Kun pyhät oli karkotettu Missourista, he muuttivat erään suoalueen Mississippin rannalla Nauvoon kaupungiksi. Nimi tarkoittaa kaunista paikkaa. Nauvoosta Illinoisin osavaltiossa tuli kirkon keskuspaikka vuosiksi 1839–1846. Siellä perustettiin Apuyhdistys, ja sieltä lähetystyö levisi yhä laajemmalle ympäri maailman.
Huom. Tässä oppiaiheessa kahdella oppilaalla on mahdollisuus opettaa. Valitse muutama päivä ennen tätä oppiaihetta kaksi oppilasta ja anna heille monisteena heille tarkoitetut osuudet, jotta heillä on aikaa valmistautua.
Muistuta oppilaille, että pyhät karkotettiin Missourista talvella 1838–1839, kun Joseph Smith oli vankina Libertyn vankilassa.
Miltähän pyhistä on mahtanut tuntua, kun heidät karkotettiin Missourista? (Vastauksiin saattaisi sisältyä, että pyhät miettivät, minne heidän pitäisi mennä.)
Selitä, että sen jälkeen kun pyhät oli karkotettu Missourista, he löysivät Illinoisin osavaltiossa turvapaikan Quincyn kylästä ja muista pienistä yhteisöistä. Kehota oppilaita etsimään Quincy kartasta 6 (”Kirkon siirtyminen länteen”), joka on kolmoissidoksen osassa Kirkon historian tapahtumaluettelo, karttoja ja valokuvia. Huhtikuun 15. päivänä 1839 Joseph Smith ja hänen vankitoverinsa saivat tietää, että heidät siirrettäisiin toiseen paikkaan. Matkalla uuteen paikkaan heidän vartijansa antoivat heidän paeta tunnustaen, että oli epäoikeudenmukaista pitää heitä vankina yhtään pidempään. Noin viikkoa myöhemmin Joseph Smith pääsi perheensä luo Quincyyn. Joseph Smithin ohjeiden mukaan kirkko osti maata kummaltakin puolelta Mississippiä Quincyn pohjoispuolella. Joen länsipuoli kuului Iowan territorioon ja itäpuoli Illinoisin osavaltioon. Pyhät perustivat kirkon uuden keskuspaikan Illinoisin puolelle paikkaan nimeltä Commerce, jolle he antoivat uudeksi nimeksi Nauvoo.
Kehota ensimmäistä oppilasopettajaa tulemaan eteen ja opettamaan lyhyesti luokalle, kuinka Nauvoo perustettiin.
Kirjoita taululle seuraava kysymys: Mitkä olosuhteet elämässänne ovat tällä hetkellä vaikeita tai epämiellyttäviä? Anna oppilaille aikaa pohtia tätä kysymystä.
Kun oppilaat saavat tietoa Nauvoon perustaneista pyhistä, kehota heitä miettimään näkemyksiään siitä, kuinka he itse voivat selviytyä vaikeista tai epämiellyttävistä olosuhteista.
Selitä, että kirkon jäsenet muuttivat Commerce-nimisen pienen uudisasutuksen Nauvooksi, joka on hepreankielinen sana ja tarkoittaa kaunista.
Kehota yhtä oppilasta lukemaan seuraava kuvaus siitä, millainen tuo alue oli pyhien alkaessa saapua sinne vuonna 1839. Pyydä luokan jäseniä kuuntelemaan ja samalla pohtimaan, miten he olisivat suhtautuneet tuohon alueeseen.
Kun pyhät saapuivat paikkaan, jolle he antaisivat nimeksi Nauvoo, suuri osa maasta oli sääskiä kuhisevaa suoaluetta. Sääsket kantoivat tautia nimeltä malaria, joka aiheuttaa kovaa kuumetta ja puistatuksia ja saattaa johtaa kuolemaan. Monet pyhistä saivat tartunnan ja sairastuivat. Jotkut sairastuneista olivat niin heikossa kunnossa, että pystyivät vain ryömimään yrittäessään auttaa toisiaan, ja jotkut kuolivat. (Ks. Kirkon historia aikojen täyttyessä, uskonto 341–343, 2004, s. 230–231.)
