Vuosina 1837–1838 profeetta Joseph Smith ja muut kirkon johtajat luotsasivat kirkkoa läpi vaikean ajan. Taloudellisen ahdingon, ahneuden, vikojen etsimisen ja vainojen johdosta 10–15 prosenttia pyhistä Kirtlandissa Ohiossa ja Pohjois-Missourissa luopui kirkosta. Heidän joukossaan oli huomattavia kirkon johtajia. Uskolliset pyhät Ohiossa alkoivat muuttaa liittyäkseen Pohjois-Missourissa olevien pyhien joukkoon. Tämä oppiaihe voi auttaa oppilaita ymmärtämään historiallisia tapahtumia ja oppimaan niistä sekä antaa heille näkemyksiä tänä ajankohtana saaduista ilmoituksista.
Opetusehdotuksia
Luopumus ja Far Westin kaupunki
Luopumuksen ja vainon aikaan uskollisia pyhiä muuttaa Pohjois-Missouriin
Kirjoita taululle ennen oppituntia seuraava kysymys: Vahvistavatko vaikeudet ja koettelemukset uskoamme vai saavatko ne meidät menettämään uskon? Voit myös piirtää taululle kartan, josta näkyy Kirtland Ohiossa ja muita uudisasutuksia Pohjois-Missourissa.
Aloita oppitunti kehottamalla oppilaita vastaamaan taululla olevaan kysymykseen. Kun oppilaat ovat kertoneet näkemyksiään, selitä, että vuosina 1837–1838 koettelemusten aikakausi johti monet pyhät kohtaamaan juuri tämän kysymyksen. Selitä, että tässä oppiaiheessa oppilaat saavat tietää näistä vaikeista tapahtumista ja siitä, kuinka pyhät niihin suhtautuivat. Kehota oppilaita pohtimaan, kuinka meidän suhtautumistapamme koettelemuksiin voi joko vahvistaa tai heikentää uskoamme Jeesukseen Kristukseen.
Voisit myös selittää oppilaille, että tämä oppiaihe voi auttaa heitä ymmärtämään niiden ilmoitusten historiallisen taustan, joita he tutkivat luvuissa OL 113–123.
Näytä kartalta Missouri. Selitä, että kun pyhät karkotettiin Jacksonin piirikunnasta Missourista vuonna 1833, viereisen Clayn piirikunnan asukkaat ottivat vastaan monet heistä ja auttoivat heitä otaksuen, että pyhät jäisivät sinne vain väliaikaisesti. Mutta kun pyhät olivat asuneet siellä lähes kolme vuotta, nämä asukkaat alkoivat painostaa heitä lähtemään piirikunnasta.
Näytä kartalta Kirtland Ohiossa. Selitä, että vuonna 1837, vuosi Kirtlandin temppelin vihkimisen jälkeen, pyhät kokivat vaikeuksia, jotka koettelivat heidän uskoaan. Joukko pyhiä luopui ja jätti kirkon. Heidän joukossaan oli huomattavia kirkon johtajia.
Jaa luokka kahteen ryhmään. Anna ensimmäiselle ryhmälle ensimmäinen ja toiselle toinen seuraavista historiallisista yhteenvedoista monisteena. (Jos luokkasi on suuri, voit jakaa oppilaat neljään tai kuuteen ryhmään ja antaa kullekin ryhmälle jommankumman seuraavista yhteenvedoista monisteena. Näin useampi oppilas voi osallistua keskusteluun.) Kehota kutakin ryhmää lukemaan yhteenveto yhdessä ja keskustelemaan yhteenvedon lopussa olevista kysymyksistä. Pyydä yhtä oppilasta kussakin ryhmässä johtamaan keskustelua ja auttamaan ryhmää kirjoittamaan periaate, jonka se voi esittää myöhemmin luokalle.
