioliiton 24. tammikuuta 1796 ja asettuivat perheen maatilalle Tunbridgeen Vermontin osavaltioon. Joseph ja Lucy vuokrasivat maatilan [Sharonissa Vermontin osavaltiossa] Lucyn isältä Solomon Mackilta kesällä 1805, ja Joseph myös opetti koulua talvella. Siellä syntyi heidän viides lapsensa Joseph Smith nuorempi 23. joulukuuta 1805. Lucy ja Joseph opettivat lapsilleen uskonnollisia periaatteita, ja erityisesti Lucy kannusti Raamatun tutkimiseen. Joseph vanhempi oli epäileväinen perinteisten kirkkokuntien suhteen mutta säilytti aina vahvan uskon Jumalaan.” (Ks. Kallisarvoinen helmi, oppilaan kirja, uskonto 327, 2003, s. 54.)
”Joseph Smith varttui perheen maatilalla lähes yksinomaan perheensä vaikutuksen alaisena. – – Kehitysvuosiensa aikana Joseph Smith alkoi omaksua ja osoittaa luonteenpiirteitä, jotka auttoivat häntä täyttämään sen tehtävän, johon hänet oli ennalta asetettu.
– – Hänellä oli kiinteät perhesiteet, hän oppi tekemään ahkerasti työtä, ajattelemaan itsenäisesti, palvelemaan muita ja rakastamaan vapautta.” (Kirkon historia aikojen täyttyessä, uskonto 341–343, 2004, s. 15–16.)
”Joseph Smithin ensimmäisten ikävuosien aikana perhe muutti usein etsiessään hedelmällistä maata tai muuta tapaa toimeentulon hankkimiseksi. – – Vuonna 1811 Smithit muuttivat pieneen West Lebanonin kylään New Hampshireen – –. West Lebanonissa puhkesi – – lavantauti. – – Smithin lapset sairastuivat yksi toisensa jälkeen. – –
Seitsemänvuotias Joseph nuorempi parantui [lavantaudin aiheuttamasta] kuumeesta kahdessa viikossa mutta kärsi jälkitaudista, jonka hoitamiseen tarvittiin neljä leikkausta. Vakavimmat oireet ilmenivät hänen vasemman jalkansa sääriluussa, joka turposi ja tulehtui. – – Josephin tuskat kestivät yli kaksi viikkoa. Joseph kesti leikkauksen, jolla tulehtunut kohta poistettiin hänen jalastaan. Häntä ei sidottu leikkauksen ajaksi eikä hänelle juotettu ’konjakkia tai viiniä aistien turruttamiseksi’.” (Ks. Kirkon historia aikojen täyttyessä, s. 22–23.)
”Vuonna 1816 Joseph vanhempi meni Palmyraan New Yorkin osavaltioon tutkiakseen huhuja hyvästä maasta alhaisin kustannuksin. Joseph nuorempi, joka oli tuolloin kymmenvuotias poika, muisteli, että vaikka hän ei ollut täysin parantunut jalkaleikkauksestaan, Smithejä matkalla avustamaan palkattu ajuri pani hänet kävelemään lumessa yli 60 kilometriä päivässä usean päivän ajan, jona aikana hän kärsi mitä sietämättömintä väsymystä ja tuskaa.” (Kallisarvoinen helmi, oppilaan kirja, s. 54.)