Olisitteko te kutsuneet tätä paikkaa kauniiksi? Mistähän syystä profeetta Joseph Smith päätti kutsua tätä suoaluetta kauniiksi paikaksi?
Kehota yhtä oppilasta lukemaan seuraavat kappaleet, joissa selitetään, kuinka pyhät suhtautuivat haasteisiin, joita he kohtasivat tällä alueella, josta oli määrä tulla heidän uusi kotinsa.
Myös Joseph Smith sairastui malariaan, mutta oltuaan muutamia päiviä sairaana hän nousi vuoteelta 22. heinäkuuta 1839 ja oli täynnä Jumalan henkeä. Hän siunasi monia sairaita kotinsa lähettyvillä. Yhdessä tapauksessa Joseph meni teltalle, joka kuului kuolemaisillaan olevalle kirkon jäsenelle nimeltä Henry G. Sherwood. Kun profeetta käski veli Sherwoodia nousemaan ja tulemaan ulos teltasta, tämä totteli ja parantui.
Joseph ylitti joen Iowan puolelle ja jatkoi sairaiden siunaamista. Josephin valmistautuessa palaamaan Illinoisin puolelle eräs mies, joka ei ollut kirkon jäsen, kysyi profeetalta, tulisiko tämä siunaamaan hänen kaksosvauvansa, jotka olivat noin kolmen kilometrin päässä. ”Joseph sanoi, ettei hän voinut lähteä, mutta hän antoi Wilford Woodruffille punaisen silkkinenäliinan ja käski Wilfordia siunaamaan pienokaiset luvaten, että kun Wilford pyyhkisi nenäliinalla heidän kasvonsa, he tulisivat terveiksi” (Kirkon historia aikojen täyttyessä, s. 232). Wilford noudatti näitä ohjeita, ja lapset parantuivat. Wilford kutsui tuota päivää ”Jumalan voiman päiväksi” (Wilford Woodruffin päiväkirjat, 22. heinäkuuta 1839; lainattuna julkaisussa Kirkon historia aikojen täyttyessä, s. 231).
Tuona päivänä ilmenneestä uskosta ja voimasta huolimatta pyhät kärsivät taudista edelleen useat seuraavat kuukaudet. He huolehtivat kuitenkin jatkuvasti toisistaan ja tekivät työtä uuden kotinsa rakentamiseksi. He kaivoivat ojia johtaakseen veden soilta jokeen, mikä teki maasta käyttökelpoisemman, ja sääskiongelma lieventyi. Ennen pitkää he rakensivat monia asuintaloja ja muita rakennuksia, kuten Nauvoon temppelin, jota jotkut pitivät yhtenä koko maan hienoimmista rakennuksista.
Kuinka ”Jumalan voiman päivä” 22. heinäkuuta 1839 auttaa teitä uskomaan lujemmin Herraan?
Kuinka pyhät tekivät Nauvoosta kauniin paikan?
Mitä me voimme oppia heidän esimerkistään?
Kun oppilaat ovat keskustelleet pyhien esimerkistä Nauvoon ahkerassa rakentamisessa, esitä seuraava kysymys:
Mitä voi tapahtua, kun me pyrimme parantamaan olosuhteitamme?
Kun oppilaat vastaavat, kirjoita taululle seuraava periaate: Kun pyrimme parantamaan olosuhteitamme, me itsekin kehitymme. Kehota oppilaita kertomaan kokemuksia, jotka havainnollistavat tätä periaatetta. Voit itsekin kertoa jonkin kokemuksen ja todistaa tästä periaatteesta. Kehota luokan jäseniä etsimään tänään tilaisuuksia parantaa olosuhteitaan.