Historiallinen yhteenveto 1 – Luopumus Kirtlandissa
Vuonna 1837 Kirtlandin pyhät Ohiossa kokivat taloudellisia ongelmia. Auttaakseen pyhiä olemaan omavaraisempia talousasioissaan Joseph Smith ja jotkut muut kirkon johtajat perustivat pankin kaltaisen yhtiön ja antoivat sille nimeksi Kirtland Safety Society. Koska tuolloin vallitsi laajalle levinnyt talouslama, monet pankit ympäri maata joutuivat vararikkoon. Syksyllä 1837 myös Kirtland Safety Society joutui vararikkoon. Pankin kaksisataa sijoittajaa menettivät lähes kaiken Joseph Smithin kärsiessä suurimman menetyksen. Vaikka Kirtland Safety Society ei ollut kirkon rahoittama, jotkut pyhät pitivät sitä kirkon pankkina tai profeetan pankkina ja syyttivät Joseph Smithiä taloudellisista ongelmistaan. Jotkut alkoivat jopa nimittää häntä langenneeksi profeetaksi. Mutta pankin konkurssista huolimatta monet muut, jotka menettivät rahaa, säilyttivät uskon ja pysyivät uskollisina profeetalle. (Ks. Kirkon historia aikojen täyttyessä, uskonto 341–343, 2004, s. 182–184.)
Luopumuksen ja vikojen etsimisen henki levisi monien pyhien keskuudessa. Brigham Young kuvaili erästä tilannetta, jossa jotkut kirkon johtajat ja pyhät kokoontuivat yhteen hylätäkseen Joseph Smithin ja nimittääkseen uuden profeetan:
Kuva
Presidentti Brigham Young
”Eräät kahdentoista jäsenet, Mormonin kirjan silminnäkijät ja muut kirkon johtavat auktoriteetit neuvottelivat temppelin ylähuoneessa. He keskustelivat kysymyksestä, kuinka profeetta Joseph voitaisiin panna viralta ja David Whitmer nimittää kirkon presidentiksi. – – Nousin seisomaan ja selkein ja voimakkain sanoin ilmaisin heille, että Joseph oli profeetta ja että tiesin sen ja että he saivat herjata ja panetella häntä mielensä mukaan, mutta he eivät voineet muuttaa Jumalan profeetan kutsumusta, he voisivat hävittää ainoastaan oman valtuutensa, katkaista säikeen, joka yhdisti heidät profeettaan ja Jumalaan, ja joutua helvettiin.” (Manuscript History of Brigham Young 1801–1844, toim. Elden Jay Watson, 1968, s. 15–16.)
Kesäkuuhun 1838 mennessä noin 200–300 luopiota oli jättänyt kirkon, heidän joukossaan neljä apostolia, kolme Mormonin kirjan silminnäkijää ja yksi ensimmäisen presidenttikunnan jäsen (ks. Kirkon historia aikojen täyttyessä, s. 188). Useimmat pyhistä suhtautuivat tähän koetuksen aikakauteen kuitenkin uskoa osoittaen, samaan tapaan kuin Brigham Young. Herra vahvisti heitä, ja he pysyivät uskollisina todistukselleen. Useat niistä, jotka jättivät kirkon tänä luopumuksen aikakautena, palasivat myöhemmin ja pyysivät, että heidät otettaisiin jälleen Herran kirkon jäseniksi. Heidän joukossaan olivat Oliver Cowdery, Martin Harris, Luke Johnson ja Frederick G. Williams.
Näiden kamppailujen keskellä Kirtlandissa muutama luopio pyrki surmaamaan Joseph Smithin. Saatuaan Hengeltä varoituksen hän ja Sidney Rigdon lähtivät Kirtlandista yöllä 12. tammikuuta 1838. Heidän vihollisensa ajoivat heitä takaa päiväkausia, mutta Herra varjeli heitä. He saapuivat perheineen Far Westiin Missouriin 14. maaliskuuta 1838.
Keskustelkaa yhdessä seuraavista kysymyksistä:
Mitä periaatteita me voimme oppia näistä historiallisista tapahtumista?
Mitä te olisitte tehneet pysyäksenne uskollisina profeetalle tänä vikojen etsimisen ajankohtana?
Milloin koettelemuksen kestäminen uskoa osoittaen on vahvistanut uskoanne Vapahtajaan?
Millä tavoin profeetan seuraaminen on tuonut teille hengellistä turvaa?
Historiallinen yhteenveto 2 – Pohjois-Missourin johtajat
Kesällä 1836, kun Clayn piirikunnan asukkaat Missourissa painostivat pyhiä etsimään pysyvämmän kodin, John Whitmer ja William W. Phelps, jotka palvelivat neuvonantajina Missourin vaarnan johtokunnassa, ostivat kirkon rahoilla maata Pohjois-Missourissa paikasta, joka tunnettiin Far Westinä. Kun he sitten tarjosivat osia tuosta maasta sinne tuleville pyhille, he myivät maan pienellä voitolla ja pitivät voiton itsellään. Tästä ja muista rikkomuksista järkyttyneenä Missourin korkea neuvosto erotti vaarnan johtokunnan.