”Joseph Smith vanhempi, joka oli kymmenhenkisen – vuoteen 1821 mennessä yksitoistahenkisen – perheen pää, teki lujasti työtä elannon hankkimiseksi. Kahden Palmyrassa vietetyn vuoden jälkeen hän sai koottua tarpeeksi rahaa etumaksua varten ostaakseen 100 eekkeriä [40 hehtaaria] metsämaata läheisen Farmingtonin kaupunkikunnan alueelta. Ensimmäisen vuoden aikana hän ja hänen poikansa raivasivat 30 eekkeriä [12 ha] runsaspuista metsämaata, muokkasivat maaperän viljelykuntoon ja kylvivät sen vehnälle. – – Myöhemmin nuori Joseph muisteli, että ’se vaati työtä kaikilta, jotka vähänkin kykenivät auttamaan perheen toimeentulon hankkimisessa’. [”History of Joseph Smith By Himself”, 1832, kirjoitettu Kirtlandissa Ohiossa 20. heinäkuuta ja 27. marraskuuta 1832 välisenä aikana, MAP-kirkon historiaosasto, Salt Lake City, s. 1.] – –
Siihen aikaan Josephin mahdollisuudet käydä koulua olivat hyvin rajalliset. Hänen mukaansa syynä olivat ’puutteenalaiset olosuhteet’, joissa hän varttui. ’Jäimme osattomiksi koulutuksen eduista. Riittäköön kun sanon, että sain opetusta ainoastaan lukemisessa, kirjoittamisessa sekä laskennon perussäännöissä, ja niistä muodostui koko kirjallinen valmiuteni.’” (Kirkon historia aikojen täyttyessä, s. 31–32.)
Lisää tietoa Joseph Smithin ensimmäistä näkyä koskevista neljästä kertomuksesta on artikkelissa Milton V. Backman jr., ”Joseph Smithin erilaiset kertomukset ensimmäisestä näystä”, Valkeus, joulukuu 1985, s. 36–46. Hyödyllistä tietoa ensimmäistä näkyä koskevista kertomuksista on myös artikkelissa Richard L. Anderson, ”Joseph Smith’s Testimony of the First Vision”, Ensign, huhtikuu 1996, s. 10–21.
Presidentti Gordon B. Hinckley on todistanut ensimmäisen näyn perustavaa laatua olevasta tärkeydestä kirkolle:
Kuva
Presidentti Gordon B. Hinckley
”Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenten usko perustuu kokonaan tämän suurenmoisen ensimmäisen näyn todenperäisyyteen. Siinä avattiin esirippu tämän aikojen täyttymisen [taloudenhoitokauden] alkamiseksi. Ei mikään, mille perustamme oppimme, ei mikään, mitä opetamme, ei mikään, minkä mukaan elämme, ole tärkeämpää kuin tämä ensimmäinen julistus. Esitän, että jos Joseph Smith puhui [Isän] Jumalan ja Hänen rakkaan Poikansa kanssa, niin kaikki muu, mitä hän puhui, on totta. Tämä on sarana, jonka varassa pelastuksen ja iankaikkisen elämän polulle johtava portti avautuu.” (”Mitä ihmiset kyselevät meistä?”, Valkeus, tammikuu 1999, s. 82.)
Presidentti Joseph F. Smith on julistanut ensimmäisen näyn tärkeyttä verrattuna muihin Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen jälkeisiin tapahtumiin:
Kuva
Presidentti Joseph F. Smith
”Suurin tapahtuma, mitä maailmassa on milloinkaan tapahtunut sen jälkeen kun Jumalan Poika nousi ylös haudasta ja astui ylös taivaisiin, oli se, että Isä ja Poika tulivat tuon nuoren pojan, Joseph Smithin, luo valmistamaan tietä perustan luomiseksi Hänen valtakunnalleen – ei ihmisen valtakunnalle – joka ei milloinkaan lakkaisi olemasta eikä kukistuisi. Hyväksyttyäni tämän totuuden minun on helppo hyväksyä jokainen muukin totuus, jonka hän lausui ja julisti neljätoista vuotta kestäneen tehtävänsä aikana täällä maailmassa. Hän ei milloinkaan opettanut oppia, joka ei olisi ollut tosi. Hän ei milloinkaan harjoittanut oppia, jota hänen ei käsketty harjoittaa. Hän ei milloinkaan puoltanut erhettä. Häntä ei eksytetty. Hän näki, hän kuuli, hän teki kuten häntä käskettiin, ja niinpä Joseph Smithin suorittamasta työstä on vastuussa Jumala – ei Joseph Smith. Siitä on vastuussa Herra, ei ihminen.” (Ks. Evankeliumin oppi, 1980, s. 478.)