Oppilasopettaja 2: Apuyhdistys perustetaan
Huom. Pyydä ennen oppituntia jotakuta Apuyhdistyksen jäsentä (mahdollisesti perheenjäsentä tai ystävää) kertomaan sinulle, millä tavoilla Apuyhdistys on antanut hänelle tilaisuuksia osallistua Herran työhön ja miten se on ollut siunaukseksi hänen elämässään. Voisit kirjoittaa muistiin, mitä saat tietää häneltä.
Kehota oppilaita miettimään pyhien kirjoitusten naisia, joita he ihailevat. Pyydä heitä kertomaan valitsemalleen parille yhdestä sellaisesta naisesta ja siitä, miksi he ihailevat häntä. Kun jokaisella parilla on ollut aikaa keskustella, selitä, että Nauvoon naiset vaikuttivat voimakkaasti Herran työn edistämiseen.
Selitä, että vuonna 1842 jotkut naiset Nauvoossa kokoontuivat keskustelemaan siitä, kuinka he voisivat auttaa Nauvoon temppelin rakentamisessa. He muodostivat yhdistyksen ja kirjoittivat perustamiskirjan ja säännöt hallitsemaan työtään. He esittivät perustamiskirjansa ja sääntönsä profeetta Joseph Smithille, joka sanoi, että ne olivat ”parhaat, mitä hän oli koskaan nähnyt”. Mutta sitten hän sanoi, että Herralla oli ”heille jotakin parempaa kuin kirjallinen perustamiskirja”. Hän kehotti heitä kokoontumaan hänen kanssaan seuraavalla viikolla, jolloin hän järjestäisi ”naiset pappeuden alaisuuteen pappeuden mallin mukaan”. (Sarah M. Kimball, ”Auto-biography”, Woman’s Exponent, 1. syyskuuta 1883, s. 51; lainattuna julkaisussa Tyttäriä minun valtakunnassani – Apuyhdistyksen historiaa ja työtä, 2011, s. 12.) Tämä organisaatio oli Apuyhdistys.
Apuyhdistyksen ensimmäiseksi ylijohtajaksi kutsuttiin Emma Smith. Eliza R. Snow, joka oli Apuyhdistyksen sihteeri Nauvoossa ja myöhemmin Apuyhdistyksen toinen ylijohtaja, on opettanut: ”Vaikka nimi [Apuyhdistys] voi olla nykyajalta, instituutio on muinaista perua. [Profeetta Joseph Smith] sanoi meille, että sama organisaatio oli kirkossa entisaikaan.” (”Female Relief Society”, Deseret News, 22. huhtikuuta 1868, s. 1; ks. myös , Tyttäriä minun valtakunnassani, s. 7.)
Mitä voimme oppia Eliza R. Snow’n sanojen perusteella Apuyhdistyksestä? (Kun oppilaat vastaavat, kirjoita taululle seuraava totuus: Apuyhdistys on innoitettu osa Jeesuksen Kristuksen kirkon palautusta.)
Mistähän syystä meidän on tärkeää ymmärtää tämä totuus?
Kehota yhtä oppilasta lukemaan seuraavat sanat Apuyhdistyksen tarkoituksista:
”Apuyhdistys on perustettu auttamaan Jumalan tyttäriä valmistautumaan iankaikkisen elämän siunauksiin. Apuyhdistyksen päämääriä ovat kasvaminen uskossa ja henkilökohtaisessa vanhurskaudessa, perheiden ja kotien vahvistaminen sekä apua tarvitsevien etsiminen ja auttaminen.” (Tyttäriä minun valtakunnassani, s. XI–XII.)
Kerro luokan jäsenille keskustelusta, jonka kävit Apuyhdistyksen jäsenen kanssa, sekä ajatuksiasi siitä, mitä opit. Lausu lopuksi oma todistuksesi taululle kirjoittamastasi periaatteesta.
Lähetystyö leviää ympäri maailman
Kiitä oppilaita, jotka opettivat. Valmista luokan jäseniä saamaan tietoa kirkon kasvusta Nauvoon aikakautena esittämällä seuraavat kysymykset:
Millä voi sammuttaa tulen?
Millä voi saada tulen roihuamaan?