Joseph Smith tuki neuvoston päätöstä, ja William W. Phelps loukkaantui. Marraskuussa 1838 veli Phelps allekirjoitti valaehtoisen todistuksen profeettaa vastaan. Tuo valaehtoinen todistus vaikutti siihen, että Joseph Smith ja muita pidätettiin ja heidät heitettiin talveksi Libertyn vankilaan. Pian sen jälkeen veli Phelps erotettiin kirkosta.
Vankilassa Joseph Smith ja hänen kanssaan olleet kärsivät valtavasti, eivät vain vankeutensa julmista olosuhteista vaan myös kuullessaan, kuinka pyhiä karkotettiin kodeistaan ja kohdeltiin monella tapaa kaltoin. Missourin väkivaltaiset joukot, joita kuvernööri ei hillinnyt, tuhosivat omaisuutta ja ihmishenkiä, kuten joukkoteurastivat 17 ihmistä Jacob Haun -nimisen miehen omistamalla myllyllä.
William W. Phelps kärsi teoistaan hengellisesti, ja vuotta myöhemmin hän kirjoitti Joseph Smithille kirjeen pyytäen anteeksiantoa. Profeetta kirjoitti vastaukseksi:
Kuva
Profeetta Joseph Smith
”On totta, että olemme kärsineet paljon käyttäytymisesi tähden – –.
Malja on kuitenkin juotu; taivaallisen Isämme tahto on täytetty ja me olemme yhä elossa, mistä kiitämme Herraa. – –
Koska uskon, että tunnustuksesi on totinen ja parannuksesi vilpitön, olen iloinen voidessani jälleen ojentaa sinulle toveruuden oikean käden, ja riemuitsen tuhlaajapojan paluusta. – –
’Tule, veljeni rakas, sota ohitse on,
ja ystävät vanhat taas ystävät on.’” (Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph Smith, 2007, s. 415–417.)
Keskustelkaa yhdessä seuraavista kysymyksistä:
Miksi on vaikeaa antaa anteeksi ystävälle, joka on pettänyt teidät ja aiheuttanut teille kärsimystä?
Mitä periaatteita me voimme oppia Joseph Smithin esimerkistä?
Mitä muuta me voimme oppia tästä kokemuksesta?
Kun ryhmillä on ollut riittävästi aikaa lukea historialliset yhteenvedot ja keskustella niistä, kehota heitä kertomaan luokalle, mitä he ovat tästä historiasta oppineet ja mitä periaatteita he ovat löytäneet. Kun he opettavat, pyydä heitä kirjoittamaan nuo periaatteet taululle. Näitä periaatteita saattaisivat olla seuraavat: Kun päätämme suhtautua koettelemuksiin uskoen emmekä epäillen, todistuksemme voi vahvistua; kun tuemme profeettaa ja noudatamme hänen neuvojaan, me saamme hengellistä varmuutta, joka sitoo meidät Jumalaan (ks. historiallinen yhteenveto 1). Kun annamme anteeksi muille, Herra voi parantaa ihmissuhteemme (ks. historiallinen yhteenveto 2).
Kun oppilaat mainitsevat periaatteita, esitä seurantakysymyksiä auttaaksesi heitä ymmärtämään ja tuntemaan näiden totuuksien tärkeys. Näitä kysymyksiä saattaisivat olla seuraavat:
Miksi meidän on tärkeää muistaa tämä periaate?
Kuinka selittäisitte tämän totuuden ystävällenne?
Milloin olette kokeneet tai nähneet esimerkin tästä periaatteesta?
Auta oppilaita soveltamaan käytäntöön oppimiaan totuuksia pyytämällä heitä valitsemaan yksi tai kaksi ryhmien löytämistä periaatteista. Pyydä heitä sitten kirjoittamaan seminaarimuistivihkoonsa tai pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaansa vastaus seuraavaan kysymykseen:
Mitä aion tehdä eri tavalla sen periaatteen tai niiden periaatteiden johdosta, jonka/jotka opin tänään?