Vanhin M. Russell Ballard kahdentoista apostolin koorumista on vahvistanut ensimmäisen näyn todellisuuden:
Kuva
Vanhin M. Russell Ballard
”Evankeliumi on joko palautettu tai ei. Joko Vapahtajan alkuperäinen kirkko ja sen oppi olivat kadonneet tai sitten eivät. Joko Joseph Smith sai tuon merkittävän näyn tai hän ei saanut sitä. Mormonin kirja joko on toinen todistus Jeesuksesta Kristuksesta tai se ei ole sitä. Joko Jeesuksen Kristuksen evankeliumin täyteys palautettiin Jumalan valitseman myöhempien aikojen profeetan kautta tai niin ei tapahtunut.
Totuus ei ole sen monimutkaisempi. Joko tämä kaikki tapahtui siten kuin olen kuvaillut, tai niin ei tapahtunut. Herran Jeesuksen Kristuksen apostolina näinä myöhempinä aikoina minun todistukseni ja kaikkialla maailmassa olevien miljoonien uskollisten kirkon jäsenten todistus on, että se, mitä olen kertonut teille tänä aamuna, on totta. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko on palautettu maan päälle Joseph Smithin kautta, ja sitä johtaa tänä päivänä elävä profeetta. Tämän minä tiedän!” (Ks. ”Palautettu totuus”, Valkeus, tammikuu 1995, s. 65.)
Vanhin Jeffrey R. Holland kahdentoista apostolin koorumista on puhunut vastoinkäymisistä, vastustuksesta tai pimeydestä, jota voi kokea ennen hengellisiä kokemuksia tai niiden jälkeen:
Kuva
Vanhin Jeffrey R. Holland
”Kysymyksessä on se yksinkertainen ja hyvin vakavoittava totuus, että ennen suuria hetkiä ja varsinkin ennen suuria hengellisiä hetkiä voi esiintyä vastoinkäymisiä, vastustusta ja pimeyttä. Elämällä on varattuna meitä varten joitakin sellaisia hetkiä, ja toisinaan ne ilmestyvät juuri silloin kun olemme lähestymässä jotakin tärkeää päätöstä tai ottamassa jotakin merkittävää askelta elämässämme.
– – [On myös vastustusta], joka tulee niin usein sen jälkeen kun olemme tehneet valaistumiseen perustuvia päätöksiä, sen jälkeen kun ilmoituksen ja vakaumuksen hetket ovat antaneet meille rauhan ja varmuuden, jota emme luulleet koskaan menettävämme. – –
Uskon, että Jumala vie meistä jokaisen omalla, yksilöllisellä tavallamme lehtoon tai vuorelle tai temppeliin ja näyttää siellä meille sen ihmeen, joka sisältyy Hänen suunnitelmaansa meitä varten. Emme kenties näe kaikkea yhtä täydellisesti kuin Mooses tai Nefi tai Jeredin veli näkivät, mutta me näemme niin paljon kuin on tarpeellista nähdä tietääksemme Herran tahdon omalla kohdallamme ja tietääksemme, että Hän rakastaa meitä enemmän kuin saatamme kuolevaisella mielellämme ymmärtää. Uskon myös, että vastustaja ja hänen kurjat, laskelmoivat pikku kätyrinsä yrittävät vastustaa tällaisia kokemuksia ja jälkeenpäin yrittävät hämärtää niiden jättämää muistoa. – –
Juuri pimeyden ja epätoivon läpi kamppaileminen sekä valon anominen avasivat tämän taloudenhoitokauden. Ne myös pitävät sitä yllä, ja juuri ne auttavat teitä jatkamaan. – –
Myönnän, että vastakohtaisuudet ja vastoinkäymiset ovat todellisia, mutta lausun todistuksen kirkkauden Jumalasta, lunastavasta Jumalan Pojasta, valosta ja toivosta ja valoisasta tulevaisuudesta. Lupaan teille, että Jumala elää ja rakastaa teitä aivan jokaista ja että Hän on määrännyt rajat pimeyden vastavoimille. Todistan, että Jeesus on Kristus, joka on voittanut kuoleman ja helvetin sekä niissä vehkeilevän langenneen olennon.” (Ks. ”Älkää siis heittäkö pois rohkeuttanne”, Liahona, kesäkuu 2000, s. 34, 37, 42; speeches.byu.edu.)