Joseph Smith vertasi Jumalan työtä tuleen. Oletteko sitä mieltä, että pyhien Missourissa kokemat vainot olivat kuin vesi, joka alkoi sammuttaa Jumalan työtä, vai kuin polttoaine, joka sai sen roihuamaan? Miksi?
Pyydä yhtä oppilasta lukemaan ääneen seuraavat sanat, jotka profeetta Joseph Smith kirjoitti 1. maaliskuuta 1942 eräälle sanomalehden päätoimittajalle nimeltä John Wentworth:
Kuva
Profeetta Joseph Smith
”Vaino ei ole pysäyttänyt totuuden etenemistä vaan on ainoastaan valanut öljyä liekkiin. – –
Totuuden viiri on pystytetty. Yksikään epäpyhä käsi ei voi estää työn etenemistä. Vainot saavat raivota, väkijoukot liittyä meitä vastaan, armeijat kokoontua ja häväistykset tulla, mutta Jumalan totuus etenee uljaana, jalona ja riippumattomana, kunnes se on täyttänyt jokaisen mantereen, käynyt jokaisella seudulla, pyyhkäissyt yli jokaisen maan ja kaikunut jokaiseen korvaan, kunnes Jumalan aivoitukset on täytetty ja suuri Jehova on sanova, että työ on tehty.” (Julkaisussa History of the Church, osa 4, s. 540.)
Mitä me voimme oppia tästä lausunnosta? (Oppilaat saattavat huomata monia eri totuuksia, mutta tähdennä seuraavaa: Mikään ei estä Jumalan työn etenemistä kaikkialla maailmassa. Kirjoita tämä totuus taululle.)
Selitä, että kun Joseph Smith kirjoitti muistiin tämän profetian, Herra oli alkanut kutsua lähetyssaarnaajia saarnaamaan evankeliumia eri maissa. Sen johdosta tuhansia ihmisiä – etupäässä Isosta-Britanniasta – kastettiin. Uudet jäsenet toivat kirkkoon suurta voimaa, ja monet heistä matkustivat liittyäkseen Nauvoossa olevien pyhien joukkoon.
Havainnollista taululla olevaa totuutta pyytämällä neljää vapaaehtoista roolileikkiin Wilford Woodruffin kokemuksesta, jonka hän sai saarnatessaan evankeliumia Herefordshiressa Englannissa vuonna 1840. Anna vapaaehtoisille seuraavat roolit: Wilford Woodruff, pappi, konstaapeli, kertoja. Anna kullekin vapaaehtoiselle monisteena seuraava käsikirjoitus käytettäväksi roolileikissä:
Wilford Woodruff (puhuu itsekseen):Huhhuh. Tämä on jo toinen saarna, jonka olen pitänyt tänään. Kun täksi illaksi suunniteltu kokous on pidetty, otaksun, että lähes tuhat ihmistä on kuullut tänään Herran sanoman.
Pappi (seisoo huoneen toisella puolella ja puhuu konstaapelille):Konstaapeli, tämä mormonisaarnaaja on pysäytettävä. Seurakuntani jumalanpalvelukseen osallistui tänään vain 15 ihmistä. Viisitoista! Otaksun muiden menneen kuulemaan yhtä hänen saarnoistaan. En voi antaa seurakuntani pienentyä samalla kun tämän mormonin yleisö kasvaa. Haluan, että pidätät hänet ja pysäytät hänen työnsä.
Konstaapeli:Teen, mitä voin.
Kertoja:Kun vanhin Woodruff nousi puhumaan sen illan kokouksessa, konstaapeli tuli sisään ovesta.
Konstaapeli (puhuu nyt Wilford Woodruffille):Anteeksi, herra. Minä olen konstaapeli, ja paikallisen seurakunnan pappi on lähettänyt minut pidättämään teidät.
Wilford Woodruff:Mistä rikoksesta?
Konstaapeli:Saarnaamisesta ihmisille.
Wilford Woodruff:Voin vakuuttaa teille, että minulla on lupa saarnata evankeliumia ihmisille aivan kuten sillä papillakin. Jos istuudutte, niin puhun kanssanne lisää tästä kokouksen jälkeen, mutta nyt minun on aloitettava – – (ole puhuvinasi luokalle).