Tapahtumat, jotka johtivat pyhien karkotukseen Pohjois-Missourista
Pyydä oppilaita nostamaan kätensä, jos he ovat joskus nähneet jonkun kirkon jäsenen tekevän valinnan, joka on johtanut siihen, että joku toinen henkilö on saanut kielteisen vaikutelman kirkosta. (Älä pyydä heitä kertomaan kokemuksistaan.) Voit myös pyytää oppilaita miettimään, kuinka heidän omat tekonsa ovat vaikuttaneet muiden vaikutelmiin kirkosta.
Miksi on tärkeää, että ajattelemme sitä, millaisen vaikutelman meidän tekomme tai sanamme antavat kirkosta?
Selitä, että vuonna 1838 muutamien kirkon jäsenten teot ja sanat vahvistivat niitä kielteisiä ajatuksia, joita joillakin missourilaisilla oli myöhempien aikojen pyhiä kohtaan. Anna oppilaille monisteena seuraava historiallinen yhteenveto ja kehota yhtä oppilasta lukemaan se ääneen. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja panemaan merkille, mitä sellaista jotkut pyhät sanoivat tai tekivät, mikä vahingoitti kirkkoa ja sen jäseniä. Voisit kehottaa oppilasta keskeyttämään lukemisen kunkin kappaleen jälkeen. Aina hänen keskeytettyään lukemisen esitä oppilaille seuraava kysymys:
Mitä sellaista muutamat pyhät sanoivat tai tekivät, mikä sai aikaan kielteistä suhtautumista kirkkoa kohtaan?
Vuosina 1837–1838 jotkut tyytymättömät ja kirkosta erotetut jäsenet, jotka asuivat pyhien keskuudessa Far Westissä, alkoivat nostaa oikeusjuttuja kirkkoa ja sen johtajia vastaan sekä parjata kirkkoa. Jotkut pyhistä alkoivat menettää kärsivällisyytensä näitä toisinajattelijoita kohtaan. Kesäkuussa 1838 Sidney Rigdon piti kiivaan ”Suolasaarnana” tunnetun puheen. Hän viittasi kohtaan Matt. 5:13 ja sanoi, että jos suola menettää makunsa, se ei kelpaa mihinkään vaan pitää heittää pois, ja antoi ymmärtää, että ne, jotka olivat jättäneet kirkon, pitäisi karkottaa pyhien keskuudesta. Lisäksi 84 kirkon jäsentä allekirjoitti asiakirjan, jossa luopiot määrättiin lähtemään piirikunnasta. Kaksi viikkoa myöhemmin, 4. heinäkuuta, Sidney Rigdon piti puheen, jossa hän lupasi, että pyhät puolustautuisivat, vaikka se johtaisi ”tuhoamissotaan”. Vaikka nämä kaksi puhetta vaikuttivat olevan vastoin Herran ohjetta anoa rauhaa (ks. OL 105:38), ne kumpikin julkaistiin ja ne aiheuttivat suurta huolta myöhempien aikojen pyhiin kuulumattomien ihmisten keskuudessa. (Ks. Kirkon historia aikojen täyttyessä, s. 202–203.)
Elokuun 6. päivänä 1838, kun joukko pyhiä yritti äänestää Gallatinissa Missourissa, ryhmä missourilaisia työnsi heidät sivuun, ja yksi paikallinen mies löi yhtä pyhiin kuuluvaa. Pyhät tappelivat vastaan, ja joitakin miehiä kummaltakin puolelta loukkaantui. Tämä tapaus johti muihin konflikteihin ja uhkauksiin ja lisäsi väärinkäsityksiä myöhempien aikojen pyhien ja heidän naapureidensa välillä Missourissa.
Tuohon aikaan eräs käännynnäinen nimeltä Sampson Avard vannotti salaisin valoin niitä, jotka liittyivät häneen, ja perusti heidän kanssaan salaseuran nimeltä danilaiset. Avard neuvoi heitä ryöstämään ja rosvoamaan missourilaisia sanoen, että se auttaisi heitä Jumalan valtakunnan rakentamisessa. Avard vakuutti seuraajilleen, että hänen ohjeensa olivat peräisin ensimmäiseltä presidenttikunnalta. Totuus saatiin myöhemmin selville, ja Avard erotettiin kirkosta. Avardin toimet aiheuttivat merkittävää vahinkoa kirkon julkisuuskuvalle ja vaikuttivat osaltaan profeetan joutumiseen Libertyn vankilaan.
Lokakuussa 1838 eräässä taistelussa joidenkin kirkon jäsenten ja Missourin kansalliskaartiin kuuluvien välillä kummaltakin osapuolelta kuoli muutama mies. Liioitellut tiedot taistelusta saavuttivat Missourin osavaltion kuvernöörin Lilburn W. Boggsin, joka antoi silloin hävityskäskynä tunnetuksi tulleen määräyksen: ”Mormoneja on kohdeltava vihollisina, ja jos osoittautuu välttämättömäksi, on heidät hävitettävä tai karkotettava osavaltiosta yleisen edun vuoksi” (lainattuna julkaisussa Kirkon historia aikojen täyttyessä, s. 213). Pian kansalliskaartin miehet, joita oli viisi kertaa enemmän kuin pyhiä, ympäröivät Far Westin kaupungin. Joseph Smith ja muita kirkon johtajia oli vangittuna Libertyn vankilassa, jossa he joutuivat olemaan koko talven. Loput pyhät pakotettiin lähtemään osavaltiosta.
Mistähän syystä meidän saattaisi olla tärkeää ymmärtää, että osa pyhien kärsimistä vainoista johtui kirkon jäsenten toimista?
Mitä voimme näiden tapahtumien perusteella oppia siitä, kuinka omat toimemme ja sanamme voivat vaikuttaa muihin? (Kun oppilaat vastaavat, tähdennä seuraavaa periaatetta: Tekomme ja sanamme voivat vaikuttaa siihen, mitä muut ajattelevat Jeesuksen Kristuksen kirkosta. Voit pyytää oppilaita lukemaan kohdan Alma 39:11.)
Kehota muutamaa oppilasta kertomaan kokemuksistaan, kun he ovat nähneet jonkun toisen henkilön sanojen tai tekojen vaikuttavan niin, että joku on saanut myönteisen käsityksen kirkosta.
Päätä oppitunti kiinnittämällä jälleen huomio kysymykseen, jonka kirjoitit taululle ennen oppituntia. Kehota oppilaita kertomaan, mitä he ovat oppineet tänään siitä, kuinka suhtautumisemme haasteisiin ja koettelemuksiin voi joko vahvistaa tai heikentää uskoamme. Todista voimasta pysyä uskollisena evankeliumille vaikeina aikoina.
Kommentteja ja taustatietoja
Kuvauksia luopumuksen ajanjaksosta Kirtlandissa
Vuoden 1837 aikana joitakin kirkon jäseniä Kirtlandissa Ohiossa vaivasi synkkä henki.
”Tuohon aikaan syvälle kirkkoon oli juurtumassa kaikenlaista maata ja omaisuutta koskeva spekuloinnin henki, joka vallitsi yleisesti koko kansakunnassa. Tämän hengen johdosta seurasi pian ilkeitä arveluja, vikojen etsintää, epäsopua, erimielisyyttä ja luopumusta, ja vaikutti siltä kuin kaikki maan ja helvetin voimat olisivat yhdistäneet vaikutuksensa aivan erityisellä tavalla kaataakseen kirkon kerralla ja lopullisesti.” (History of the Church, osa 2, s. 487.)
Eliza R. Snow, joka asui tuolloin Kirtlandissa ja palveli myöhemmin Apuyhdistyksen toisena ylijohtajana, kuvaili tätä aikaa Kirtlandissa näin:
Kuva
Eliza R. Snow
”Monet, jotka olivat olleet nöyriä ja uskollisia jokaisen velvollisuuden täyttämisessä – valmiina lähtemään ja tulemaan pappeuden jokaisesta kutsusta – muuttuivat hengeltään ylimielisiksi ja ylpistyivät sydämensä kopeudessa. Kun pyhät nauttivat maailman rakkautta ja henkeä, Herran Henki vetäytyi heidän sydämestään ja he täyttyivät ylpeydellä ja vihalla niitä kohtaan, jotka säilyttivät nuhteettomuutensa.” (Biography and Family Record of Lorenzo Snow, 1884, s. 20.)
Brigham Young kuvaili ilmapiiriä kirkossa vuonna 1837 ja yrityksiään puolustaa profeetta Joseph Smithiä:
Kuva
Presidentti Brigham Young
”Siihen aikaan keinottelun henki, tyytymättömyys ja luopumus valtasivat monet kahdestatoista ja vaikuttivat kaikkiin kirkon koorumeihin leviten niin laajalle, että kenen tahansa oli vaikeaa nähdä selkeästi polku, jota kulkea.