Kertoja:Konstaapeli istuutui tuolille, jolla vanhin Woodruff oli istunut, ja istui siinä vanhin Woodruffin saarnatessa evankeliumia yli tunnin ajan. Wilford Woodruff sanoi tästä kokemuksesta seuraavaa:
Wilford Woodruff:Jumalan voima lepäsi ylläni, Henki täytti huoneen ja ihmiset vakuuttuivat.
Kertoja:Kokouksen lopussa vanhin Woodruff esitti kastekutsun.
Wilford Woodruff:Kutsun kaikkia, jotka haluavat saada syntinsä anteeksi ja liittyä Herran palautettuun kirkkoon, astumaan tänä päivänä kasteen vesiin.
Konstaapeli (nousee tuolista ja puhuu Wilford Woodruffille):Herra Woodruff, minä haluaisin ottaa kasteen.
Kertoja:Konstaapeli kastettiin sinä päivänä yhdessä neljän saarnaajan ja kahden muun henkilön kanssa. Konstaapeli palasi papin luo ja selitti tilanteen.
Konstaapeli (puhuu papille):Jos haluatte, että herra Woodruff pidätetään, teidän on tehtävä se itse, sillä olen kuullut hänen saarnaavan ainoan toden evankeliumin saarnan, jonka olen ikinä elämässäni kuunnellut.
Kertoja:Sitten pappi lähetti kaksi lukkaria osallistumaan kokoukseen saadakseen kuulla, mitä vanhin Woodruff saarnasi. Hekin vakuuttuivat vanhin Woodruffin sanoman totuudesta ja menivät kasteelle. Pappi ei lähettänyt enää ketään muuta kuuntelemaan vanhin Woodruffin saarnoja.
(Mukailtuna julkaisusta Wilford Woodruff, Leaves from My Journal, 1881, s. 80–81.)
Kun vapaaehtoiset ovat esittäneet roolileikin, esitä luokan jäsenille seuraavat kysymykset:
Kuinka vanhin Woodruffin kokemus havainnollistaa periaatetta, ettei mikään estä Jumalan työn etenemistä?
Kuinka Joseph Smithin profetia Jumalan työn etenemisestä toteutuu tänä päivänä? Mitä te ajattelette osallistumisesta tähän työhön?
Mitä te voitte tehdä auttaaksenne Jumalan työn leviämistä kaikkien ihmisten keskuuteen? (Voit kehottaa oppilaita kirjoittamaan seminaarimuistivihkoonsa tai pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaansa vastauksensa tähän kysymykseen.)
Selitä, että tulevissa oppiaiheissa oppilaat saavat tietää lisää tärkeistä asioista, jotka tapahtuivat, ja periaatteista, joita opetettiin Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon keskuspaikan ollessa Nauvoossa vuosina 1839–1846. Todista periaatteista, joista luokassa on tänään keskusteltu, ja kehota oppilaita toimimaan oppimansa mukaan.
Kommentteja ja taustatietoja
Pyhien lähtö Missourista
”[Missourissa] Far Westin kaupungista luopumista seuranneet kuukaudet koettelivat kirkon johtoa ankarasti. Koko ensimmäinen presidenttikunta – Joseph Smith, Sidney Rigdon ja Hyrum Smith – oli vankilassa. Kahdentoista apostolin koorumin rivit olivat harventuneet. David W. Patten oli saanut surmansa Crooked Riverin taistelussa, Parley P. Pratt oli vankilassa, ja hänen veljensä Orson oli erään pyhien ryhmän kanssa St. Louisissa. Thomas B. Marsh, William Smith ja Orson Hyde suhtautuivat vihamielisesti kirkkoon, eikä heistä siis ollut apua. Näin ollen kirkon tarpeista huolehtiminen talvella 1838–1839 sekä siirryttäessä Missourista Illinoisiin lankesi pääosin Brigham Youngin ja Heber C. Kimballin vastuulle. John Taylor kutsuttiin apostoliksi joulukuussa 1838. Wilford Woodruff ja George A. Smith liitettiin joukkoon seuraavassa huhtikuussa. Nämä molemmat miehet kykenivät antamaan merkittävää apua tänä kriittisenä aikana.” (Ks. Kirkon historia aikojen täyttyessä, uskonto 341–343, 2004, s. 224–225.)
Tammikuun 26. päivänä 1839 Brigham Young perusti muuttokomitean auttamaan lähdössä.
”Koko talven ja kevään tämä komitea järjesti köyhille ruokaa, vaatteita ja kulkuvälineitä. Lähes 400 myöhempien aikojen pyhää teki muodollisen sitoumuksen antaa kaikki liikenevä omaisuutensa komitean käyttöön, ’jotta kaikille kelvollisiksi havaituille köyhille ja puutteenalaisille annettaisiin mahdollisuus lähteä tästä osavaltiosta, kunnes ei olisi enää jäljellä ketään, joka haluaisi osavaltiosta lähteä’ [julkaisussa History of the Church, osa 3, s. 251]. – –
Helmikuun puolivälissä olosuhteet olivat sellaiset, että pyhien laajamittainen muutto saattoi alkaa. Vankkureita ja juhtia oli hankittu, vaikka ne eivät olleetkaan parasta laatua. Ruokavarastoja oli sijoitettu valmiiksi matkareitin varrelle, ja säätilakin oli hetkellisesti suotuisa. Tästä huolimatta Missourista lähteminen ei ollut pakolaisille helppoa. Monet myivät arvokkaan omaisuutensa ja maansa kohtuuttoman alhaiseen hintaan saadakseen tarvikkeita osavaltiosta pakoa varten.” (Ks. Kirkon historia aikojen täyttyessä, s. 225.)
Wilford Woodruffin kokemukset lähetyssaarnaajana Englannissa
Palvellessaan lähetystyössä Englannissa Wilford Woodruff sai kehotuksen Hengeltä lähteä sieltä, missä hän oli saarnaamassa, ja siirtyä toiseen osaan Englantia. Vanhin Woodruff päätyi Herefordshireen, mistä hän löysi lukuisia sieluja, jotka olivat valmiita ottamaan vastaan palautetun evankeliumin. ”Wilford Woodruffin ja muiden työn ansiosta noin 1 800 ihmistä kääntyi Herefordin, Worcesterin ja Gloucesterin piirikuntien alueella. – – Muistellessaan tätä erikoista aikaa elämässään Wilford Woodruff kirjoitti: ’Koko tämä Herefordshiren lähetystyöaika osoittaa, miten tärkeää on kuunnella Jumalan Hengen hiljaista ääntä ja Pyhän Hengen ilmoituksia. Ihmiset rukoilivat löytääkseen valon ja totuuden, ja Herra lähetti minut heidän luokseen.’ [Julkaisussa Wilford Woodruff, toim. Matthias F. Cowley, 1979, s. 120.]” (Kirkon historia aikojen täyttyessä, s. 244.)
Opillista kehitystä Nauvoossa ja sitä ympäröivillä alueilla
Herra ilmoitti ”monia suuria ja tärkeitä Jumalan valtakuntaa koskevia asioita” (UK 9) pyhien pitäessä Nauvoota keskuspaikkanaan vuosina 1839–1846. Tämä jatkuvan ilmoituksen aikakausi koettiin, kun pyhät uurastivat rakentaakseen Nauvoon temppelin, jossa Herra lupasi ilmoittaa toimituksia ja tietoa, joka oli ”pidetty kätkettynä jo ennen maailman perustamista” (OL 124:41). Tänä aikana Herra ilmoitti kuolleiden puolesta suoritettavan kasteen, temppeliendaumentin ja avioliittoon sinetöimisen toimitukset. Hän ilmoitti myös lisää jumaluuden luonteesta (ks. OL 130:22). Vuosina 1842–1844 profeetta Joseph Smith kirjoitti uskonkappaleet ja julkaisi Abrahamin kirjan, joka selvensi muissa pyhien kirjoitusten teksteissä olevia vaikeita kohtia ja ilmoitti Jeesuksen Kristuksen evankeliumin totuuksia, joista ei aiemmin tiedetty tai joita ei juurikaan ymmärretty. Profeetta antoi myös valtakunnan avaimet kahdentoista apostolin koorumille, jotta se olisi valmis johtamaan kirkkoa hänen kuolemansa jälkeen.