– – Se oli kriisi, jolloin maa ja helvetti tuntuivat liittoutuneen yhteen kukistaakseen Jumalan profeetan ja kirkon. Monien kirkon vahvimpien miesten polvet horjuivat.
Sinä pimeyden piirityksen aikana seisoin Josephin rinnalla, ja kaikella Jumalan suomalla ymmärryksellä ja voimalla ponnistin voimavarani äärimmilleen tukeakseni Jumalan palvelijaa ja yhdistääkseni kirkon koorumit.” (Kirkon presidentit, oppilaan kirja, uskonto 345, 2006, s. 26–27.)
Vuonna 1837 ahneus valtasi joidenkin kirkon jäsenten ja jopa joidenkin huomattavien kirkon johtajien sydämen Kirtlandissa. Kulta- ja hopearahaa oli niukalti. Ihmiset käyttivät setelirahaa, jota sai monista eri pankeista tuolla alueella. Auttaakseen pyhiä olemaan taloudellisesti omavaraisempia Joseph Smith ja muut kirkon johtajat perustivat pankin kaltaisen yhtiön nimeltä Kirtland Safety Society. Monet pyhät ostivat tämän uuden pankin osakkeita. Muutamassa kuukaudessa yhtiön avattua ovensa taloudellinen kriisi, jota myöhemmin kutsuttiin vuoden 1837 paniikiksi, alkoi New York Citystä ja levisi länteen johtaen satojen pankkien – myös Kirtland Safety Societyn – konkurssiin.
Kirtland Safety Societyn epävakauteen vaikutti muitakin tekijöitä. Monet muut pankit kieltäytyivät hyväksymästä Safety Societyn seteleitä laillisina maksuvälineinä, ja mormonien vastaiset sanomalehdet leimasivat pankin rahan arvottomaksi. Lisäksi yhtiön pääoma oli etupäässä maaomaisuutta eikä sillä ollut juurikaan metallirahaa kuten kultaa tai hopeaa tyydyttämään mitään suuria vaatimuksia sen setelirahan lunastamiseksi. Kirkon viholliset hankkivat niin paljon seteleitä, että pankilla ei ollut katetta niiden lunastamiseksi, ja näin he pakottivat yhtiön keskeyttämään kultana ja hopeana maksamisen asiakkailleen vain muutama viikko ensimmäisten seteleiden käyttöönoton jälkeen. Tämän johdosta Joseph Smith ja Sidney Rigdon saivat syytteen Ohion pankkilakien rikkomisesta ja joutuivat oikeuteen. Joseph ja Sidney saivat kumpikin tuhannen dollarin sakot.
Joseph Smith teki kaikkensa houkutellakseen rahoittajia sijoittamaan lisää varoja pankin tukemiseen, mutta hän joutui lopulta luovuttamaan sen toiminnan muille. Se ei kuitenkaan ratkaissut ongelmaa. Kokemattomat ja epärehelliset pankin hoitajat horjuttivat sen asemaa yhä enemmän. Warren Parrish, pankin kassanhoitaja ja Josephin henkilökohtainen kirjuri, varasti yli 20 000 dollaria.
Kasvava keinottelun henki Kirtlandissa lisäsi myös kirkon taloudellisia ongelmia. Koska pankilta sai niin kutsuttua rahaa lainaksi, monet ihmiset ottivat lainaa ostaakseen maata ja myydäkseen sen sitten eteenpäin huomattavalla voitolla.
Syksyyn 1837 mennessä Kirtland Safety Societyn oli suljettava ovensa. Sadat ihmiset menettivät lähes kaikki sijoituksensa, ja suurimmat tappiot kärsi Joseph Smith. Koska monet pitivät Safety Society -yhtiötä kirkon pankkina tai profeetan pankkina, jotkut pyhät syyttivät Joseph Smithiä taloudellisista ongelmistaan ja alkoivat jopa nimittää häntä langenneeksi profeetaksi. Toiset, jotka myös menettivät rahaa, säilyttivät uskon ja pysyivät uskollisina profeetalle. (Ks. Kirkon historia aikojen täyttyessä, uskonto 341–343, 2004, s. 182–184.)