Presidentti Gordon B. Hinckley puhui eräästä tärkeästä edistysaskeleesta, joka tapahtui Nauvoon temppelin rakentamisen yhteydessä:
Kuva
Presidentti Gordon B. Hinckley
”Tämän rakennuksen [Nauvoon temppeli] oli määrä liittyä siihen, mikä on iankaikkista. Sen oli määrä olla todistuksena kaikille, jotka sitä katsoisivat, että sen rakentaneilla oli vastustamaton usko ja varma tieto, että elämä ei pääty hautaan vaan että sielu on kuolematon ja jatkaa kehittymistään. Sen vuoden maaliskuussa, kun profeetta kuoli – vuonna 1844 – hän oli tarkentanut tätä oppia merkittävässä puheessa, jonka hän piti aivan temppelitontin alapuolella olevassa lehdossa. Tuon puheen tekstistä on tullut tärkeä opillinen asiakirja kirkon teologiassa. Se tunnetaan King Follet -saarnana.” (”Nauvoo’s Holy Temple”, Ensign, syyskuu 1994, s. 62.)
King Follet -saarnassa, jonka profeetta Joseph Smith piti King Follet -nimisen miehen hautajaisissa, hän selitti, että me elimme taivaallisen Isän luona ennen kuin tulimme maan päälle ja että Jumala sääti lait, joiden ansiosta me voimme edistyä:
Kuva
Profeetta Joseph Smith
”Jumala itse, joka havaitsi olevansa henkien ja kirkkauden ympäröimä, koska oli muita älykkäämpi, näki sopivaksi säätää lakeja, joiden avulla muut saisivat oikeuden edistyä kuten Hän oli edistynyt. Meidän suhteemme Jumalaan asettaa meidät asemaan, jossa me voimme edistyä tiedossa. Hänellä on valta säätää lakeja heikompien älyjen ohjaamiseksi, jotta nämä pääsisivät osallisiksi korotuksesta Hänen kanssaan.” (Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph Smith, 2007, s. 218.)
Joseph Smith selitti myös meidän mahdollisuuksiamme Jumalan lapsina:
Kuva
Profeetta Joseph Smith
”Tämä siis on iankaikkinen elämä: ainoan viisaan ja totisen Jumalan tunteminen. Ja teidän on opittava, miten voitte itse olla jumalia ja olla Jumalan kuninkaita ja Jumalan pappeja – – nousemalla pienen asteen kerrallaan, kehittymällä pienestä kyvystä suureen kykyyn, saamalla armoa armon päälle, kehittymällä korotuksesta korotukseen, kunnes saavutatte ylösnousemuksen kuolleista, pystytte asumaan iankaikkisessa hehkussa ja istumaan kirkkaudessa samalla tavoin kuin ne, jotka istuvat korotettuina iankaikkisen voiman valtaistuimella. – –
– – [Vanhurskaat, jotka ovat kuolleet,] tulevat nousemaan asuakseen jälleen iankaikkisessa hehkussa kuolemattomuuden kirkkaudessa, missä ei enää ole murhetta, ei kärsimystä eikä kuolemaa, vaan missä he saavat olla Jumalan perillisiä ja perillisiä yhdessä Jeesuksen Kristuksen kanssa. Mitä se on? Se on saman vallan, saman kirkkauden ja saman korotuksen perimistä, kunnes pääsette jumalan asemaan ja nousette iankaikkisen vallan valtaistuimelle, samalle kuin ne, jotka ovat menneet edeltä.” (Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph Smith, s. 230–231.)